Oli tarkoitus Lumeksen kanssa osallistua Niemisen Reijan (mm. Haamuja tuulessa-kirja) hakukurssille aiheena eteenpäin suuntautuvat pistot, mutta päivästä oli luvattu niin lämmintä, että otin sittenkin mukaan Mestan, joka ei ole kuumuudelle ihan niin herkkä kuin Lumes ja Mestan treenit ovat (ainakin vielä) kevyemmätkin kuin Lumeksen. Hyvä olikin, että vaihdoin koiria, sillä kuuma tosiaankin päivästä tuli. Etukäteen olin kouluttajalle kertonut Mestasta kutakuinkin seuraavaa:
" 1v2kk. Nöyrä ja herkkä ohjaukselle, mutta kuitenkin tehdessään jotain aika sinnikäs. Viime kesästä lähtien ollaan epäsäännöllisen säännöllisesti hakuiltu. Haussa meillä on vähän sellainen ongelma, että Mestalla on fiilis "ääks, missä ne ukot on, äkkiä, täytyy löytää" eikä se keskity siihen, että olisi nenä auki löytämiseen. Jos päästän suoraan vain sen irti, kiertää ympyrää sinne tänne niin kauan, että maalimies löytyy (lähinnä törmäämällä), eli motivaatio on kohdillaan, etsintätekniikka ei.
Pääasiassa ollaan tehty hajunhakuja narussa, mutta Mesta kiskoo vain eteenpäin "täällä se jossain on, kunhan vain pääsen eteenpäin" sen sijaan että haistelisi, missä maalimies on. Jos tuuli tulee siten, että tuo hajun suoraan nenään, reagoi siihen ja silloin selvästi haistelee, mutta ilman tuuliapua ei itse aktiivisesti yritä löytää hajua vaan luottaa törmäävänsä maalimieheen, kunhan riittävästä etenee. Lisävaikeutta tuo se, että koska koira tosiaan on niin määrätietoinen etenemisessään, vaikka sillä ei olisikaan tietoa maalimiehen sijainnista, niin en pysty näkemään siitä, koska oikeasti on hajulla ja vahvistamaan sitä päästämällä irti. Tämän vuoksi on monesti tullut päästettyä narusta irti ihan väärässä kohtaa, kun ei koira oikeasti ollutkaan vielä hajulla, ja varmasti yhtä monta kertaa on jäänyt päästämättä irti, vaikka oikeasti olisi ollut hajulla, koska en ole ollut varma onko vaiko ei. Mitään näkö-, ääni- yms. apuja en ole uskaltanut kokeilla, koska pelkään koiran niitä käyttäessä unohtavan kokonaan nenänsä ja vaihtavan vielä enemmän juoksu- ja silmämoodiin. Ilmaisu Mestalla on jo hyvällä alulla ja lähes aina aloittaa haukun välittömästi maalimiehen löydettyään."
Tehtiin alkuun pari hajunhakua kouluttajan kulkiessa perässämme Mestan käytöstä tulkiten. Hänenkin mielestään Mesta on hieman vaikeasti luettava eleiltään, mutta samoista asioista hänkin oli näkevinään Mestan olevan hajulla kuin minäkin. Ja kyllähän se hajulla olikin, ja on ollut joka kerta aiemminkin treeneissä, minä tyhmä en vain ole tajunnut, että se osuus, joka minun mielestäni on ollut haahuilua, olikin hajun paikantamista. Mesta ei osaa vielä suoraan päätellä maalimiehestä saamansa hajun tarkkaa lähdettä, eli maalimiehen sijaintia, vaan se joutuu kiertämään rinkiä tai kulkemaan vähän ees taas yrittäessään tarkentaa hajua. Harjoitusten myötä hajun tarkennuskin kehittyy ja tuo kiertäminen jää pois. Toisin kuin siis luulin, Mestalla todellakin on koko ajan nenä auki, mikä on tosi hyvä juttu! Siispä maalimieheen törmäämisetkään eivät ole olleet vahinkoja vaan kyllä se ihan oikeasti on ne hajulla löytänyt. Sen vuoksi Mesta saikin kokeilla seuraavaksi maalimiesten etsintää juuri niillä pelkäämilläni näköavuilla, ns. haamuilla, jotka oli sijoitettu mahdollisen myönteiseen kohtaan tuulensuuntaan ja siten hajun kulkeutumista Mestan nenään avustaen. Tärkeää varsinkin näissä näköavuissa on se, että maalimies haamuilun jälkeen piiloutuu oikeasti hyvin, jotta näöllä löytäminen ei ole mahdollista. Mesta löysi kaikki haamumaalimiehet todella hienosti pienen hajuntarkennuskierroksen jälkeen eikä ollut puhettakaan mistään juoksu- tai silmämoodiin siirtymisestä. Pieni koira oli pätevä!
Vaikka Mestalla on tosiaan ollut ilmaisu jo mukana metsässä, niin jätettiin se kuitenkin nyt pois sen vuoksi, että Mestalla on taipumusta tulla haukkumaan aika liki maalimiestä ja vaikka se ei vielä olekaan samanlainen naamallehaukkuja kuin Lumes, niin pelkään siitä tulevan sellaisen, jonka vuoksi haluan opettaa sille vähän etäisyyttä maalimiehestä. Kouluttaja kysyi, osaako Mesta peruuttaa (osaa) ja kaivoi naksuttimen esiin. Kokeiltiin haukuttamista siten, että pyysin ensin itse Mestaa haukkumaan ja sitten peruuttamaan, ja kun peruutti ja haukahti niin heti ensimmäisestä taakse suuntautuvasta askeleesta kera haukahduksen naksautettiin ja palkattiin. Mesta hoksasi heti jutun juonen, joten kouluttaja sitten itse kokeili ja hyvin hänkin sai Mestan haukkumaan ja peruuttelemaan. Tässä tyylissä vain pelkään sitä, että Mesta alkaa uudelleen seilaamaan haukkuessaan ees taas tarjotessaan liikaa peruuttamista, jota se vielä viime syksynä teki paljonkin, mutta olen saanut sen pois. Tarkoitushan olisi vahvistaa sitten se paikka haukkumiselle noin metrin etäisyydelle maalimiehestä, saapi nähdä miten onnistun.
Kouluttajalla oli koulutuksia varten laadittuna selkeät ja kätevät lomakkeet, joissa oli valmiiksi eriteltyinä hakukoulutuksen eri osa-alueita koulutuksen suunnittelua, läpikäyntiä ja jatkotreenejä varten, ja joihin hän kirjoitti kommennetteja treenien aikana. Esimerkiksi tekninen osaaminen oli jaoteltu seuraaviin osiin: ilmo tuomarille, lähetys, suora pisto, eteenpäin kääntyminen, suora luoksetulo, vastaanotto, ilmaisu, umpipiilot, hallinta ja seuraaminen. Kokemuksen arviointiin oli kymmenen kohtaa, mm. tyhjät pistot eri tuulensuuntiin, eri muotoiset keskilinjat, häiriöt, kuumat piilot jne. Lisäksi oli haun tunnetilan ja käytöksen arviointia, tottiksen osa-alueet, esine-etsinnän koulutuskohtia, fyysinen kunto ja kohta harjoitussuunnitelmalle. Täytyy vilkuilla lomaketta aina silloin tällöin ennen treenisuunnitelmien tekoa, jotta tulee varmasti treenattua kaikkea tarpeellista.
Ja vaikka Lumes ei mukana nyt ollutkaan, niin sain ajatuksia myös sen treenien eteenpäinviemiseen, joten ei alkuperäinen ajatuskaan tästä koulutukseen osallistumisesta hukkaan mennyt, päinvastoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti