keskiviikko 8. lokakuuta 2014

25.5.2009

Lumeksella on tapana lenkillä noukkia mukaansa vähän kaikenlaista; käpyjä, roskia, oksia jne. Kantaa niitä mukanaan pienen hetken (otan pois ainoastaan ällöt/vaaralliset kannettava, nekin kehujen säestyksellä, sillä tulevia harrastuksia silmälläpitäen haluan kannustaa tavaroista kiinnostumista) ja sitten tiputtaa takaisin maahan. Kerran löytyikin niin hieno puunpalanen, jota ei voinutkaan jättää jonnekin vaan, joten sitä kannettiin mukana niin kauan kuin jaksoi. Leukojen väsyttyä Lumes meni ojaan risukkoon, kaivoi kuopan ja pudotti palasen sinne. Seuraava päivä samasta paikkaa ohikulkiessa otti uudelleen mukaansa ja kantoi ylpeänä kotiin asti.


Ennen töihinlähtöä järjestän vieläkin Lumekselle touhuilua pariksi-kolmeksi tunniksi, jotta jaksaa sitten lepäillä yksikseen. Tuossa yhtenä päivänä kokeilin ensikertaa laittaa sanomalehden sivujen väliin nameja, ne olisi saanut syötyä joko kuonolla sivuja käännellen tai repimällä koko höskän. Lumes ei oikein kiinnostunut tästä, vaikka näki, kun laittelin ruokaa ja annoin sen vielä haistellakin niitä ennen sivujen kiinnikääntämisiä. Allukaan ei kyllä tuosta sanomalehtijutusta ole innostunut, vaikka kaikkea muuta repiikin, joten ehkä nämä mun koirat on vaan niin sivistyneitä, etteivät tahdo kirjallisia tuotoksia tuhota.


Lumes tulee usein syliin lelujen ja luiden kanssa, myös Allun lähelle tupataan aina, kun mahdollista, ja usein luita syödäänkin kylkikyljessä, vaikka Allu enemmän arvostaisikin omaa rauhaa.


8.10.2014

Nyttemmin ei kyllä enää sanomalehtien ynnä muiden vastaavien silppuamisessa säästellä, todistusaineistoa riittää: todiste I, todiste II ja todiste III.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti