Allun vointia

Sisältää myös rivienvälistä luettavia vastauksia Voihan pentu-kirjoituksen kommentteihin.

Allu ei ole ulkonakaan enää kovin liikkuvainen, lähinnä se makoilee ja hieman kuljeskelee siinä missä Lumes juoksee, touhuaa ja on tekemistä täynnä. Haistelupuuhat oikeastaan ovatkin ainoaa molemmille koirille samalla lailla sopivaa ja kiinnostavaa puhaa. Häntäkin on Allulla painunut ala-asentoon, harvoin enää nostaa sitä selänpäälle edes reippaammin liikkuessaankaan. Joko vire on niin alhainen aina, ettei häntä nouse, tai sitten on kipeä eikä häntä nouse siksi (luustomuutoksethan olivat selkärangassa aivan lähellä hännän alkua, en tiedä voisiko vaikuttaa), tai sitten jotain muuta. Kipulääkettähän sille tuossa viime vuoden lopulla kokeilin nähdäkseni, muuttuuko Allun käytös lääkittynä ja onko siten jostain päin kipeä, mutta ihan samanlainen se oli kaikilta osin kuin ilma kipulääkettäkin. Joko se ei ole kipeä tai sitten kipu/epämukava olo on sellaista, johon ei kipulääke auta. Eläinlääkäreilläkin on niin monenlaisia mielipiteitä, ettei voi oikein kuin yrittää luottaa siihen, että itse näkee, onko koira vielä tyytyväinen elämäänsä vai ei.

Painunutta silmää ei aina huomaisi kuvista, jos ei tietäisi sen olemista, mutta oikeasti se on todella selkeä. Allu ei taida kovasti enää nähdä sillä silmällä, koska silmäluomet eivä siinä pysy oikeassa paikassaan, missä normaali silmä ne pitää, vaan ovat valahtaneet melkein kokonaan silmän päälle. Silmä oletettavasti häiritsee Allua jonkin verran, koska mielellään hieroo/kiehnää/puskee päätään pintoja (sohva, meidän jalat) vasten. Toisinaan silmä myös vuotaa hieman.

Allusta ei oikein saa enää ryhdikkäitä otoksia, seisotettaessakin se vain on eikä aktiivisesti seiso, ellei oikein houkuttele. Korvatkin pysyttelevät aika paljon vähän sivuasennossa eikä iloisesti eteenpäin, kuten vielä esim. helmikuulla Allusta sai iloisia kuvia huomattavasti helpommin.

Lumeksen kanssakaan ei Allu enää kovasti kiinnosta leikkiä, lähinnä se on sitä, että Lumes pyörii lelu suussaan liehitellen mielinkielin Allua ympäriä ja Allu joko ei huomaakaan Lumesta, poistuu paikalta, kivahtaa ei kiitoksen tai sen verran yrittää leikkiä, että makuultaan hammastelee ja seisten pari loikkaa ottaa perään. Lumes tykkäisi ihan hirveästi peuhata Allun kanssa, mutta tyytyy suurimmilta osin kiltisti puuhailemaan yksinään, kun tietää, ettei Allua saa innostettua mukaan.

Eniten Allu nauttii hitaista käpsyttelyistä (kai se on pakko viimeinkin myöntää, ettei Allu oikein jaksa reippailla lenkeillä mukana ja ottaa niihin vain Lumesta yksin, vaikka Allu jääkin aina niin surullisena katsomaan perään, vaikka sille antaisi jotain korvaavaa tekemistä siksi aikaa) ja rauhallisesta ulkonaolosta minua silmälläpitäen. Allusta on tullut vielä aiempaakin tarkempi kulkemaan sisällä perässäni ja jos ei ole huomannut, mihin huoneeseen menin, kulkee asuntoa ympäri etsien. Ulkona ei jaksa/kiinnosta tulla perässäni joka paikkaan, mutta mikäli omassa pihassa hetkeksi hukkaa minut näkyvistä, menee ulko-ovelle odottamaan luullen minun menneen sisälle. Tuleva kesä on hyvin todennäköisesti Allun viimeinen eikä mulla ole sydäntä viedä siltä viimeisiä rauhanhetkiä pois, Allu on antanut mulle niin paljon ja ollut niin monessa mukana, että pitää mun jotain antaa sille takaisinkin, ja nyt ne on ne leppoisat viimeiset ajat.