En tiedä, onko hiekkamontuissa joku yleisestikin koiria villiinnyttävä voima, vai johtuuko se vain siitä, että koirat ovat oppineet villiintymään hiekkamontuilla, mutta meillä koirat siis villiintyvät hiekkamontun häämöttäessä näköpiirissä. Mesta on oppinut, että kun Lumes tulee perusasentoon ja lähden seuruuttamaan sitä eteenpäin, Lumes hetkenä minä hyvänsä säntää täysillä vauhtiin. Samoin Mesta on oppinut, että kun Lumes tulee oikealle puolelleni, laitan käden sen kyljelle ja Lumes alkaa haukkua, Lumes hetkenä minä hyvänsä säntää täysillä vauhtiin. Nämä oppimiset näkyvät siten, että kun Lumes metsässä tulee perusasentoon ja otan siitä yhdenkin askeleen eteenpäin, tai kun Lumes tulee oikealle puolelleni ja laitan käden sen kyljelle, Mesta alkaa hyppiä meidän ympärillä ja haukkuu. Se on hassua, mutta siihen pitäisi puuttua, koska Mestan vähän vielä kasvettua se ei enää ole hassua vaan ärsyttävää.
Tässä syöksytään kohti Lumesta.
Yleensä nämä takaa-ajoleikit menevät niin, että Mesta jahtaa Lumesta. Sitten, jos Mestalla on keppi suussaan, niin silloin Lumes vuorostaan jahtaa Mestaa.
Ei, tässä kuvassa ei ole ilta- eikä aamuhämärää, vaan hiekanpölyämishämärää...
Hiekalla on hyvä harjoitella käskystä kaivamista, tärkeä taito koirille sekin...
Mesta kanniskelee suussaan kaikenlaista yhtä innokkaasti kuin Lumes.
Yllätyyys!
Ihania vauhtikuvia! Hiekkamontulla mekin toisinaan käydään, siellä tapahtuu kuven kuvaat, eli hepulimeiningillä =)
VastaaPoistaTuo on jännä juttu, kun koirat pakkaavat oppimaan muutakin kuin mitä niille haluaa opettaa ihan vaan seuraamalla elämää, hoksaavaisia otuksia. Useimmiten kuitenkin tahtoisi että ne oppisivat vain sen minkä itse on niille opettanut, kun ne itse opitut pakkaa olemaan niitä ärsyttäviä asioita =)
Joku villiinnyttävä voima siinä hiekassa täytyy olla. :D
Poista