Epäilyksiä herättävää...

Koska koiraharrastajia ei aina ymmärretä, sitä yrittää joskus vain sulautua joukkoon ja tekeytyä tavikseksi. Tuossa yhtenäkin päivänä ihan tavallisesti tavallisiin vaatteisiin pukeutuneena (ei mitkään rapaiset koiratreenikamppeet) kävelin kauppaan ja ihan tavallisesti kysyin, että onko tähän aikaan vuodesta saatavilla kompostikehikoita ja että löytyykö myös pressuja sekä ilmastointiteippiä. Ihan tavallinen olin, ihan varmasti olin tavallinen, joten miksi, oi miksi myyjällä kuitenkin herää epäilyt ja hän kysyy, jotta tulevatko ostokset johonkin epätavanomaiseen käyttöön... Miten niin epätavanomaiseen käyttöön? Miksei sitä saa ostaa kompostiverkkoa ja pressua ja teippiä ilman, että joutuu epäilyksenalaiseksi jostain epätavanomaisesta käytöstä? Kysynpä vaan. Pakkohan se oli sitten tunnustaa, että mihin tarkoitukseen sitä ostoksia tehdään, kun ei tavallisen tallaajan esittäminen kerta mennyt läpi...

Viattomat, epäilyksiä herättävät ostokseni...

Ai miksikö Lumes on hömppäkoira?

No, katsokaa nyt tuota videotakin, hömppä mikä hömppä...

On piilossa vii...verhojen..

Mitä hankalammalta nukkuma-asento näyttää...

...sitä todennäköisemmin Lumeksen juuri siten nukkumasta löytää...

Sohvan alle ei aikuinen koira enää kokonaan mahdu...

...mutta ikkunaverhojen takaa löytyy usein pehmoinen yllätys...

...jonka vuoksi pitkät verhot ovatkin välttämättömyys...

Tuolinalusetkin käyvät luolasta, ei häiritsijöitä kiitos...

Miten tylsä olisikaan tavallisesti nukkuva koira...

Pääsiäistä

Tylysti laittelen tähän nyt kuvat vuoden takaisesta pääsiäisestä, kun niitä ei tässä blogissa kuitenkaan ole vielä nähty ja tähän nykyiseen pääsiäiseen ei ole oikein tullut satsattua osasyynä kevätflunssan tainnuttamana oleminen.

Mitä kuuluu kevääseen? Multasäkkejä...

...istutusruukkuja...

... ja kauniita kasveja. Ruukut päällystetty matonkuteella kiertämällä.

Pääsiäisenä pääsevät esille söpöt puput.

Yllätysmunien sisältö on aina, noh, yllätys.

Pienet suklaamunat löytävät nekin tiensä parempiin suihin...

...puhumattakaan pienistä lakuherkuista.

Paljon, paljon pehmeitä pajunkissoja.

Toisten mielestä pääsiäinen on uteliaisuuden aikaa...

...toisten mielestä taas mökötyksen aikaa...

Itse toivon, että se olisi viimeinkin kunnollisen keväänalun aikaa.

Koiramaista kirjallisuutta kotihyllystä

Muutamia koirakirjoja olen vuosien varrella myynyt pois, mutta ihan riittävästi niitä vieläkin kotoa löytyy, kun en vain malta luopua mistään, vaikka pitäisikin... Pari kirjaa taitaa puuttuakin tästä luettelosta, kun en kuvaushetkeen niitä löytänyt. Suurin osa kirjoista lepää hyllyillä ollen koskemattomana vuosia, aina välillä ajattelen, että pitäisi lukea kaikki läpi ja tehdä sen mukaan karsintaa, mutta kun ei muka ehdi ja ne on niin kivoja siellä hyllyssä... Osassa on kaikki hyvää asiaa, osassa osa hyvää asiaa, osassa osa vanhentunutta asiaa jne. mutta kivoja kirjoja yhtälailla kaikki. Kymmenisen kirjaa on näistä mulle tärkeimmät, loput sinänsä "turhia", mutta hamstraaja mikä hamstraaja.

Koira (Rune Pettersson) 1973 sivuja 32
Ostettu kirjaston poistomyynnistä vanhuuden, mutta silti nykypäiväänkin soveltuvan perustietosisällön vuoksi.

Hyvin käyttäytyvä koira (Gwen Bailey) 1998 sivuja 128
Saatu kaverilta, ihan ok, runsaasti kuvitettu perusteos (joka ehkä joutaisi kiertoon).

Koiratieto (Eberhard Trumbler) 1980 sivuja 191
Muistaakseni saatu kaverilta, hyvin perusteellinen opas ensimmäistä koiraansa hankkivalle.

Koiran ensiapu ja kotilääkintä (Auli Koponen) 1996 sivuja 177
Ostettu kirjaston poistomyynnistä, aakkosjärjestyksessä lueteltu kaikkea koirien terveyteen/sairauteen liittyvää faktaa, oireet, hoito, ennaltaehkäisy jne. selkeästi ja ymmärrettävästi ilman jaaritteluja, nopsa perushakuteos.

Koiran luonnonmukainen hoito (Ulla Kivimäki) 1994 sivuja 266
Ostettu kirjaston poistomyynnistä, "kaikki" koiran ruokavaliosta, vitamiineista, hivenaineista, homeopatiasta ja kukka- ja aromaterapiasta.

Koiranomistajan kootut kysymykset (Don Harper) 1999 sivuja 160
Saatu lahjaksi kauankauan sitten, perusasioita pelkistetyssä ja helposti löydettävässä, kysymys-vastaus-muodossa, tykkään selkeyden vuoksi (muuten olisi päässyt jo kiertoon).

Ensiapu eläinystävälle 1989 sivuja 251
Ostettu kirjaston poistomyynnistä, koska terveydenhoito-/ensiapukirjat kiinnostaa + erityisesti muitakin eläimiä koskevan sisältönsä vuoksi.

Koiran kantarelliopas (Anders Hallgren, Marie Hansson-Hallgren) 1990 sivuja 79
Ostettu kirjaston poistomyynnistä toimivan koulutusohjelman vuoksi.

Koira uusi perheenjäsen (Suomen Kennelliitto) 1974 sivuja 71
Oiskohan kirpparilta ostettu vanhuuden vuoksi.

Ymmärrä koiraasi (Valerie O´farrell) 1991 sivuja 251
Ostettu kirjaston poistomyynnistä, koirapsykologiaa.

Opi tuntemaan koirasi (David Alderton) 1999 sivuja 144
Saatu kaverilta, ihan ok yleistason perusteos kaikesta koiraan liittyvästä.

Koirien käyttäytyminen (Tuire Kaimio) 2007 sivuja 284
Muutama vuosi sitten saatu lahjaksi saatesanoilla "jos sulla on jo tämä kirja, niin saisinko sen takaisin, voisin lukea ja oppia ymmärtämään Lumesta", ei tämän kirjan lukemalla kyllä mitään yksittäistä koiraa ymmärtämään opi, mutta erittäin perusteellisen selvityksen saa koiran perimästä, käyttäymisestä eleineen ja erilaisten käyttäytymisten syistä, lisääntymisestä, kasvusta ja muusta teoreettisesta niin tarkasti, että kirja oli paikoin erittäin raskalukuinen, joskin kyllä mielenkiintoinenkin.

Koirakoulu (Sven Järverud-Gunvor af Klinteberg-Järveruf) 1999 (1989) sivuja 227
En muista onko itse aikaa aikaa sitten ostettu vai lahjaksi saatu, pennun kehityksestä, käyttäytymisestä, oppimisesta, koulutuksesta tottelevaisuuteen ja palveluskoiralajeihin, terveysjuttuja.

Meille tulee koira (Ulla Barvefjord) 2000 sivuja 142
Saatu kaverilta, ihan ok yleistason perusteos ensimmäistä koiraa hankkivalle, myös pieni terveydenhoito-/ensiapuosuus (ehkä joutaisi kiertoon).

Koiraongelmia ja ongelmakoiria (Anders Hallgren) 1972 sivuja 169
Isän aikanaan itselleen ostama, olen tykännyt lukea sitä jo lapsena, mielenkiintoista asiaa + jo reilusti ikää.

Koiranäyttelykirja (Rainer Vuorinen) 1999 sivuja 256
Saatu lahjaksi, kertoo kaiken näyttelyistä ja niihin liittyvästä, ilman pientä lihaskunto/hierontaosuutta olisi jo lähtenyt kiertoon.

Tokoa koko elämä (Anni M Korpela) 2000 sivuja 303
Ostettu aikanaan itse painotuoreena, kaikenlaista koirankouluttamisesta, kotielämästä, tokojuttujen opetuksesta, tokoagi-lajista.

Pennun kasvatus (Tuire Kaimio) 2009 sivuja 288
Ostettu itse jokunen viikko sitten, kun oli tarjouksessa alle kympillä, kiva, monipuolinen ja perusteellinen opus koko pentu- ja nuoruusajan jutuista, Lumeksen yksinolo on opetettu kirjan opeilla (lainasin silloin kirjastosta, tosin aitauksesta poisoton sijaan palkkasin aina heittämällä namin, kun oli rauhallisesti, ja koulutusvaiheet käytiin läpi muutamassa päivässä, mutta toimi ihan täydellisesti rauhallisen yksinolon aikaansaamiseksi) ja koirien pitämä aarteenetsintäleikki on myös sieltä peräisin.

Suuri koira kirja (Peter Larkin, Mike Stockman) 1997 sivuja 256
Saatu kaverilta, runsaasti kuvitettu yleisteos vähän kaikesta koiriin liittyvästä + runsaasti pieniä rotuesittelyjä, jotka on aina kivoja, vaikka olisivatkin "vain vähän sinne päin".

Suomen koirarodut (Tapio Eerola) 1997 sivuja 495
Saatu lahjaksi (omasta toiveestani), paljon selaamani, asiallinen perusteos, jota kannattaa rotulueskella ulkomaisten hömppärotukirjojen sijaan.

Pentu (Eukanuba) sivuja 79
Tuli netistä tilatun Eukanuba-pentupaketin mukana, hienot valokuvat ja lyhyet, mutta ytimekkäät ja täyttä asiaa olevat tekstit.

Pennusta kunnon koira (Walty Dudok Van Heel) 1999 sivuja 112
En muista onko itse aikaa aikaa sitten ostettu vai saatu lahjaksi, koiran perimää, elekieltä ja pennun koulutusta, erityisesti pidän kauniista piirroskuvituksesta.

Saksanpaimenkoira (Borge Rasmussen, O. Bertelsen) 1965 sivuja 134
Isäni aikanaan itselleen ostama, rodun historia tarkasti niin kotimaassaan kuin Suomessa, kasvatuksellisia asioita ja käyttökokeisiin kouluttaminen, tämä on varjeltu kirja-aarteeni.

Saksanpaimenkoira (Peter Neville) 1998 sivuja 144
Saatu aikanaan painotuoreena lahjaksi (omasta toiveestani), historiaosuutta lukuunottamatta koko kirja on tavallaan ihan yleispätevää käyttäytymistietoa ja kasvatus-, koulutus-, hoito-ohjetta rotuun kuin rotuun, erikoisuutena kuonopantakoulutus, myös oma osio sairauksille ja pienesti ensiavusta.

Oman koiran hoito (Lasse Lindblom, Seppo Oja) 1998 sivuja 167
Saatu aikaa sitten lahjaksi, monipuolinen ja kattava, koiran kokonaisuutena huomioiva perusteos.

Tie tottelevaisuusvalioksi (Salme Mujunen) 2006(?) sivuja 224
Saatu muutama vuosi sitten lahjaksi (omasta toiveestani),  yleistä tokosta + kouluttamisesta sekä selkeä ja yksityiskohtainen opastus kaikkiin liikkeisiin + etenevä koulutusohjelma, mm. luoksetulon eteentulon olen opettanut Lumekselle kirjan ohjeilla + poiminut asioita sieltä täältä.

Koirien terveystieto (Tri Bruce Fogle) 1995 sivuja 204
Saattaa olla saatu lahjaksi, koko kirja täynnä ensiapuohjeita erilaisiin tilanteisiin + "ratkaisukaaviot" mietityttävien asioiden vakavuuden/harmittomuuden selvittämiseksi.

Koirien luonne ja käyttäytyminen (Erkki Pulliainen) 1995 (1980) sivuja 182
Saatu aikanaan lahjaksi, perusteellista selvitystä kirjan nimen mukaisista aiheista mukaanlukien niihin vaikuttava anatomia + luonnetestiosio.

Koiran kotilääkäri (Matthew Hoffman) 2008 (1999) sivuja 164
Ostettu itse jokunen vuosi sitten, kun oli tarjouksessa muutamalla eurolla, selkeää tekstiä kuvituksin terveyden tarkkailusta ja kotiapteekin sisällöstä, kotiapuja yleisiin vaivoihin + pitkäaikaisiin vaivoihin ja muutaman käytösongelman ratkaisuehdotuksia.

Koiratemppuja (Arthur J. Haggerty, Carol Lea Benjamin) 2008 sivuja 303
Saatu lahjaksi, täynnä temppuja, mitä koiralle opettaa.

Miksi koira hautaa luun? (Desmond Morris) 1996 (1987) sivuja 144
Saatu lahjaksi kauan sitten, kysymyksiä ja vastauksi koirista, suuret ja hienot valokuvat (joita ilman taitaisi olla kiertoon päässyt).

Onnistu koirasi koulutuksessa (Tommy Wiren, Päivi Romppainen) 2012
Ostettu itse muutama kuukausi sitten, kun oli tarjouksessa muutamalla eurolla, helposti ymmärrettävässä muodossa teoriaa ja käytäntöä oppimisesta ja opettamisesta, tykkään kovasti.

Lemmikkieläinten hoito-opas (Helka Heikkilä, Sirpa Ahtila) 2011 sivuja 22
Ostettu itse muutama kuukausi sitten, apteekkien henkilöstölle sekä lemmikkien omistajille eri lemmikkieläinten hoito- ja lääkitysohjeita.

Historian havinaa

Käväistiin tuossa yhtenä viikonloppuna maakunnan pääkirjastossa ja johan löytyi koirakirjavalikoimaa, suosittelen! Itse jouduin jättämään hyllyjen läpikäymisen jopa kesken, eiköhän 15 kirjaa riitä yhdelle lainauskerralle...

Yksi löytö oli Lappalaiskoirat ry:n 25-vuotisjuhlakirja vuodelta 1995. En tiedä sen aikaisista tokomenestyjistä tai tokokoirien tasosta roduittain mitään (bordercolliet eivät olleet tuolloin vielä tainneet lyödä itseään läpi), mutta kirjan puheenjohtajan palstalla ainakin uskottiin kovasti suomenlapinkoirien menestykseen harrastusrintamalla. Ehkä siinä oli hieman liioittelunkin makua, mutta eipä ainakaan minkäänlaista vähättelyä, jota nykypäivänä kuulee rodunharrastajienkin suusta. Tosin mitä tässä itse olen viime aikoina katsellut lapinkoirien tokotuloksia ja koevideoita, kisaa alemmissa luokissa monta erinomaista lapinkoiraa, joista varmasti olisi tuloksentekijää ylempiinkiin luokkiin, mikäli omistajilla vain riittää kiinnostusta koiraa niihin asti lähteä kouluttamaan.

Tässä pari otetta puheenjohtajan palstalta:

"Elämme vaihetta, missä haemme kovasti mitä näillä koirilla voisi tehdä. Etuna näyttää kuitenkin olevan, että koiramme ovat monikäyttöisiä. TOKOssa suomenlapinkoira on ehkä parhaiten menestyvä rotu tällä hetkellä Suomessa. Teimme viime syksynä esityksen SKL:lle joukkue-TOKO-SM kilpailusta, missä olisi kisailtu roduittain. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä vuosittain, mikä olisi tottelevaisin rotu. Ehdotuksemme ei mennyt läpi, vaan nyt kilpaillaan joukkuein yhdistyksittäin. Epäilen, että jotkin tahot ehkä pelkäsivät lappalaiskoirien menestymistä."

"Olen kuullut kommentteja, että meidän täytyisi jo pian päättää mitä me todella teemme näillä koirilla. Ikään kuin keskittyä varsinaisesti johonkin toimintaan. Koen tämän kuitenkin muiden rotujen edustajien taholta hermostuneisuutena, sen suhteen, että valtaamme alaa erilaisissa harrastustoiminnoissa".

Mielenkiintoinen oli myös lappalaiskoirarotujen historiikkiosuus ruotsinlapinkoirien kohdalta, en ole aiemmin lukenutkaan mistään, että yhteen aikaan rodussa oli suosittuna värinä valkoinen, jonka vuoksi tehtiin risteytyksiä samojedinkoirienkin kanssa. Vuodesta 1944 ovat vain musta ja ruskea olleet ruotsinlapinkoiran hyväksytyt värit.

Lappalaiskoirien poropaimennustapahtumakin on näköjään saanut alkunsa kirjan ilmestymisvuonna, siitäkin oli juttu kirjoitettu. Kyseinen tapahtumahan järjestetään edelleen vuosittain jossain päin lappia.

Keskustelu suomenlapinkoirien oikeasta tyypistä elää edelleen ja mielipiteitä on lähes yhtä monta kuin sanojaa. Kyseisessä juhlajulkaisussakin pyrittiin kahden kirjoituksen voimin selvittämään suomenlapinkoiran oikeaa tyyppiä ja lapinkoiran ja porokoiran rakenteellisia eroja, rotujen ei kuulu olla yhdestä puusta veistetyt (siksi ne eri rotuja ovatkin), ääripäät molempiin suuntiin ovat yhtä lailla virheellisiä.

Lisäksi kirjassa oli kasvattajahaastatteluita yms. mielenkiintoista asiaa, nyt vain kaikki muutkin oman rotunsa vanhempiin teksteihin tutustumaan (ja isoja kirjastoja penkomaan), yllättävän kiintoisaa!

Lumes 4kk-6kk

Seisotus 4kk-5kk-6kk

  

Istutus 4kk-5kk-6kk (viim. kuvassa mittasuhteet pielessä, kuvaamaan mahtui huonosti koiran kasvettua)

  

Käytöstapojen kehitys, vai onko sitä?

Seuraavan tekstin kursivoidut kohdat kirjoitettu Lumeksen ollessa 1-vuotias, eli tammikuulla 2010, tavalliset kohdat taas ovat tätä päivää, ja kuvat esittelevät muutamia luunsyöntityylejä.

Toiset koirat

Lumes on edelleen tosi kiltti myös toisille koirille, räyhäävillekin se vaan esittää leikkiinkutsuja silmät iloisina innosta säihkyen. Treeneissä se on oppinut, ettei toisten koirien luo mennä ja on tosi luotettava sen suhteen, nykyään saakin olla siellä ihan vapaana tai naru maassa. Lenkeilläkään ei juurikaan pyri toisten koirien luo, mutta innostuu niistä aina. Suu pysyy supussa, kun saa namia naamaan eikä edes toisten koirien haukkuminen provosoi Lumesta juuri lainkaan, se vain vetää nameja menemään. Joskus se toisen koiran nähdessään/haukuntaa kuulleessaan tulee jo itse hakemaan namia, ettei haukuttaisi ja lähtee nameilta pois, kun ei enää haukuta.

Lumes on edelleenkin kaikkien kaveri ja huoleton veijari, joka ei provosoidu edes toisten ärinöistä tai murinoista. Treeneissä se on erittäin luotettava ollessaan vapaanakin (oikeastaan se ei narussa siellä melkein koskaan olekaan) ja myös vapautettuna esim. lelun kanssa juostessaan ei meinaakaan lähteä muiden luo. Joskus se saattaa vähän vilkaista jotain toista koiraa tai jostain innoissaan ollessaan vartalollaan "kiepauttaa" sinne suuntaan merkiksi/haukahtaa, että mieli tekisi, mutta ei silti mene. Pihassa pysyy vapaana eikä koskaan edes suunnittele tiellä ohikulkevien koirien luo lähtemistä, sama homma vapaana ulkoillessa. Narussakin toisten koirien ohitukset sujuvat hyvin, toisinaan kerran haukahtaa, mutta siinäpä se. Hetihän se toki olisi tervehtimään menossa, jos saisi, mutta kun ei saa, niin ei saa.

Yksinolo

Lumes on vieläkin aitauksessa (=metallinen näyttelyhäkki ovensuun ulkopuolella + 1mx1m tilaa ovensuun ulkopuolella + kankainen kevythäkki kodinhoitohuoneessa + 2,5mx1m tilaa kodinhoitohuoneessa, yhteensä noin 5neliötä) yksinolot, jouluna taas suurennettiin sitä ja parin kuukauden sisään olisi tarkoitus vapauttaa ihan koko asuntoon. Yksinolot sujuvat täysin moitteetta, on hiljaa (tai ainakaan ei koskaan mitään ääniä kuulu) ja rauhallisesti, löytyy aina näyttelyhäkistä makaamasta, vaikka jäädessä menee ensin kevythäkkiin. Aina Lumeksella ei ole edes mikään kiire pois aitauksesta vaan järsii siellä tyytyväisenä luutaan, menee myös toisinaan sinne valmiiksi, kun rutiineista tietää yksinolon olevan lähellä.

Pentuaikanahan Lumeksella oli yksinoloaitaus sen vuoksi, jottei asuntomme parkettilattia tykkäisi huonoa mahdollisissa vahinkopissoista (joita ei kyllä koskaan sitten yksioloaikoina edes tullutkaan), ja jotta Allu saisi olla rauhassa pennulta, kun emme itse olleet katsomassa perään. Nykyäänkin koirat ovat erillään yksinolot (metallihäkillä rajattu yksi oviaukko tilanjakajaksi, mitään aitausta ei enää ole vaan koirilla omat puolensa asuntoa), ei siksi, ettei niitä voisi keskenään pitää, vaan koska se on kätevää; erillään molemmat vain nukkuvat, yhdessä Lumes yrittää järjestää touhua Allun kanssa (ja haluan, että Allu saa olla rauhassa), erillään Lumeksesta on tullut itsenäinen eikä tarvitse kaverin seuraa yksinoloon (erityisen tärkeää ajatellen sitä aikaa, kun Allua ei enää ole), erillään niille voi jättää molemmille jotain syötävää, yhdessä ei voisi (Allulla maksavian vuoksi hyvin rajoitettu ruokavalio + ei tietäisi, kumpi söi mitä ja paljonko).

Rutiineista Lumes jo tietää, koska yksinoloa on tulossa ja menee silloin valmiiksi omalle puolelleen, jossa rauhallisesti leväten odottaa kotiväen paluuta. Mitään tihutöitä Lumes ei harrasta. Joskus satunnaisesti ovat olleet Allun kanssa yhdessä yksin koko asunnossa, eikä siinä tosiaan mitään hämminkiä ole, näkeepä vain, että leikitty, tai ainakin yritetty, on (lelut vaihdelleet paikkaa, joku Lumeksen makuualustoista kannettu toisaalle asuntoa yms.).

Ihmiset

Ihmisistä tykkääminen ei ole muuttunut minnekään, mutta käyttäytyminen on kuitenkin hieman hillitympää kuin pienenä, ei esim. enää hypi vasten niin herkästi. Itsellään on ihan rauhoittunut, kuten olen odottanutkin käyvän, vaikka luoksepäästävyystreeneillä tokoharkoissa on varmaan ollut jotain merkistystä, pystyy pysymään jo ihan itse istumassa, kun joku tulee luokse. Lasten kanssa on syksystä alkaen ollut tekemisissä erittäin paljon ja osaa olla nätisti (tosin ei innostuessaan katso yhtään, missä kohden lapset sijaitsee, joten täytyy varoa, ettei silloin kaada kumoon, juostessaan silti väistää hyvin), tämä on todennäköisesti ollut  se suurin ihmisrauhoittumisen syy ja seuraus.

Edelleenkään en tiedä, millä perustein Lumes lenkillä joillekin vastaantuleville kävelijöille haukahtelee ja joillekin taas ei. Itsehän tuon sille sain opetettua, eikä se siis hauku hauhauhau vaan haukahtelee ruf-tauko-hau-tauko-hau. Joskus se on koko lenkin ihan hiljaa, vaikka tulisi miten monta ihmistä vastaan, välillä se taas haukahtaa melkein kaikille ja toisinaan vain joillekin. Pyöräilijöistä Lumes ei piittaa ja hiihtäjät ovat suorastaan ihania sen mielestä.

Ihmisistä tykätään edelleen, vastenhyppimistä harrastaa enää harvoin, ja tokotreeneissäkin on oppinut huomattavasti aiempaa hillitymmäksi. Kohtaa lenkillä vastaantulevat ihmiset hiljaa ja nätisti, ei vapaanaollessaankaan kiinnostu heistä. Pystytään jäämään juttelemaankin ihmisten kanssa Lumeksen vain odottaessa rauhallisesti (=piehtaroidaan hangessa, kaivetaan yms. odottelupuuhaa).

Hihnakäytös

Varsinaiseksi kiskomiseksi ei Lumeksen kulkemista narussa voi kutsua, suurimman osan ajasta kun naru on löysällä, mutta useaan kertaan innostuessaan/saadessaan hyvän hajun/nähdessään kivan roskan jne. hihna kiristyy ja siitä joutuu huomauttamaan. Lopettaa vetämisen heti huomatuksesta, mutta useampaan kertaan voi sitä yrittää, mutta ns. päälle ei vetämistä koskaan jätä. Tien sivussa kulkeminen ei ole vielä täysin iskostunut mieleen, vaan meinaa välillä seilata keskemmälle, josta saa myös huomautella useaan kertaan lenkin aikana, tietää kyllä sen käskynkin, jolla sinne sivuun pitää mennä.

Kulkee hyvin tien sivussa. Jollekin hyvälle hajulle on joskus niin kiire, että meinaa hihna kiristyä, mutta muuten kulkee nätisti. Treenipaikkojen pihoissa en tosin ole vaatinut löysällä narulla kulkemista, enkä hakutreeneissä.

Vapaus

Vapaana juoksentelu on Lumekselle välttämätön tarve ja onnekseen on niin kuuliainen, että sitä voi toteuttaa melko huoletta. Valmiita reittejä pitkin juoksentelee kauempana edellä, umpimetsässä taas saisi mennä enemmänkin menojaan eikä pyöriä jaloissa niin paljon. Kauempanakin mennessään vähän väliä tarkkailee aina, että pysyy matkassa mukana ja viilettää täyttä vauhtia luoke, jos huomaa kulkevansa väärään suuntaan muusta porukasta. Kutsusta tulee aina takaisin vaikka sitten kesken vauhdin toiseen suuntaan.

Yksi niistä parhaista asioista, mitä Lumes tietää (ja ehdottomasti tarvitsee), vapaus. Iän myötä itsenäisyys on hieman lisääntynyt, eli kokee voivansa mennä hieman aiempaa kauemmas (kuitenkin näköetäisyydellä aina metsässäkin, ellei nyt jonkun ison kiven taakse tai pöheikköön satu menemään), pitää silti silmällä, missä menen, on kuuliainen ja tulee oma-aloitteisestikin piipahtelemaan luonani. On hyvin luotettava vapaapidettävä.

Autoilu

Lumes on ongelmaton matkustaja, sille kelpaa paikaksi ihan mikä auton osa vaan (takaosa, etu- tai takajalkotila, penkillä en koskaan pidä turvattomuuden vuoksi) ja on siellä rauhassa oli matka miten pitkä tahansa.

Täysin sama, kuin aiemminkin, ei mitään ongelmia.

Yleisolemus

Lumes on ollut edelleen tosi kiltti ja helppo. Se ei pureskele kuin luitansa ja leluja, on rauhallinen (paitsi kyläpaikoissa on vaikeampaa rauhoittua aloilleen), nukkuu koko yön, ei varasta ruokia (paitsi sohvapöydältä joskus ohimennen nappaa tyhjän karkkipaperin tmv.) ja on ollut sisäsiisti. Ovikellolle ja vieraille haukkuu toisinaan, kuten halusinkin, hillitysti saa vahtia. Ulkoa kuuluville äänille (puhetta, rappujen tömistys, auton oven kolahdus) ruffittelee toisinaan. Mitään murrosiän merkkejä käytöksessä ei ole näkynyt ja toivottavasti pysyykin näin kuuliaisena aina. Kyllähän se aika ihana otus on, melkoisen vauhdikas, vilkas ja energinen sellainen.

Erittäin vaivaton koira arjessa, mikäli tekemisentarpeesta huolehditaan. Nyt, kun olen vihdoin ja viimein alkanut vaatia rauhoittumista myös kyläpaikoissa, se onnistuukin huomattavasti aiempaa paremmin. Samanlainen hömppä (=hassu/hauska/pitää pilkkeen silmäkulmassa/huumoriveikko/jne.), se on kuin aina ennenkin, iloinen ja hyvin reipas persoona, jonka kanssa ei todellakaan käy olo tylsäksi.

Katsotaan taas sitten seuraavan kolmen vuoden jälkeen, mikä tilanne on silloin kaikessa...

Talvista Lumesta, on sekin vaan ihana!

Talvista Allua, on se vaan ihana!

Lumeksen lempparipihalelun (vanha puutarhahanska) napanneena.

Niin se vaan askel nousee vanhallakin!

Takaosa on tosin vanhoilla päivillä heikentynyt ja liikeradat rajoittuneet.

Varmaan erotatte Hornerin syndrooma-silmän (pienemmällä auki)?

Lumikylpy koiran tiellä pitää...

Kaukaisuuden katse.