torstai 19. lokakuuta 2017

Kadonneen jäljillä

Otsikko johtaa harhaan, täällä millään jäljillä olla oltu vaan ilmavainulla hakutreeneissä ja kadonneetkin on vain leikisti piiloutuneita ja aina löytyvätkin kaikki. Alla olevassa kuvassa Lumes on haukkumassa löytämänsä maalimiehen (eli piiloutuneen henkilön) luona. Vaikka Lumeksella ei hausta enää koetavoitteita olekaan ollut reiluun pariin vuoteen, on sekin päässyt muutaman kerran kesän aikana vähän virkistämään mieltään hakumetsään ja on siitä kyllä ollut todella innoissaan.


Laitetaas nyt yksi kesäkuinen kuva ihan jonkun muun koirastakin eli Vilistä, joka löysi minut piilostani, niin ei tarvinnut jäädä yötä myöten metsään olemaan. Vili on viranomaistarkastuksen läpäissyt pelastuskoira, joka muistaakseni on joskus tositoimissakin ollut ihan oikeasti kadonnutta henkilöä etsimässä. Ja tämä Vilihän on se koira, josta puhutaan, kun täällä blogissa joskus mainitaan Vilin ja Lunan emäntä.


Seuraavat kuvat ovatkin sitten ihan uudenuutukaisia viimeisimmistä hakutreeneistä maanantailta ja näistä kuvista on kiittäminen Waldon emäntää ja Lucan emäntää. Mesta on ollut hakutreeneissä jotenkin (liiankin) tosi tohkeissaan tässä syksyllä, kun sillä on ollut vain lyhyitä treenejä. Maastonmuodoilla on kyllä haettu väliin vähän haastavuuttakin, mutta näköjään sillä ei ole väliä, kun kuitenkin sen vuoro on nopsaan ohi. Näkee, että Mestalle ihan oikeasti pitäisi välillä tehdä niitä pitkiäkin (200-300 metriä) ratoja, joissa se ilmeisesti kuitenkin on lopputulemana tyytyväisempi siitä huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - että joutuu tehdä enemmän töitä ja pääsee hyvänmielen väsyneeseen tilaan.


Mestan treenien kolmas maalimies oli piilossaan metrin leveän ojan takana suopursukossa, joten autettiin Mestaa (ja muitakin koiria) tässä kohtaa ojan ylitykseen siten, että maalimies piilostaan huikkasi kerran koiraa nimeltä, jolloin suunta tuli selväksi ja ojanylitys sujui leikiten. Ääniapu sai jo valmiiksikin innoissaan olevan Mestan vieläkin menohaluisemmaksi ja se haukkui jo lähetyksessä, kun olisi halunnut vai heti kutsun kuullessaan sännätä menemään.


Ympyrässä näkyvä pieni, vaalea läntti on puuhun ripustettu 50 metrin merkki, jonka kohdilla maalimies on piilossa. Musta, pörreä läntti sen alapuolella on kiituri-Mesta.

Mestan alettua haukkua merkiksi maalimiehen löytymisestä, koetan itsekin kiiruhtaa samaiselle merkille, joskaan minun vauhtiani ei voi kiitämiseksi kutsua...

Näissä treeneissä minulle kävi sellainen nolo moka, että Mestan palkkakassi, jonka vielä juuri ennen lähtöäni olin huolella pakannut, olikin jäänyt kotiin eteisen lattialle. Huomasin palkkakassin puuttumisen vasta vähän ennen Mestan treenivuoroa ja kun hätäilin sitten siinä, että apua, mitäs nyt, niin alkoivat treenikaverit kaivella taskujaan ja keräsivät Mestalle namikolehdin. Kissanmärkäruoka, makkaranpalat ja herkkutikku maistuivatkin Mestalle oikein erinomaisesti.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Koirien kanssa Ruotsiin, Tanskaan ja takaisin 1/?

Olen aina ollut vankkumaton kotimaanmatkailun kannattaja enkä koskaan sen kummemmin haaveillut mistään ulkomaanreissuista. Voitettuani Lumeksen kanssa viime vuoden koiratanssin HTM-suomenmestaruuden, aukeni sen myötä suoraan paikka koiratanssin edustusjoukkueeseen. Pitkien mietintöjen jälkeen päätin tarttua tilaisuuteen, sillä mikäpä olisi sen hienompaa kuin edustaa arvokisoissa Suomea suomalaisen koirarodun kanssa vieläpä Suomen satavuotisjuhlavuonna. Olisimme Lumeksen kanssa päässeet osallistumaan sekä Pohjoismaiden mestaruuskisoihin Tanskaan että maailmanmestaruuskisoihin Saksaan, mutta minulla ei ollut mahdollisuutta lähteä matkalle molempiin, joten valitsin lähempänä sijaitsevan Tanskan. Alunperin tarkoituksenani oli jättää Mesta hoitoon ja ottaa vain Lumes reissuun mukaan, mutta aivan viime hetkilllä tulin toisiin ajatuksiin tajutessani, ettei se tämäkään matkanteko kahden koiran kanssa sen vaikeampaa ole kuin yhdenkään.


Etukäteisvalmistelut

Palveluskoiraliitto vaati reittisuunnitelman matkasta jo kuukausia etukäteen, joka oli hyvä ihan itsenikin kannalta, jotta tuli ajoissa asioita ajateltua. Järkevin/lyhin reitti kisapaikalle Tanskan Viborgiin kulki Turun, Tukholman, Göteborin ja Frederikshavnin kautta. Paluumatkan aioimme tehdä kolmisensataakilometriä pidemmästi Kööpenhaminan ja Malmön kautta kokeaksemme myös siltareitinkin puolen. Laivamatkat Turku-Tukholma-Turku varasin hyvissä ajoin, ainoastaan Mestan mukaansaannissa meinasi tulla hankaluutta, kun yrittäessäni myöhemmin ostaa sillekin lemmikkipaikkaa, olivatkin ne menomatkan osalta laivasta jo loppuunmyydyt. Onneksemme pari päivää ennen matkaa oli pari lemmikkipaikkaa vapautunut, joten sain Mestankin virallista reittiä mukaan. Meidän laivayhtiöksi osui Viking Line siitä syystä, että Silja Linella oli huoltopäivä juuri meidän matkan aikaan. Laivayhtiön lemmikkejä koskevat ohjeet tuli lukaistua läpi ennen matkan varaamista, joskaan siellä ei muuta ihmeellistä ollut kuin Siljalla kuonokopan käyttö. Viking Line/Silja Line. Eestaas matkat Vikinglinella 239e.

Göteborg-Frederikshavnin välisen lauttamatkan varaaminen menikin sitten vähän viimetinkaan ja stressasin kovasti sitä, että koirille oli enää autopaikkoja jäljellä. Koetin eri tahoilta selvittää, saako koiraa siitä huolimatta ottaa laivalla autosta pois vai ei, mutta saamani vastaukset olivat ristiriitaisia, joten pienellä koirien autoonjättämispakon riskillä sitten meille tämän ylityksen varasin. Laivayhtiön sivuilla luki myös kahdenlaista informaatiota siitä, pitääkö koirilla olla laivassa kuonokopat vai ei, ja tämänkin osalta valitsin riskipelin enkä alkanut enää paria päivää ennen matkaa koirille kuonokoppia hankkimaan. Lauttamatka yhteen suuntaan 109e.

Joukkueenjohtaja oli varannut hotellin valmiiksi Viborgista, joten siitä ei tarvinnut itse etukäteen huolehtia. Paluumatkankin yöpymisen olisi joku fiksu katsonut ja varannut jo etukäteen, jolloin se olisi käynyt helpommin, mutta en itse jaksanut, kun oli niin paljon kaikkea muutakin ajateltavaa. Ajatus oli, että kai sitä johonkin pääsee, ja päivää ennen Viborgista lähtöä löytyikin sitten Ruotsista vähän Malmöstä eteenpäin olevasta Lundista hotelli, johon sopi mennä. Hotellit yhteensä 633e.

Koirat, enkä sen pahemmin juuri minäkään, ole aiemmin olleet Suomen maankamaran ulkopuolella, joten hommasin meille kaikille passit. Koirille lemmikkipassi on pakollinen varuste, siinä näkyvät rabies-rokotuksen voimassaolo ja annetut ekinokokkoosi-lääkitykset, itse en passia välttämättä ainakaan Pohjoismaissa pysyessä olisi tarvinnut, mutta onpahan nyt olemassa. Kaikki passit yhteensä noin 120e.


Koiran kanssa matkustamisesta Ruotsiin tulee ilmoittaa etukäteen Ruotsin tulliviranomaisille. Ilmoituksen teko sujui kätevästi netissä Tullverket-sivulla. Lemmikkipassi tulee olla olemassa jo ilmoitusta tehdessä, sillä muiden tietojen ohessa myös passinumeroa kysytään. Ihmismatkaajista tein matkustusilmoituksen Suomen ulkoministeriölle.

Suomen maahantuontisäädöksissä koirilta vaaditaan ekinokokki-lääkitys, mikäli maa, jossa käydään, ei ole ekinokokkivapaaksi luokiteltu. Lääkityksen voi hoitaa kahdella tapaa: 2x etukäteen + 1x palattua kotiin tai 1x ennen kotiinpaluuta, lääkitykset tulee olla merkittynä lemmikkipassiin. Itse koin helpommaksi Suomessa lääkitsemisen kuin alkaa Ruotsista tai Tanskasta etsiä eläinlääkäreitä sopivasta paikasta. Myyräekinokokkia (heisimatolaji) ei ole todettu Suomessa ja maahantulevien koirien lääkityksillä pyritään estämään sen leviäminen Suomeen, sillä myyräekinokokin aiheuttama ekinokokkoosi on ihmisille (jopa hengen)vaarallinen tauti. Lisätietoja Eviran sivuilta. Milpro-tabletit + leimat passeihin 50e.

Reissua varten koirat saivat niskaansa punkkimyrkyt. Passimerkintöjen ohessa eläinlääkäriltä tarttui tätä tarkoitusta varten mukaan Frontect-liuokset. Kummallekaan ei tullut näkyviä iho-oireita tai muita sivuvaikutuksia kuin ilmeisesti liuoksen aiheuttaman kutinan/ärsytyksen vuoksi molemmat rapsuttelivat ja ravistelivat itseään normaalia useammin muutaman päivän ajan. Frontect 29e.

Pulma sai ennen matkaanlähtöä uudet öljyt sisuksiinsa ja öljynsuodatin vaihdettiin samalla. Jotain kriittisiä osia tarkistettiin ja yhdestä renkaasta vedettiin ulos ruuvi, joka oli fiksusti mennyt läpi renkaan sivusta aiheuttamatta sen enempää vahinkoa. Pidemmillä ajeluilla aina vähän jännittää, että pysyyhän auto ajokunnossa, ja varsinkin kun vielä ylitellään maiden rajoja, niin olisi oikein mukavaa, että ainakaan auton kanssa ei tulisi mitään isompaa tai edes pienempääkään pulmaa. Varsin luotettava menopeli Pulma on kyllä tähänkin asti aina ollut.

Ruotsissa ja Tanskassa pitäisi periaatteessa pärjätä korttimaksuillakin, mutta kävin varmuuden vuoksi vaihtamassa pankista jonkun verran niiden molempien kruunuja. Muistelisin, että otin viidelläkympillä Ruotsin kruunuja ja 150e edestä Tanskan kruunuja.

Pakkaamisen olisi luullut olevan helpoin osa etukäteisvalmisteluja, mutta loppuun asti oli tunne, että jotain puuttuu, ei vain tiedä, että mitä (ja sama tunne on tämän tekstin kanssa...). Lemmikkipassien lisäksi otin koirille mukaan tavis rokotustodistuksetkin siltä varalta, jos niitä halutaan kisapaikalla katsoa, ja samasta syystä vielä Lumekselle rekisteripaperit ja kisakirjan. Ruokaa varasin reilusti, ettei ainakaan lopu kesken, ja pari vesi-/ruokakuppia lähti matkaan mukaan myös. Mahdollisia märkiä kelejä varten laitoin kassiin pari koirien pyyhettä + kylpytakit, leluja leikityshetkiin, paljon paljon nameja, talouspaperia, kakkapusseja ja olikohan vielä jotain. Muutamia ensiapujuttujakin pakkasin laukkuun, ainakin oli kipulääkettä, ravintolisää suolistohäiriöihin, side, haavanpuhdistusaine ja punkkipihdit. Eläinlääkärikuluvakuutusten voimassaolon tarkistin olevan kunnossa Pohjoismaissa ja itselleni otin varmuudeksi matkavakuutuksen. Oma matkavakuutus jatkuvana 120e.


lauantai 14. lokakuuta 2017

Elämänilon kirja

Minulla on jo ainakin vuoden (paha minä) ollut hyllyssä book crossing-kirja nimeltään Elämänilon kirja (Charlotte Davis Kasl). Ei muka näinkään pitkässä ajassa ole ollut aikaa lukea, tai edes vilkaista, sitä läpi. Muutama päivä sitten tartuin kuitenkin vihdoin tuumasta toimeen ja kirjaa kansiin. Alkuun päästyäni totesin, että ihan lukemalla lukea ei taida tätä kirjaa tarvita käydä läpi, sivujen silmäily riittää ja mahdolliset kiinnostavimmat kohdat voi sitten lukea kunnolla. Kirja ei sinällään ole huono, en vain taida kuulua ihan suoraan sen kohderyhmään.

Kirja alkaa lauseella "Toivon runsain mitoin rakkautta ja myötätuntoa maailmaan, jotta kaikilla ihmisillä olisi ruokaa, suojaa, turvaa ja elämäniloa." Ensimmäisenä tämän lauseen luettuani tuli mieleen, että sanan "ihmisillä" voisi ihan hyvin korvata myös sanalla "koirilla". Koska 4-10.10. vietettiin eläinten viikkoa, jonka teemana tänä vuonna olivat luonnoneläimet, tuli seuraavaksi mieleen se, että sanan "koirilla" voisi korvata sanalla "eläimillä". Viimeisenä ajattelin, että oikeastaan siitä voisi ottaa kokonaan sen yhden sanan pois, jolloin lause kuuluisi "Toivon runsain mitoin rakkautta ja myötätuntoa maailmaan, jotta kaikilla olisi ruokaa, suojaa, turvaa ja elämäniloa."








torstai 5. lokakuuta 2017

Koirien ensiapuluennolla 4/4

"Meidän yhdistys" - tai siis yksi niistä monista koira-aiheisista yhdistyksistä, johon kuulun - järjesti keväällä koirien ensiapuluennon, jota oli pitämässä lähipaikkakunnan eläinlääkäri. Kyseinen lääkäri tekee paljon päivystyskeikkoja, joten kokemusta ja esimerkkejä oli kertynyt runsaasti monenlaisista äkillisistä loukkaantumis-, sairastumis- yms. tilanteista. Ei käynyt kateeksi työn vaativuus...

Luennon puoliväliin asti yritin hiki hatussa pysyä muistiinpanojen kirjoittamisessa samassa tahdissa power point-esityksen kanssa, kunnes tajusin, että paljon helpommalla pääsen ottamalla valokuvat teksteistä valkokankaalta ja kirjoittamalla vain osan asioista paikanpäällä ja sitten kotona rauhassa lisäillä puuttuvat tekstit kuvat apuna. Kuuntelemiseenkin pystyi siten keskittymään paremmin ja ylirasitustilaa lähentelevä käsiparka ei joutunut ihan niin koville. Seuraava teksti on luentomuistiinpanojen pohjalta kirjoitettu, omin kommentein, kuvin ja lisäyksin höystetty, ei siis suoraan "kalvosulkeiset". Jaoin sen neljään osaan, jotta ei tulisi hehtaarinpituisia kirjoituksia. Osa 1/4 Osa 2/4 Osa 3/4


Myrkytykset

Yritä selvittää mahdollisimman tarkasti, mitä koira on syönyt: vaikuttava aine, milligrammamäärä (syöty määrä suhteessa koiran painoon vaikuttaa vaarallisuuteen) ja milloin koira on syönyt (suurin osa myrkyistä alkaa ilmeytymään mahalaukussa välittömästi)? Mikä on tämän hetken vointi: oksentaako, onko käytös normaalia, onko koira vaisu, onko koira täysin tajuissaan, näkyykö suun limakalvoilla vaurioita?

Mikäli myrkyn syönnistä on alle 1-2 tuntia, eikä myrkky ole syövyttävää, voi koiran oksettaa. Ennen oksetusta koiralle kannattaa syöttää pieni määrä pehmeää ruokaa - mahalaukku tyhjenee paremmin. Oksetus 3% vetyperoksidilla (saa apteekista) 1ml/kg kymmenen minuutin välein (max kolme kertaa), kunnes koira oksentaa. Vaihtoehtoisesti kostutetun, pienen suolapallon voi työntää koiran kielen tyveen/nieluun, mutta tätä oksetuskeinoa voi kokeilla vain kerran, jottei koira saa lisäksi suolamyrkytystä. Jos koiraa ei saa kotikonstein oksentamaan, eläinlääkärillä on myös muita oksetuslääkkeitä.

Jatkohoitoon myrkystä riippuen (ei tehoa kaikkiin) lääkehiiltä (rakeinen koostumus helpompi syöttää koiralle) 1-2g/kg veteen/märkäruokaan sekoitettuna kahdeksan tunnin välein useita kertoja.

Muutamia myrkyllisiä aineita/kasveja

-alkoholi
-anopinkieli
-aspiriini
-avokado
-ehkäisypillerit
-jäähdytysneste
-ihmisten tulehduskipulääkkeet
-hyasintti
-hevosten matolääke (ivermektiini)
-kahvi ja tee (kofeiini)
-kirjovehka
-kärpässieni
-lyijy
-muurahaismyrkky
-narsissi

Suklaa

Koiralle myrkyllistä on teobromiini sekä kofeiini. Oireet voivat tulla viiveellä, jopa 2-3 vuorokauden kuluttua. Vaikutus koiraan hieman yksilöllistä, kummallekin aineelle LD50 (eli puolet koirista kuolee) annostuksen ollessa noin 100mg/kg. Osalle koirista jo 20mg/kg voi aiheuttaa oireita. Paljonko missäkin suklaassa on näitä?

Myrkylliset annokset:
-makeuttamaton kaakaojauhe 0,8-1,4g/kg
-tumma, makeuttamaton leivontasuklaa 1,4g/kg
-kaakaojuomajauhe 4g/kg
-tumma, makeutettu suklaa 4g/kg
-maitosuklaa 10-13g/kg
-valkoinen suklaa 2273g/kg

Vaikuttaa sydän- ja verenkiertoelimistöön: syke nousee, verenpaine laskee/nousee. Vaikutukset keskushermostoon: ylivireus, agressiivisuus, kouristukset, hypotermia/lämpö nousee. Ruuansulatuskanavaoireet yleisiä: oksentelu, ripuli, voimakas mahakipu.

Ensiavuksi voi antaa lääkehiiltä, mikäli oksetus ei onnistu.

Rotanmyrkky

Yleisimmin varfariini (kauppanimi Marevan), markkinoille tullut myös ns. toisen sukupolven uudempia johdannaisia. Myrkky estää hyytymistekijöiden normaalia tuotantoa, mutta hyytymistekijöitä on aina veressä, joten oireet eivät näy heti. Verenvuototaipumus ilmenee viiveellä 2-7 vuorokauden kuluttua. Aiheuttaa pieniä pistemäisiä, punaisia verenvuotoja limakalvoilla, hengitysvaikeuksia, apaattisuutta, verenvuodon näkymistä esimerkiksi oksennuksessa, virtsassa, ulosteessa, sisäisesti nahan alle, äkkikuolema mahdollinen. Hoitona K-vitamiinipistokset. Jos näkee koiran syövän rotanmyrkkyä, oksetus heti, muutoin annetaan lääkehiiltä ja hakeudutaan lääkäriin.


Ibuprofeeni (burana)

Harvoin käytetty lääke koirille, hoitoannos 5mg/kg. Aineelle herkät koirat saavat myrkytysoireita (oksentelu, mahakivut, verenvuoto) jo annoksesta 8mg/kg. Myrkytysoireet yleisiä annoksella 50-100mg/kg. Munuaisvaurioita aiheutuu yli 150mg/kg määrästä, maksavaurioita yli 200mg/kg ja keskushermosto-oireita yli 400mg/kg. Kissa on vielä koiraakin herkempi ibuprofeenille.

Parasetamoli (Panadol) ei ole koirille yhtä vaarallinen, myrkyllinen annos 100mg/kg.

Ksylitolimyrkytys

Ksylitolipurkkien ja -pastillien lisäksi monet muutkin pastillit, vitamiinitabletit yms. voivat sisältää makeutusaineena ksylitolia. Ksylitoli saa koiralla aikaan insuliinin erityksen, joka laskee verensokeria voimakkaasti (hypoglykemia). 1kpl täysksylitolipurkkaa/10kg voi riittää myrkytykseen. Annos, jolla puolet koirista kuolee (TD50), on noin 0,5g/kg. Pienempikin määrä voi aiheuttaa hypoglykemian lisäksi myös maksatoksisuutta. Hypoglykemia voi seurata jo alle 0,1g/kg annoksesta.

Verensokerin lasku tapahtuu nopeasti, 10-15 minuutin kuluttua syömisestä, maksavaurio kehittyy hitaammin, jonka vuoksi koira kannattaa käyttää maksa-arvojen kontrollissa myöhemmin.

Oireina kouristelu, heikkous, kooma. Ksylitoli imeytyy nopeasti, joten oireita voi tulla, vaikka koiran saisikin oksetettua heti ksylitolin syömisen jälkeen. Lääkehiili sitoo ksylitolia huonosti. Ensihoitona hunaja/sokerivesi ikeniin jos koira on jo tajuton/ei pysty syömään, jatkoon ruokaa paljon lähes jatkuvalla syötöllä.

Sinilevämyrkytys

Myrkky voi aiheuttaa maksa- tai munuaisvaurion tai keskushermosto-oireita. Koiran ei tule edes antaa uida sinileväpitoisessa vedessä. Oireina oksentelua, ripulointia, keskushermosto-oireita.

Viinirypäleet/rusinat

Viinirypäleen hedelmälihassa on vielä tunnistamaton, koirille myrkyllinen aine. Koirille voi kehittyä akuutti munuaisvaurio alle vuorokaudessa --> juo ja pissaa paljon. Myrkytys voi kehittyä myös hiljalleen ajansaatossa, mikäli vaikuttava aine kertyy elimistöön.

Tarkkoja myrkyllisiä annostuksia ei tiedetä, arvio rypäleet noin 20g/kg, rusinat 30g/kg.

Kyynpuremat

Reaktiot kyynpuremiin vaihtelevat oireettomista henkeä uhkaaviin, joten koira kannattaa viedä eläinlääkäriin aina, mikäli mahdollista. Pureman saanut raaja täytyisi pitää mahdollisimman liikkumattomana, jotta myrkyn kulku verenkierrossa ei nopeutuisi. Kyyn myrkyssä on useita vaikuttaja-aineita, jotka voivat aiheuttaa mm. verisuonten läpäisyvyyden lisääntymistä, turvotusta, munuaisvaurioita ja jopa shokin.

Kortisonitableteista "kyytabletit" ei ole osoitettu olevan hyötyä, sen sijaan ne lisäävät jo kyyn myrkynkin aiheuttamaa munuaisten rasitusta. Turvotuksen uhatessa hengitystä, on kyypakkauksen käyttö aiheellinen (haitta/hyötysuhde). Annostus on 1tabl/10kg, ja annostus on sama allergisiin reaktioihin sekä voidaan toistaa 3krt/vrk. Ampiaisenpistoon kyytabletit ovat hyvä ensiapu.

Kyyn myrkkyyn on hyvinvarustetuilla eläinklinikoilla saatavilla vastamyrkkyä. Vastamyrkky on kallista, mutta hintansa arvoinen, mikäli koiran henki saadaan sillä pelastettua.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Väsynyt

  Hei väsynyt.

    Mistä saa voimansa
     muurahainen
      kiviä kantaa,
       nurmi köyttää juurensa kallioon
        karvaisin käsin.

          Mistä
           saa voimansa puut
            haparoivin sormin
              tavoitella
               taivasta,

                 mistä kaarnalaiva voiman mennä vettä vastaan.

                   Mistä tulella tahto
                     laavana nousta
                      ärjyvällä
                       voimalla
                         kalliot polttaen korkeuksiin,

                           aurinkona palaa.
   
                             Mistä kaikella voima
                               pysyä liikkeessä.

                                 En minäkään saa pysähtyä
                                   - luonnonlakeja rikkoisin.

                                     Hei,
                                       väsynyt.

                                           Voima sisälläsi
                                             ituna kasvaa,

                                                anna aikaa,
                                                  ja joku päivä

                                                      siirrät vuoria.

                                                           Katariina Varjoranta


sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Maailman vahvin

Nyt ne ovat täällä taas: aamukasteessa metsän varvuissa, pihan pensaissa ja pientareilla kimmeltävät hämähäkin verkot. On upeita ratasverkkoja, yksittäisiä siimoja ja puiden lehtiin kiinnittyneitä tiheitä keriä. Niistä me tunnemme kahdeksanjalkaiset ystävämme. Ystäviähän ne ovat, vaikka moni niitä hiukan kammoaakin. Hämähäkit saalistavat tehokkaasti ikävämpiä ötököitä.

Kaikki hämähäkit eivät kudo verkkoa, mutta kaikki tekevät seittiä. Se näet sopii muuhunkin kuin saalistukseen. Siitä voi rakentaa turvapaikan, ja siihen koteloidaan munat. Seitin avulla hämähäkkikin pääsee siivetönnä lentoon, kun sopiva tuulenvire lennättää lankaa pitkiäkin matkoja.

Seittilanka on monta kertaa vahvempaa kuin saman paksuinen teräslanka ja noin kaksi kertaa joustavampaa kuin nylonkuitu. Seittilanka voi katkeamatta venyä yli 30 prosenttia pituudestaan. Lisäksi se on sitkeämpää kuin kumi.

Lähde: http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/tutkijat_tarttuivat_hamahakinverkkoon