perjantai 10. tammikuuta 2014

Miksi lapinkoiranpennun tulee olla rekisteröity? osa 2 Lonkat

Suomenlapinkoira on nykyään yksi Suomen suosituimmista koiraroduista. On hienoa, että suomalaiset ovat huomanneet meiltä ihan itseltämme löytyvän yhden parhaimmista ja monipuolisemmista koiraroduista eikä enää "tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan". Suosiolla on kuitenkin myös varjopuolensa, kaikkia kasvattajia ei kiinnostakaan rodun ominaisuudet ja terveys vaan rodun helppo myyntiarvo. Tämä näkyy rekisteröimättömienkin pentujen määrän nousussa - mitä sitä turhaan pentuja rekistöimään, kun kaupan menevät ilmankin (aina löytyy joku, joka haluaa koiran "halvemmalla") ja säästyy rahatkin "turhilta" terveystutkimuksilta.

Paperittoman koiranpennun ostamiselle on yleensä syynä "ei me niillä papereilla mitään tehdä, kun ei käydä näyttelyissä" ja "me halutaan vaan ihan kotikoira". Kerroin jo aikaisemmin (linkki), että pentueensa rekisteröivät kasvattajat myyvät lapinkoiranpennun sellaiseenkin kotiin, jossa ei näyttelyistä olla kiinnostuneita - vanha klisee "tärkeintä on hyvä koti" pitää edelleen paikkansa. Samoin kasvattajat myyvät rekisteröidyt pennut myös ihan pelkiksi kotikoiriksi, ei harrastavia koteja millään löydy kaikille pennuille ja jälleen - tärkeintä on hyvä koti. Mitä se pelkkä kotikoira sitten niillä papereilla tekee? Miksi maksaa rekisteröidystä pennusta enemmän kun halvemmalla saa sen paperittoman?

Enkös mä näytäkin ihan terveeltä koiralta? Tai sitten sairaalta, kun pidän tässä kuvassa toista takajalkaa tuolleen hassusti jäätyäni kesken juoksun tielläkulkijaa tarkkailemaan? Oikeasti mun ulkonäöstä ei voi ollenkaan päätellä, että onko mussa jotain vikaa vai ei ja sen takia emäntä onkin kuljettanut mut jo kahdesti eläinlääkärille sellaisiin virallisiin terveystarkastuksiin.

Aikaisemmin jo kerroin (linkki), että suomenlapinkoirilla esiintyy monenlaisia silmäsairauksia ja vain rekisteröidyn pennun ottamalla voi varmistua siitä, että pentueen vanhempien silmät ovat erikoiseläinlääkärin tarkastamat, ja mahdollisesti koirat vielä geenitestattuja yleisimmän silmäsairauden osalta. Paperittoman pennun vanhempien silmiä ei ole tarkastettu ja siten on suuri riski siihen, että vanhemmat ovatkin silmiltään sairaat. Noin yhdellä lapinkoiralla kymmenestä on jokin silmäsairaus.

Suomenlapinkoirilla esiintyy myös lonkkanivelen kasvuhäiriöitä, ns. lonkkavikaa

Lonkkanivel koostuu lantioluiden muodostamasta lonkkamaljasta ja siihen sopivasta reisiluun päästä. Kun lonkkanivel ei kehity normaalisti koiran kasvuaikana, on seurauksena lonkkavika, koirien yleisin luuston/nivelten kehityshäiriöä. Lonkkavika on reisiluun pään ja lonkkamaljan yhteensopimattomuus tai alikehittyneisyys/epämuodostuneisuus. Yleisimmin se ilmenee nivelen löysyytenä ja voi johtaa kivuliaaseen nivelrikkoon. Lonkkavian periytyvyys eri roduilla on 20-80%.

Lonkkavikaa ei näe päällepäin esim. jalkaa tunnustelemalla tai koiran liikkeitä katsomalla, vaan sen toteamiseen tarvitaan röntgenkuvaus. Virallinen lonkkakuvaus voidaan suomenlapinkoirilla suorittaa aikaisintaan koiran täytettyä 12kk. Suomessa kaikki eläinlääkärit voivat ottaa lonkkakuvia jos vain röntgenlaitteet löytyvät. Lonkkakuvien ottamista varten koira rauhoitetaan, jotta se saadaan asetettua kuvauspöydälle ohjeiden mukaiseen kuvausasentoon eli selälleen takajalat suorina. Lonkista otetut kuvat eläinlääkäri lähettää Suomen Kennelliittoon, jossa luustovikojen arvioimiseen perehtynyt ja kokenut eläinlääkäri antaa lonkista virallisen lausunnon arvosteluasteikkoon verraten.

  • A - ei muutoksia Reisiluun pää ja lonkkamalja ovat yhdenmukaiset. Lonkkamaljakon päänpuoleinen, keskilinjaan nähden sivussa oleva reuna piirtyy terävänä ja on lievästi pyöristynyt. Nivelrako on tiivis ja tasainen.
  • B - lähes normaali/rajatapaus Reisiluun pää ja lonkkamalja ovat vähän epäyhdenmukaiset, tai reisiluun pään keskus on sisempänä lonkkamaljakon selän puoleiseen reunaan nähden ja reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat yhdenmukaiset.
  • C - lievä Reisiluun pää ja lonkkamalja eivät ole yhdenmukaiset, tai lonkkamaljakon päänpuoleinen, keskilinjaan nähden sivussa oleva reuna on vähän madaltunut. Epätasaisuutta tai korkeintaan lieviä nivelrikkomuutoksia lonkkamaljassa tai reisiluun päässä tai kaulassa.
  • D- Kohtalainen (keskivaikea) Selvää epätasaisuutta reisiluun päässä ja lonkkamaljakossa, osittainen sijoiltaan meno. Lonkkamaljakon päänpuoleinen, keskilinjaan nähden sivussa oleva reuna on tasaantunut ja/tai nivelrikon merkkejä.
  • E - vaikea Selvästi kehityshäiriöinen lonkkanivel. Esim. sijoiltaan tai osittain pois sijoiltaan, selvä lonkkanivelen päänpuoleisen reunan tasaantuminen, reisiluun pään epämuotoisuus (sienimäinen, tasaantunut) tai muut nivelrikkomuutokset.
Yli 6-vuotiailla koirilla otetaan huomioon koiran ikä ja mahdollinen ei perinnölliseksi katsottava nivelrikko. A- ja B-tulokset lasketaan terveiksi, C-, D-, ja E-tulokset sairaiksi.

Tässä on yks meidän tuttavalapinkoira Vallu. Se lenkkeilee isäntänsä kanssa ihan hirveesti ja vaikka niitä lihaksia ois varmasti kiva käydä esittelemässä näyttelyissä, niin Vallua ei koskaan tulla niissä näkemään - se on ihan vaan kotikoira, vaikka onkin rekisteröity suomenlapinkoira.

Suomenlapinkoirien jalostustoimikunta ei suosittele jalostukseen koiria, joilla on D- tai E-lonkat. C-lonkkaisia koiria suositellaan yhdistettävän vain A- tai B-lonkkaisiin koiriin. Suomenlapinkoirilla on myös käytettävissä lonkkien jalostusindeksi, joka kertoo kunkin koiran perinnöllisen arvon lonkkavian osalta. Indeksi 100 tarkoittaa rodun keskimääräistä tasoa, yli 100 rodun keskiarvoa parempaa ja alle 100 rodun keskiarvoa huonompaa tasoa. Tätä lonkkien indeksiä voi käyttää apuna pentueen suunnittelussa siten, että vanhempien yhteenlaskettujen indeksien summa on yli 200, jolloin tulevasta pentueesta voidaan odottaa tulevan lonkkaterveydeltään keskimääräistä parempia.

Suomenlapinkoirista 31% on lonkiltaan sairaita, eli noin joka kolmas lapinkoira on lonkkavikainen. Pentua ostaessa kannattaa siis todella kiinnittää huomiota pentueen vanhempien lonkkaterveyteen!

Suomenlapinkoirien perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma (pevisa) velvoittaa kasvattajia tutkituttamaan kaikkien jalostuskäyttöön aiottujen koiriensa lonkat Kennelliiton virallisten ohjeiden mukaisesti - ilman tätä tutkimusta pentuja ei saa rekisteröityä.

Rekisteröidyn lapinkoiranpennun ottamisen hyöty1 on virallisesti silmätarkastetut vanhemmat ja paperittoman lapinkoiranpennun ottamisen riski1 on silmätarkastamattomat vanhemmat. (linkki)


Tervesilmäisen on helppo hymyillä. Joskus silmäsairaudet kuitenkin kehittyvät vasta vanhemmalla iällä, jonka vuoksi silmätarkastus on voimassa vain kaksi vuotta. Minäkin pääsen tänä vuonna uudelleen sille hauskalle erikoislääkärityypille ja kuulemma Mesta otetaan mukaan myös.


Hyöty2
Rekisteröityjen lapinkoiranpentujen vanhemmat ovat virallisesti tutkittuja lonkistaan, joten pennunostajalla on mahdollisuus varmistua pentunsa vanhempien terveydestä lonkkien osalta ja näin ollen ostamallaan pennullakin on pienempi riski lonkkanivelen kasvuhäiriöön. Valveutuneet kasvattajat ovat lisäksi ottaneet huomioon pentueen vanhempien lonkkien jalostusindeksit ja huolehtineet, että tuleva pentue on oletusindekseiltään rodun keskitasoa parempi lonkkaterveydeltään.

Riski2
Paperittomien lapinkoiranpentujen vanhempia ei ole virallisesti tutkittu lonkiltaan, joten pennunostaja ei voi tietää, kuinka suuri lonkkavian riski ostamallaan pennulla on. Paperittomien pentujen kasvattajalla ei myöskään ole apunaan lonkkien jalostusindeksejä, joten paperittomilla pennuilla on rekisteröidyistä, suositelluista yhdistelmistä syntyneitä pentuja suurempi riski lonkkavian kehittymiseen. Paperittomien pentujen kasvattaja osaa keksiä viattomilta tuntuvia selityksiä siihen, miksi pentuja ei ole rekistetöity eikä pentueen vanhempia terveystarkastettu, mutta ainoa oikea syy on välinpitämättömyys koirien, myös niiden pentujen, terveydestä.



Kaikki Suomessa rekisteröidyt suomenlapinkoirat löytyvät Suomen Kennelliiton jalostustietokannasta osoitteesta http://jalostus.kennelliitto.fi/. Samasta paikasta löytyvät myös kaikki koirille suoritetut viralliset terveystarkastukset. Mikäli tarvitset apua jalostustietokannan käytössä tai tietojen tulkinnassa, autan mielelläni.

Suomenlapinkoirien jalostuksen tavoiteohjelma, jota käytin yhtenä lähteenä tässä kirjoituksessa, löytyy osoitteesta http://lappalaiskoirat.fi/jalostus/tavoiteohjelma/slk.pdf. Jalostuksen tavoiteohjelmassa kerrotaan mm. lapinkoirilla esiintyvistä sairauksista sekä niiden yleisyydestä rodullamme ja nimensä mukaisesti annetaan ohjeita lapinkoirien jalostuskäyttöön ja rodun terveyden parantamiseen. Muina lähteinä Suomen Kennelliitto/Annie Liman sekä saksanpaimenkoiraliiton kasvattajakurssin materiaali.


Toivottavasti nämä silmien ja lonkkien terveyteen liittyvät esimerkkini ovat valaisseet rekisteröimättömän ja rekisteröidyn suomenlapinkoiran eroja. Hintavertailua rekisteröidyistä lapinkoirista verrattuna paperittomiin täällä.


Vaikka pyrkimyksestäni oikeatietoiseen kirjoitukseen huolimatta löydät kirjoituksestani asiavirheitä, otan huomiot niistä mielelläni vastaan.

2 kommenttia:

  1. Kukaan ei voi luvata, että ottamalla pennun A-lonkkaisista, hyvillä indekseillä olevista vanhemmista, saa A-lonkkaisen koiran. Pentuajan ruokinta ja liikunta vaikuttavat yllättävän paljon. Tiedän eräänkin spk-yhdistelmän, jossa vanhempien A-lonkkien yhteenlaskettu indeksi on 227 (eli tosi hyvä ollakseen spk), ja silti pennuista löytyy lonkkatuloksia A-D... Toki aina kannattaa minimoida perimän riski ja tukea rodun terveyden parantamista yrittäviä kasvattajia ostamalla pentu heiltä, mutta silti kannattaa varautua siihen, että se loppujen lopuksi on melko arpapeliä, osuuko ruokinta ja liikunta niin hyvin kohdilleen, että saa omastaan sen A- tai B-lonkkaisen. =)

    VastaaPoista
  2. Totta, sen vuoksi käytinkin ilmaisuja "on pienempi riski", "suurempi riski" ja "oletusindekseiltään", koska eiväthän nämä tosiaan ihan yks yhteen asioita ole. Mitä olen tuolla jalostustietokannassa terveystilastoja tutkinut, niin tervelonkkaisten vanhempien pennuista kuitenkin todennäköisemmin tulee tervelonkkaisia kuin sairaslonkkaisten vanhempien pennuista. Tervelonkkaisillekin voi tulla sairaslonkkainen pentu ja toisin päin, mutta kun puhutaan todennäköisyyksistä, on terveestä vanhemmasta todennäköisempää saada terve pentu. Sattumalla on aina kätensä pelissä, mutta niin on geeneilläkin. :)

    Sitähän tässä itsekin jännitän, että kun Mestan vanhemmilla on terveet lonkat ja indeksitkin rodun keskiarvoa parempia, että toivottavasti perimä olisi Mestallekin ne suonut, kun kesällä kuvissa käydään. Olen kuitenkin luottavaisemmalla mielellä kuin jos vanhemmat olisivat huonommin valitut.

    VastaaPoista