Lumes tavoitteet vuodelle 2014
Kaikenlainen petraaminen liikkeissä edelleenkin, ehkä käydään voittajaluokan kokeissa ilman tulostavoitteita katsomassa, mikä toimii sielläkin.
- Vanhoja liikkeitä, jotka toimineet jo pitkään ja joista mahdollisuus saada se kymppikin, jos Lumes tekee parhaan osaamisensa mukaan: seuraaminen, liikkeestä istuminen, hyppynouto, metallinouto.
- Ruutu on sellaisessa vaiheessa, että toimii parhaimmillaan kympin arvoisesti, mikäli treenien aikana on saanut käydä samassa ruudussa jo kertaalleen tai näytän sen sille muka palkan viemällä. Ihan ei vielä hahmota ruutua suorilta (muoks. paitsi heti tänään illalla sitten hienosti juoksikin suoraan ruutuun ilman valmisteluja), mutta ei isoa työtä enää pitäisi olla.
- Luoksetulossahan Lumes kyllä luokse tulee hienosti, mutta seisomaan pysäyttäminen on ollut vaikeaa ja olen vaihdellut eri opetustekniikoiden ja suullisen ja käsimerkin välillä, mutta kyllä se käsimerkki nyt kuitenkin loppuviimein vaikuttaa tehokkammalta, vaikka ihan mitään äkkistoppia Lumes ei silläkään tee ja saattaa ottaa loikan pari tarkistamiseen, josko olisi lentänyt pallo. Maahanmenoa en ole yhdistänyt kertaakaan koemaisesti luoksetuloon, mutta sen pitäisi olla Lumekselle paljon helpompi käskyä treenatun paljon muissa juoksuyhteyksissä. Oliskohan jotain seiskan pintaan tää parhaimmillaan, ei mikään huippu siis, mutta sinänsä koevalmis.
- Tunnistusnoudossa Lumes on aina ollut tarkka, koevalmiista liikkeestä puuttuu enää treenaaminen ulkosalla eri paikoissa ja välimatkan kapuloiden luo kasvattaminen koeohjeen mukaiseksi. Parhaimmillaan tästäkin vois kymppi irrota.
- Kauko-ohjaus toimii parin metrin päästä hyvin, välimatkaa koiraan pitäisi kasvattaa koeohjeen mukaiseksi. Periaatteessa Lumes parhaimmillaan tekee täydelliset vaihdot, mutta uskon sen olevan aika epätodennäköistä kokeessa, ehkä kasin pintaan voisi mennä helpommin.
- Paria yhden koiran kanssa olemista lukuunottamatta paikallamakaamista tokotyyliin koirat rivissä ollaan tehty viimeksi varmaan helmikuulla jos silloinkaan, runsaassa koiraseurassa, jossa voisi osaa jopa kutsua vieraiksi koiriksi, Lumes on paikallamakaillut viimeksi vuosi sitten kesällä. Pk-tyylistä paikallaoloa ollaan treenitty moneen kertaan tämänkin kesän aikana. Ehdottomasti Lumes tarvitsisi sitä koiraseuraa tuon tokopaikkiksen treenimiseen hirveästi, mutta kun en jaksa käydä vielä yksissä treeneissä lisää vaan sen takia. Eihän Lumes koskaan noussut ole (paitsi bh:ssa, kun jätin oota-käskyn sanomatta, nous seisomaan ja sit meni istumaan ja istui koko paikkiksen ajan), vaikka sitä toisinaan saattaa vieruskaverit kiinnostaa vilkuilun ja pienen iihhin verran, mutta en silti viitsi osallistua ilman treeniä. En tosiaan vain jaksa niissä treeneissä käydä ainoastaan sen vuoksi, joten taidanpa osallistua kokeisiin (jos ollaan kokeisiin menossa) ilman paikallaoloa, kuten meille eräs tokotuomari koulutuksessa pari vuotta sitten sanoi, että jos tahtoo kokeisiin, mutta paikkis jännittää, niin eihän se ole sen kummempaa kuin jättää sitten paikkis välistä. Teoriassa silloinkin on mahdollisuus ykköstulokseen, jos kaikki muu sujuisi kuten parhaimmillaan sujuu, mutta todennäköisempää on kakkostulos ja sitä tavoittelemaan lähdetään (jos siis lähdetään). Tietysti se on tyhmää vapaaehtoisesti menettää 40 pistettä, kun siitä edes osan saadessa olisi paljon varmemmat mahdollisuudet ykköseen, mutta mä olenkin laiska ja tyhmä (vaan en silti saamaton, kai).
Mestan kanssa opiskellaan hiljalleen tokojuttuja kotona ja käydään kentällä syömässä nameja, leikkimässä, pienesti treenailemassa ja myöskin rauhoittumassa. Mesta vaikuttaa oppivaiselta, kekseliäältä ja keskittymiskykyiseltä pennulta. Suuria tavoitteita ei koekäyntien suhteen ainakaan vielä ole, mutta toki haaveissa olisi ainakin tokon avoimessa luokassa asti tuloksen saaminen - sitten joskus.
Mun tekis niiiin mieli mennä Mestan kanssa jo tänä vuonna kokeisiin, vaikka paljon järkevämpi ois odottaa kevääseen, että liikkeet on varmasti valmiit eikä mennä nyt vähän keskeneräisellä. Mutta kun se seuraa niin kivasti (ei vaan vielä koko kaavion matkaa jaksa pitää sitä hyvänä), liikkeestä maahan on supernopee ja seisomaan jääminenkin onnistuu, luoksetulosta uupuu vain kaunis sivulletulo, se hyppää reippaasti ja on luoksepäästävä, joskin vielä siinä seisomaan nousee. Paikallamakuussakin ollaan puolen minuutin kohdilla, se on vielä se keskeneräisin. Noutaminenkin on Mestasta niin kivaa, tosin se saalistaa kapulan, ja istu-maahan kaukotkin onnistuu.
Niin ja onhan siinä sellainenkin juttu, että oikeassa tokovireessä oleminen on niin kiikunkaakun-peliä, kun innoissaan ollessaan Mestasta tulee vähän ääntä, joka on nounou tokossa, mutta se muuten tekee tosi kivasti siinä vireessä, mutta pitäisi saada se vire laskemaan juuri ääntelyn verran pois, niin ei lähtisi ääntelystä pisteitä pois, ja sitten taas jos laskee vireen niin alas, ettei varmasti ääntele, niin työskentely ei ole enää yhtä kivannäköistä kuin korkeammalla vireellä. Agility häiritsee kovasti tuota ääntelyn poissaamista, kun siinä jopa kannustan ääntämiseen ennen suoritusta, niin onhan se vähän epäselvää koiralle, kun joskus saa vinkua ja jopa haukkua ja joskus taas ei saisi pihaustakaan kuulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti