lauantai 24. kesäkuuta 2017

Eturauhaskontrolli, silmätarkastus ja rokotukset

Mestallahan todettiin helmikuun puolivälissä eturauhasessa useita, pieniä kystoja eli veritäytteisiä nesterakkuloita ja lisäksi virtsa oli hyvin veristä. Hoidoksi Mesta sai 14 + 10 vuorokautta antibioottikuuria epäiltyyn eturauhasen tulehdukseen, tulehduskipulääkekuurin sekä antibioottikuurin puolivälissä Tardak-pistoksen, sillä verivirtaisuus ei ollut vähentynyt pelkällä antibiootilla. Kaksi viikkoa Tardak-pistoksen jälkeen testasin pikaliuskoilla, vieläkö virtsassa on verta, ja puhdasta näytti. Kiikutin yhden näytteen myös eläinlääkärille varmistukseen, etten näe harhoja, ja saman tuloksen saivat sielläkin.


Minun oli tarkoitus käyttää Mesta etuhauhasen kontrolliultrassa jo aiemmin keväällä, mutta se vaan jäi ja jäi. Nyt sillä oli rokotukset vanhenemassa, joten samaan syssyyn niiden kanssa sai sitten viimein tuon kontrollinkin sekä otin myös virallisen silmätarkastuksenkin. Mesta kaahasi tuttuun tyyliin vauhdilla eläinklinikan ovesta sisään, tutkimushuoneessa suoraan lääkärin syliin ja selälläänolo ultratessakin taisi olla vain hauskaa. On se höppänä pieni eläin, mutta kivahan se näin päin on, että sille on kaikki ok, selvää "piis of keikkiä".


Ultrassa näkyi enää kaksi pientä kystaa, jotka eivät todennäköisesti koiraa haittaa mitenkään, ja virtsanäytteessäkään ei ollut moittimista. Rokotusta se ei tainnut edes huomata ja silmätarkastuksen ajan seisoi hievahtamatta paikoillaan. Toisessa silmässä näkyi sama PHTVL aste1 kuin vuosi sittenkin eikä pigmentti ole lisääntynyt. Kaikki näiltä osin reilassa siis. Jalostuskäytöstä lääkäri sanoi sen verran, että helmikuisen Tardak-piikin vuoksi hän suosittelee "tavaran testaamista", mikäli astutuksia on suunnitteilla alle vuosi Tardakista.


perjantai 23. kesäkuuta 2017

Pentukoulu

Kaikki aikuiset koirat eivät suhtaudu pentuihin myötämielisesti. Tämän vuoksi olen aina tähän asti valinnut Lumeksen tapaamaan kavereiden pentukoiria, koska Lumeksen asialliseen käytökseen voin taatusti luottaa. Mestahan käyttäytyy vieraiden koirien kanssa kyllä sievemmin kuin Lumeksen kanssa, johon se ihan surutta törmäilee, varastelee lelut ja luut (Lumes kun ei yleensä puutu siihen) ja tekee muuta pientä kiusaa. Tällä kertaa päätin kuitenkin antaa Mestallekin mahdollisuuden ja kyllähän siitä aivan oivallinen leikkisetä kuoriutui, joskaan aivan kaikkea se ei pennulle periksi antanut.

Mestan vetoleikkihuijaus - tassulla päälle, niin toinen häiriintyy.

Pentu käytti pentumaisia keinoja tavoitteeseen päästäkseen ja Mesta, joka ei ikinä koskaan vapaaehtoisesti luovuta Lumekselle mitään, menetti useamman kerran lelunsa pennulle, koska pentu.

Ja sitten tuli aina hätä, että apua, sillä on mun lelu, äkkiä hankittava itselle takaisin!

"No nyt se penska pudotti mun hanskan tuonne monttuun..."

Verrattuna Lumeksen kanssa leikkimiseen, Mesta ei ollut laisinkaan niin tosissaan, antoi selvästi pennulle tasoitusta.

Halutessaan Mesta olisi helposti pystynyt pitämään lelun ihan vain itsellään, mutta antoi pennun tulla monta kertaa ottamaan hanskasta kiinni.

Lopussa, pennun kiskoessa Mestaa kauluksesta ja suupielistä, Mesta alkoi olla vähän sen näköinen, että voisiko joku tehdä tuolle penskalle jotain, kun mä en nyt oikein tiedä, miten tässä pitäisi olla.

Ja pakollinen ryhmäposeeraus.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Hävityksen kauhistus

Tästä se alkoi, pientä hupityöstämistä yhteisvoimin jostain reunapalasta...

video

...tilanne muutamia minuutteja myöhemmin...

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön

Viisi tuntia autossa ja kahdeksan tuntia kisapaikalla. Auringonpaistetta, hieman alle +20 lämpöä, välillä pieni tuulenvire. Henkilöetsintää, esine-etsintää, tottelevaisuutta. Lämmöstä läähättävä koira. Ei mitään ennakko-odotuksia, mahtavaa, jos koira tekisi edes jotain. Ja koirahan tekee. Se tekee niin hyvin ja niin kaikkea, että olen pakahtua ilosta. 2-tulos ei harmita ollenkaan, se on paljon enemmän kuin osasin toivoakaan ja sillä saatiin se tavoiteltu osallistumisoikeus palveluskoirien SM-kisoihin. Ensimmäisenä lapinkoirana ikinä!?!


Koe alkoi henkilöetsinnällä eli haulla ja oltiin Mestan kanssa ekoina vuorossa. Lähetin Mestan etsimään ensin vasemmalle puolen ja se löysi samantien sieltä ensimmäisen maalimiehen, ojassa umpipiilossa. Haukkui hyvin ja kun ehdin piilolle, tuli ekasta käskystä mun vierelle, vaikka jouduin jäädä useamman metrin päähän, kun Mesta oli siellä toisella puolella ojaa haukkumassa kuin mihin itse saavuin. Sen jälkeen menikin sitten pitkään, ettei löytynyt ketään. Olin etukäteen päättänyt, että pistotan (eli lähetän koiraa etsimään) säästeliäästi enkä halua ajaa Mestaa liian väsyneeksi/kuumissaan olevaksi. Kun kaksi kolmasosaa alueesta (joka on kooltaan 100m x 300m) oli etsitty eikä enempää maalimiehiä löydetty, aloin epäillä, oliko Mestalta jäänyt toinen löytämättä. Olin kuitenkin myös päättänyt olla arvailematta maalimiesten sijaintia ja olla kikkailematta. Lisäksi Mesta oli tehnyt koko ajan hyvää työtä enkä nähnyt reiluksi alkaa junnaamaan sillä mihinkään kohtaan - ensinkään, kun en tietenkään edes tiennyt, oliko jäänyt välistä ketään vai ei.

Vähäsen yli 200 metrin jälkeen oikealla Mesta lähti etenemään aluetta viistosti eteenpäin ja jonkun ajan kuluttua alkoikin kuulumaan haukku, että maalimies löytynyt. Jälleen Mesta haukkui hyvin ja päästyäni itse sinne asti, tuli nopsaan vierelleni. Muutama pisto (etsintäkierros) vielä tämän jälkeen ja sitten tuomari sanoi, että voin kutsua koiran pois. Keskimmäinen maalimies oli jäänyt löytymättä. Se oli ollut oikealla siinä 200m kohdilla ja Mesta oli tehnyt oikein hyvän piston sinnekin, mutta ei vain ollut hajua kulkeutunut koiran reitille ja löytämättä oli jäänyt. Saatiin hakuosuudelle kuitenkin koiran kannalta kiva päätös, kun tuomari antoi luvan laittaa koira vielä etsimään se uupunut maalimieskin (jota Mesta joutui etsimään sen verran kauan, että ehdin jo epäillä, ettei löydy nytkään) eikä tarvinnut lopettaa suoritusta tyhjiin pistoihin.

Mestan työskentelyä kehuttiin kovasti, se oli kuulemma erinomaista (siltä se itsestänikin näytti ja tuntui) ja sillä työskentelyllä olisi helposti pitänyt löytyä se keskimmäinenkin maalimies. Vaan kun ei syystä x löytynyt (myös toiselta erinomaisesti työskenneeltä voittajaluokan koiralta jäi sama maalimies löytymättä, että jotain epäsuotuisaa hajujen liikkumisessa siinä ilmeisesti oli), niin työskentelypisteet laski erinomaisesta kaksi pykälää alaspäin hyvään. Keskilinjahaukkumisen olen saanut Mestalta vähenemään huomattavasti muutamassa viikossa muuttamalla omaa käytöstäni sujuvammaksi, joten siitä ei tällä kertaa tarvinnut ottaa pisteitä pois. Koiranohjaustyylini rauhallisuus ja selkeys saivatkin kiitosta, samoin kuin se, että pari kertaa laitoin Mestan keskilinjalle hetkiseksi (tuomari oli katsonut kellosta, että noin 50s) makoilemaan ja keräämään uutta puhtia.

Mutta se siis jaksoi koko hakuradan läpi, vaikka oli lämmin päivä, vaikka maalimiehiä oli harvassa, vaikka palkkaa ei saanut. Ja vielä helposti jaksoi, lähti loppuun asti pistoille innokkaasti ja kulki alueella kattavasti. Oli niin helppoa ja sujuvaa tehdä Mestan kanssa hommia, oltiin todellakin tiimi ja olen niiiin tyytyväinen pieneen koiruliini!


Saatiin lepäillä pitkään varjossa muiden koirien hakuillessa, Mestakin ehti vähäsen viilentyä eikä ollut enää ihan niin kuumissaan kuin hakuradan jälkeen. Ei viime kokeen jälkeen olla muistettu treenata esine-etsintää kuin yhden kerran, mutta viime kokeen esineruutu meni hyvin ja samoin tuo yksi treenikerta, niin olin luottavaisin mielin. Mesta olikin lopulta sitten ainoa voittajaluokan koira, joka löysi kaikki kolme esinettä. Kyllä sen liikkumisessa näkyi, ettei ihan parhaassa terässä ollut, mutta motivaatio onneksi kantoi loppuun asti. Niin huikeeta, että Mesta selvitti molemmat maasto-osuudet, vaikka olikin vähän kuumissaan! Enää toivoin, että tottelevaisuudesta saataisiin edes se minimi 70/100 pistettä, jolla irtoaisi 3-tulos ja samalla viimeinen SM-oikeuteen tarvittava koulutustunnus.

Ajeltiin tottiskentälle ja päästiin ensimmäisenä suorittamaan liikkeitä meidän parin ollessa paikallaolossa ja sitten vaihdettiin osat toisinpäin. Seuraaminen - pitkä suora 50 askelta eteen ja 50 askelta takas Mesta oli hyvin skarppina. Sitten tuli käännös oikeaan ja keskittyminen vähän herpaantui ja seuraaminen väljähtyi. Pysähtymisen jälkeen parani hetkeksi, väljähtyi, ja lopun henkilöryhmässä kulkiessa keskittyminen jälleen kohentui. Sitten oli nämä kävelystä istumiset ja juoksusta makaamiset ja seisomiset luoksetuloineen, joissa ei mitään muuta moitittavaa kuin seisomisessa otti pari askelta eteenpäin mun juostessa kauemmas. Tasamaanouto 2kg kapulalla meni ihan hyvin, mutta esteillä näkyi, että Mestan asenne oli vähän lässähtänyt. Hyppynoudossa (hyppyeste 1m) hyppäsi mennessä, haki kapulan ja suuntasi sen kanssa takaisin esteelle, mutta ei sitten vauhti riittänytkään yli ja pysähtyi esteen eteen ja kiersi mun luo. Vinoestenoudossa ("A-este") luulin heittäneeni kapulan hyvin (oikein ajattelin siinä, että olipa hyvä heitto), mutta Mestan kiivettyä yli ja mennessä kapulalle, huomasinkin kapulan olevan ihan sivussa esteestä ja Mesta ei sitten väsähtäneeltä vireeltään hoksannut enää kiivetä sen kautta takaisin vaan sivuutti esteen ja juuri kohdalla vilkaisi esteeseen päin "oho, tuo unohtui" ja jatkoi matkaa luokseni. Väsähtäneestä olemuksesta huolimatta eteenlähetyksen (koira juoksee itsekseen suoraan eteenpäin vähintään 30 askelta, jonka jälkeen se käsketään maahan) motivaatio oli niin suuri, että juoksi kyllä aivan täyttä häkää ja maahanmeno pikkasen viivästyi. Siitä siirryttiin paikallamakuuseen (jossa ohjaaja menee piiloon), jossa Mesta pysyi hienosti, ihan pienesti vinkui välillä.

Vaikka tottiksessa tuli sellaisia virheitä, joista sinällään en pitänyt, niin hitsi vieköön - Mesta suoritui kuitenkin kaikista liikkeistä ja jopa paremmin kuin olin tälle kelille odotuksia asettanut, ja ylipäätään se suoriutui lämpimänä päivänä koko voittajaluokan hakukokeesta saaden 2-tuloksen, osallistumisoikeuden sinne äsämmiin - ja ehkä vähän näpäyttikin minua, joka aina niin säälittelen "pikku reppanaa, joka joutuu ihan liian koviin töihin". Voi Mesta, mä olen niin in löööv sinuun!


perjantai 9. kesäkuuta 2017

Äärirajoille?

Harrastan koirieni kanssa puhtaasti itsekkäistä syistä ja tarkoitan tällä harrastamisella tavoitteellista, kilpailuihin tähtäävää harjoittelua. Osa harrastamistamme lajeista on koirille sillä tavalla helppoja, että niihin ei sisälly sen kummempaa fyysistä rasitusta tai henkisen kantin vaatimista. Toisissa lajeissamme koirilta taas vaaditaan hyvin paljonkin fyysistä ja/tai henkistä kapasiteettia. Kaikissa lajeissa vaativuus kasvaa myös sitä suuremmaksi, mitä enemmän ja mitä korkeammalle kisatavoitteita asettaa - huvin vuoksi harrastelussa koirat pääsisivät huomattavasti helpommalla.

Toisinaan mietin, miten helppoa itsellekin olisi, jos ei tarvitsisi huolehtia "täydellisestä osaamisesta" vaan voisi aina harrastaa ihan vain koiran kanssa puuhailun ilosta. Miten helppoa olisi, jos ei osaamistason kasvaessa asettaisi aina vain suurempia ja suurempia tavoitteita ja haaveita vaan voisi olla täysin tyytyväinen niihin hyvin menneisiin treeneihin ilman miettimistä, että mites kisoissa. Tai miten helppoa olisikaan, jos ei harrastaisi yhtään mitään ja nauttisi vain koirallisesta arjesta ja pitkistä metsälenkeistä.

Ahdistaa. Elokuun alussa on palveluskoirien suomenmestaruuskilpailut ja ilmoittautumisaika päättyy heinäkuun alkuun. Osallistumisvaatimuksena kyseisiin karkeloihin on kisaamastaan lajista vähintään kolme koulutustunnusta, joista vähintään yhden on oltava 1-tulos, ja vähintään yhden tuloksista on oltava kuluvalta tai edelliseltä kaudelta. Mestalta puuttuu yksi tulos, ihan vaikka 3-tuloskin kelpaisi. Mestalla olisi mahdollisuus olla kaikkien aikojen ensimmäinen (?) lapinkoira palveluskoirien SM-kisoissa.

Minulla ei ole mikään kiire viedä Mestaa seuraaviin hakukokeisiin, syksy olisi oikein sopivaa (viileää) aikaa miettiä jatkoa. Tykkään pitää kunnolliset tauot kokeiden välissä, antaa koiran palautua ja ottaa välillä treenejä vähän rennommin. Mutta äsämmiin pääsemisen yrittäminen tarkoittaa sitä, että pitäisi käydä nyt kesäkuun aikana kokeessa/kokeissa hakemassa sitä puuttuvaa tulosta. Pitäisi ottaa koirasta kaikki irti laittamalla se työskentelemään sille liian lämpimällä kelillä ja sitten olla vielä pettynyt, jos/kun koira ei pysty tekemään parastaan, vaikka jo etukäteen tiesi, että niin tulee erittäin todennäköisesti käymään. Ja jos sinne äsämmiin satuttaisiin pääsemään, niin siitähän se treeni vasta alkaisi ja siellähän se hakurata vasta vaativa olisikin - ja jos huonosti sattuisi, niin vieläpä oikein kunnon hellepäivänä.

Pitäisikö kaiken sitten aina olla koiralle helppoa? Ei tietenkään, sillä tietynlainen osaamisen haastaminen parhaimmillaan vain lisää koiran taitoja ja motivaatiota sekä antaa toisenlaista informaatiota koiran ominaisuuksista kuin ne helpot treenit. Treeneissä ja kisoissa on vain se ero, että kisoissa et pysty vaikuttamaan "harjoitukseen" eikä koira saa siitä itsensä toisinaan äärimmilleenkin laittamisesta minkäänlaista palkkaa tilanteen ollessa vielä päällä. Harrastamisen pitäisi kuitenkin olla mukavaa sille koirallekin, mutta en näe Mestan nauttivan siitä, että sen jaksamista koetellaan ihan viimeiseen asti ja näen epäreiluna asettaa sen sellaiseen koetilanteeseen, jossa näin mahdollisesti tapahtuu - varsinkin kun sillä on kaikissa aiemmissa kokeissa aina ollut niin hyvä fiilis.

Silti olen ilmoittanut Mestan kesäkokeeseen. Ahdistaa ja arveluttaa. Ehkä tein tyhmästi. Mutta kun ehkä se ainutkertainen mahdollisuus ehkä päästä arvokisoihin... Eiköhän sitä juuri sopivasti ensimmäistä kertaa tunnu tottiskin hajoilevan, vaikka juuri siihen on aiemmin ollut suurin luottamus. Luoksetulossa ei laukata täysillä vaan jolkotellaan, vinoesteen yli kiivetään jotenkin vaikeasti, seuraaminen on väljää, noudon paluuhypylle hakeudutaan heikosti. Vaikea uskoa, että tämä kaikki voisi johtua vain siitä, että tuli yhtäkkiä viileyden keskelle lämpimät päivät. Vaikka toisaalta latteus normaalin räyhäkkyyden sijaan voi ihan helposti johtua kuumuudesta. Tai sitten olen pilannut sen (kestipä siinä toisaalta kauan ollakin pilaamatta) tai se on kipeä (tämähän on se perusvaihtoehto aina, jos joku homma ei toimi...). Toivon tietenkin ensimmäistä vaihtoehtoa, vaikka ei sekään mukava ole, mutta ensi viikolla lääkäriin eturauhaskontrolli, silmätarkistus, rokotukset ja varmaan jotain muutakin. Hierottu ja muuten "operoitu" Mestaa on pitkin kevättä. Hmmm, vai jos oikein viisas olisi, niin ehkäpä nämä pitäisi ottaa enteenä ja perua koko kokeet?