tiistai 26. helmikuuta 2013

Kysymyksiä vastattavana


Piitupuudelin omistaja Lelle haastoi vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

1. Mikä on koirasi paras luonteenpiirre?

Allulla mutkattomuus (kts. Millainen se Allu oikein nuorena oli?), Lumeksella hyväntuulisuus.

2. Hassuin kommellus, joka koirasi kanssa on sattunut, joka vieläkin saa hymyn huulille?

En tiedä hassuimmasta, mutta seuraava tapahtuma mua ainakin on usein jälkeenpäin naurattanut, vaikka tapahtumahetkellä suuresti hävetti (huom. sisältää koiran inhimillistämistä): Kummini olivat viemässä ensimmäistä kertaa koiraansa näyttelyyn, mutta eivät olleet kiinnostuneita esittämisestä, joten pyysivät minua mukaan tietäen koiraintoni. Homma meni aivan ok, mutta jatkokehässä koiran kasvattaja halusi koiran jonkun kokeneemman esitettäväksi, mutta koira ei kuitenkaan ollut sen kummempi kuin minunkaan kanssani, joten aivan hyvin olisivat voineet antaa minun esittää sen siinä jatkokehässäkin. Tästä muutama kuukausi eteenpäin ja Allukin oli meillä ja käytiin sen kanssa näyttelyissä, kummini koiransa kanssa ja myös sen kasvattaja olivat paikalla. Kävin Allun kanssa sisätiloissa ("hienostorodut" olivat siellä, talvi kun oli) tervehtimässä kummejani ja yhtäkkiä Allu teki jotain, mitä ei koskaan muutoin ole tehnyt, merkkasi kummien koiran kasvattajan nartun päälle, jota joutuivat sitten lähteä ulos lumihankeen puhdistamaan. Allu tietenkin vain kosti heidän aiemman näyttelynsä mielipiteen minun muka huonoista esittämistaidoista...

Lumeksen kanssa on pariin kertaan käynyt metsässä siten, että koiran kadottua johonkin pusikkoon huikkaan sen takaisin, mutta koiraa ei näy. Huikkaan uudestaan ja sitten jo ärtyneemmin, kun ei koiraa ala kuulua (koska normaalisti se tulee aina ensimmäisestä kutsusta). Juuri, kun alan vihaisesti marmattamaan, että minne ihmeeseen se nyt meni, kun ei voi tulla, vaikka kutsutaan, huomaan koiran takanani ja ääneni muuttui kertaheitosta ylistävän kehuvaksi. Lumes oli kiertänyt takakautta luokseni heti ensimmäisesti kutsusta, mutta tullut niin hiljaisesti, etten ollut kuullut askelten ääniä, ja siinä sitten oli Lumes vain seisoskellut takanani ihmettelemässä, että minkä takia huudan sitä edelleen, vaikka on jo ihan vieressä...


3. Milloin koirasi saa sinut näkemään punaista?

Autossa haukkumista en voi sietää laisinkaan, se on mielestäni erittäin huonotapaisen koiran käytöstä (tiedän joillakin blogin lukijoista olevan tällaisen koiran, mutta en nyt yhtään viittaa teihin vaan ainoastaan omiini ja itseeni, vaikkakaan en kyllä pidä sellaisista toisten omista autorähisijäkoiristakaan, jotka hyökkäävät auton lasia vasten räyhäämään aina, kun joku kulkee auton ohi ), jotenka molemmat koirat onkin opetettu hyvin hiljaisiksi autossaolijoiksi. Lumekselta saattaa joskus (max muutaman kerran vuodessa) päästä yksi kokeileva haukahdus, josta saakin sitten heti kiellon perään. En onneksi joudu siis kovinkaan usein näkemään punaista ja silloinkin vain parin sekunnin ajan.

4. Mikä on parasta harrastamisessa koiran kanssa?

Yhdessätekemisen ilo, nähdä koiran nauttivan toiminnasta ja saavan toteuttaa itseään, taitojen kehittyminen, harrastusten parissa tavatut mukavat ihmiset koirineen, (tulosta)voitteiden saavuttaminen.


5. Kuinka huolehdit koirasi lihashuollosta?

Pitäisi huolehtia enemmän. Hierojalla käyvät kerran, pari vuoteen, eikä kummallakaan mitään suurempia jumeja ole ollut. Pyritään monipuoliseen liikuntaan vaihtelevissa maastoissa ja varsinkin mahdollisimman paljon vapaana juoksentelua metsässä. Ennen rasittavaa ja nopsaa liikuntaa koitetaan lämmitellä ja samoin jälkeenpäin. Tehdään kotona erilaisia jumppaharjoituksia, kannustetaan koiria venyttelemään itseään ja joskus istahdan lattialle kevyesti hieroskelemaan/sivelemään. Sopivasta ruokavaliosta huolehtiminen kai on sekin osa lihashuoltoa.

6. Annatko koirasi helposti jonkun muun ulkoilutettavaksi?

En. Olen hyvin tarkka siitä, kuka tekee koirieni kanssa ja mitä. Niin paitsi lapsille taluteltaviksi siten, että itse kuljen vierellä/perässä, olen antanut mielelläni.


7. Onko sinulla luottohoitajaa koirillesi? Kuka ulkoiluttaa koiria, kun olet sairas?

Aiemmalla asuinpaikkakunnallani pitkien koulupäivieni aikana Allua kävi ulkoiluttamassa sukulaisnaapurini, myös äidin puolen isovanhempani huolehtivat Allusta siihen aikaan pariin kertaan. Välimatkaa vain on nyt heihin sen verran, etteivät voi avuksi olla, sama homma muidenkin muuten pätevien kanssa (lähes kaikki ovat sellaisia, jotka eivät voi omaan kotiinsa koiria ottaa, mutta jos asuisimme lähempänä, voisivat tulla meille hoitamaan ja voisin hyvillä mielin käydä jossain reissussa ilman koiria). Nykyisessä asuinpaikassa ei olekaan ketään luotettavaa (= ymmärtää koirien päälle + pärjää niiden kanssa + on samalla aaltopituudella kanssani + tekee asiat siten, kuin ohjeistan), mikä onkin harmillinen asia. Ylipäätään viime vuosien ajan olen pyrkinyt järjestämään kaiken siten, että koirat eivät hoitoa tarvitsisi ja Lumes ei olekaan vielä kertaakaan (omaa kotia lukuunottamatta siis) ollut missään ilman minua, Allu on sairasjuttujen vuoksi ollut pakotettu muutaman päivän hoidossaoloihin varapaikassa, mutta nekin ovat olleet hyvin epämieluisia itselleni ja olisin todennäköisesti pystynyt ratkaisemaan tilanteet myös jäämällä töistä parin päivän palkattomille vapaille. Yksi henkilö täältäpäin on tiedossa, jonka koirankäsittelytaitoihin luotan ja joka pystyessään on luvannut auttaa, jos joskus koirille sitä tarvitaan, ja olen hyvilläni siitä.

Mikäli vain kykenen, ulkoilutan koirat itse myös ollessani sairaana. Mikäli olen niin sairas, etten pysty, hoitaa mies ulkoilutukset. Meillä on onneksi myös oma, iso piha, johon koirat voi päästää juoksemaan.

8. Kauanko aikaa teillä suunnilleen kuluu uuden tempun opetteluun?

Riippuu tempusta, osa opitaan heti kerrasta, osaan saattaa mennä viikkoja, jopa kuukausia (niin pitkä aika kylläkin johtuu lähinnä emännän laiskuudesta, mutta oppimiseen vaikuttava tekijä sekin).


9. Mitä pidät tärkeänä koiran koulutuksessa?

Että koiralla on kivaa ja se tykkää siitä, mitä tehdään. Että asiat opetetaan koiralle ymmärrettävästi (ja että itsellä on mielikuva siitä, mitä, miksi, miten ja millä tavoittein opettaa) eikä vaadita juttuja, joista se ei vielä ole ns. kärryillä. Että koiraa palkataan riittävästi (mieluummin liikaa kuin liian vähän). Että omistajallakin on kivaa ja tykkää siitä, mitä tehdään.

10. Mitkä ovat tärkeimmät taidot sinun koirallasi arjen sujuvuuden kannalta?

Osaa olla rauhallisesti yksin kotona, on sisäsiisti, ei hauku turhaan, ei kiinnostu pienlemmikeistä, osaa kulkea kauniisti lenkillä joko narussa tai vapaana ja pysyy omassa pihassa vapaana ollessani itse läsnä. Eipä siihen arjen sujuvuuteen loppuviimein sen ihmeempiä tarvita.

11. Mikä on lempitemppunne?

Nykyään Allun lempparia on kaikki, mistä saa ruokaa, mutta eniten se itse tarjoaa pyytämistä (ns. kurre-asento) ja konkkaamista (kulkeminen toinen etutassu ilmassa). Lumes taas tarjoaa eniten niitä, mitä ollaan eniten harjoiteltu ja ovat siten sillä eniten mielenpäällä, mutta peruuttaminen ja nukkumaanmenotemppu ovat ainakin hauskoja Lumeksesta, pyytäminen taas on sellainen vakiotemppu jonkin asian tahtomiseen. Allun tempuista mielestäni hauskin on piiloon meneminen, Lumeksella sen itse oppima tassunläpsyttely sängyllä pääni vieressä, jolla se herättää viikonloppuaamuisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti