Mestalla on nyt edessään koko talven tehotreenejä tokon tiimoilta valmistautuessamme koeuran aloittamiseen ja siten alokas- ja avoimenluokan kokeisiin. Vireen, innokkuuden, reippauden, tai miksi sitä nyt haluakaan kutsua, säätelyssä ei Mestan kanssa ole ongelmia. Mesta on aina innokkaalla päällä tekemään hommia ja halutessaan kierrokset saa nopsaan nostettua vieläkin korkeammalle alkamalla riehuttaa lelun kanssa. Sieltä korkealta sinne innokkaalle perustasolle saa myös laskun tehtyä ihan vaan rauhoittamalla tilanne, ja ihan laiskaksikin Mestan kyllä halutessaan saa. On vain kovasti tasapainoilua sen kanssa, että minkälaisessa vireessä on vielä reipas, mutta äänetön, ja tahtoisinkin, että se riehakkainkin Mesta ja toisista koirista lisää intoa saava Mestakin olisi hipihiljaa, ei mitään pieniä (ja vähitellen siitä suureksi kasvavia) inahduksiakaan missään kohtaa. Myöskin odotteluihin Mesta tarvitsisi rentoutta ja sitä myöten tulevaa hiljaisuutta, ne ininät pitäisi saada pois siitäkin.
Olen täälläkin joskus tainnut kirjoitella Mestan hiljaisuusharjoituksista pennusta asti, mitään ei saa, jos pienikin "iih" kuuluu. Muunmuassa perusasentoontuloharjoituksissa en hyväksynyt perusasentoa, jonka yhteydessä kuului "iih", vaan kerrankin ulko-oven edessä (koira eeerittäin innokkaana menossa ulos) pyysin Mestan kymmenen kertaa uudelleen perusasentoon, kunnes se viimeinen tuli siihen kokonaan hiljaa ja sai sitten samantien vapautuksen ulos. Jatkossa ei tarvinnutkaan sitten enää näin paljon toistoa vaan alkoi äänensäätelytaitokin löytyä.
Tän vuoden eka kerta hallilla: Suoraan autosta koira sisään, puhkuu suurta innostusta (tottakai). Odotellaan lattialla istuskellen, Mesta vikisee koko ajan enemmänvähemmän eikä sitä yhtään hiljennä ja rauhoita rapsuttelu, silittely, hieronta (hyi yök mä haluun treeniin enkä mitään rauhoittavaa hierontaa), komentelu jne. Meidän vuorolla eka pari namia suuhun (normaalisti leikitän aina hetkisen ennen tekemisen aloittamista, jostain syystä nyt en tajunnut) ja sit aletaan pelkkää sosiaalista palkkaa (kehu+silitys) käyttäen tekemään putkeen muutama liike. Tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun tehdään mitään kokeenomaisesti ja liikkeenohjaajan käskyttämänä.
Seuraaminen hieman alokasluokkaa pidempänä ja hitaalla kävelyllä lisättynä, Mesta seuraa tarkasti, intensiivisesti, aktiivisesti ja kaikin tavoin hyvin mukana, mutta vinkuu koko seuruukaavion ajan. Eipä ole ikinä koskaan ennen tehnyt noin, toisaalta enpä ole ikinä koskaan ennen jatkanut minkään tekemistä sen äännellessä, vaan vaatinut hiljaisuuden ja sitten vasta on tehty. Mutta kävipä selväksi, että se tosiaan mahdollisuuden annettaessa ja suoraan odottelusta otettuna vinkuu koko ajan. Alokasluokan luoksetulo, pysyi istumassa, tuli vauhdilla luokse ja reippaasti sivulle, en muista äänsikö. Noutaminen, odotti heiton, haki ja toi vauhdilla, annoin kapulanoton jälkeen lisäkäskyksi luoksetulokäskyn, että muistaa tulla sivulle asti, ja tulikin, en muista äänsikö. Vapaavalintaisena voittajaluokan eteen-taakse-sivuille-askelsiirtymät, jälleen teknisesti tosi siistiä työtä, mutta iihiihiih koko ajan. Palkkasin tän jälkeen lelulla. Lopuksi paikallamakuu, ekaa kertaa ikinä vieraskoirarivissä ja ilman etupalkkaa, jäin parin metrin päähän, pysyi hienosti sen 2min. mutta iihviihiihiih koko ajan.
Tän vuoden toinen kerta hallilla: Suoraan autosta koira sisään, puhkuu suurta innostusta. Käydään lattialle istuskeleen, alkaa heti kitistä, komennan kevythäkkiin ja palkkaan eleettömästi namilla Mestan käytyä sinne makaamaan. (Ostin kissojen kuivaruokaa palkkanameiksi ihan näitä Mestan hiljaisuustreenejä varten, ovat niin pieniä, että niillä voi namittaa vaikka miten paljon ja silti niitä oikeasti on mennyt vasta tosi vähän.) Ojentelen Mestalle aika nopsaan tahtiin nami naamaan. Sen ollessa hetken (10s?) rauhassa ilman namia, annan luvan tulla kevythäkistä pois ja namitan sitä vierelläni, heti yhdestäkin "iih" käsken sen takaisin kevythäkkiin ja toistan namitus- ja poistumislupakaavaa. Rauhoittui ihan kivasti kevythäkissä ja sieltä poisollessaan menee heti ilman käskyäkin takaisin, jos pääsee "iih". Oli jonkun aikaa yksinkin kevythäkissä katsoessani toisten koirien treenejä ja ainakaan en mitään ääntelyä kuullut, eli joko oli ihan hiljaa tai sitten piti tosi pientä ininää.
Käydään kahteen otteeseen tekemässä vähän jotain tokoa, tai siis oikeastaan yrittämään olla inisemättä, kun pitäis tehdä jotain tokoa. Toisella otolla kokeillaan rauhoittamista vähän samaan tyyliin kuin odotellessa tein, eli nameilla. Mesta on perusasennossa, laitan sen eteen maahan nameja, ja keskittyessään ajattelemaan niitä, ei vikise vaan pitää hiljaa katsekontaktia, josta vapautan syömään namit. Näin pari kertaa. Sitten Mesta maahan, sen eteen nameja, vapautan rauhassa (hiljaa) makaamisesta syömään namit ja viimeisen namin syömisen jälkeen pyydän sivulle - tadaa, se tulee sivulle ilman iih-ääntä. Tosin liikkeellisestikin hiljaa ja ylirauhallisesti, mutta tämän treenin idea olikin laskea virettä. Näitä muutama ja aina pysyy hiljaa, mutta heti jos on perusasennossa ilman nameja edessä, tulee nopsaan iihiih. Eipä sitten muuta, eli oikeaa tokoa, sitten tehtykään.
Tän vuoden kolmas kerta hallilla: Koira namittaen autosta sisään, yrittää puhkua intoa eikä haluaisi syödä nameja, mutta suostuu kuitenkin nopsasti nielaisemaan, kun kuonon edessä niitä tyrkytän ja on ihan pikkasen hallitummassa mielentilassa halliin mennessä kahteen edelliseen kertaan verrattuna. Heti alkuun harjoittelemme odotteluhiljaisuutta ja rauhallisuutta samoin kuin viimeksi, eli namitusta kevythäkissä, rauhallisena pääsee sieltä pois vierelleni namitukseen, mutta pienestäkin äänestä joutuu takaisin häkkiin. Rauhoittuu vähän paremmin ja pystyy olemaan vierellänikin pidemmän aikaa hiljaisena.
Mestan päästyä näin rauhalliseen mielentilaan, mennään edemmäs tekemään samoja perusasento yms. pientä harjoitusta maassa, tai nyt otin namialustan, niin sen päällä olevien namien avulla. Eli samaa, koiran maatessa hiljaa, saa vapautuksen nameille, perusasennossa hiljaa, saa vapautuksen nameille, istuessa hiljaa saa vapautuksen nameille... Muuten meni aika hiljaisena, vaikka kaikki muut koirat olivatkin muutaman metrin päässä tekemässä erilaisia häiriöharjoituksia ja sehän lisää entisestään herkkyyttä iihheille, mutta vain makaamisessa tuli muutaman kerran iih, kun muut ottivat samanaikaisesti kujaluoksetuloa meihinpäin. Tauolla tehtiin taas oleskeluhiljaisuusharjoituksia, edistystä nähtävissä. Seuraava treenipätkä tehtiinkin sitten ylläolevassa kuvassakin näkyvien lelujen kera, leikitin ensin aika pitkään melkein kyllästymiseen asti, sitten aloin leikin välissä teettää pieniä tehtäviä, istumista, sivulletuloa, maahanmenoa, ja aina heti perään kovasti taas leikkiä. Vain kerran kuului iih yhdessä sivulletulossa, en päästänyt palkalle vaan otin perään uuden sivulletulon, joka olikin sitten täysin äänetön.
Tauolla taas oleskelurauhoittumista ja jätin hetkiseksi Mestan kevythäkkiin yksinkin katsoessani toisten treenejä ja oli muuten hiljaa, mutta kerran alkoi vikisemään jollekin toiselle koiralla, hiljeni komennosta. Kolmas treenipätkä namituksilla, sain otettua jopa pari sivuaskeletta, peruutusta ja muutaman eteenpäin ilman Mestan ihinöitä. Tauolla taas oleskelua, oli tosi rauhassa vieressänikin ja korjasi nopsaan ihan itse katsekontakia takaisin minuun, kun meinasi kiinnostua katsomaan toisia koiria ja inistä, mutta muistikin tämän tehtävänsä. Neljäs ja vipa treenipätkä jälleen leikkien, tällä kertaa Mestan lempparilelulla, pienellä, rikkipurrulla "lussupallolla". Ensin riehutusta ja pallon heittelyä, sitten perusasentoa, seuraamista (monta metriä!), estehyppyä, pallon perässä juoksusta maahanmenoja, istumisia ja seisomisia (ja kaikissa oikea asento!), eikä ainuttakaan ylimääräistä ääntä!
Pätkä seuruuta elokuulta, lelupalkka lentää Jes-sanan jälkeen vaihdellen eteen, taakse tai kuten nyt, niin vasemmalle.
Näillä linjoilla jatketaan, joku kerta voisi kokeilla myös ajella paikalle etuajassa ja käydä lenkillä ennen treenejä ja katsoa, millainen vaikutus sillä on alkurauhoittumiseen, vai onko mitään.
Hei, pakko kirjoittaa, kun on kokemusta tuosta ääntelystä. Sä teet hyvää työtä, mutta jaksa tehdä sitä! Meillä ääntely on ollut kasvava ongelma eli nuorempana se äänteli vain vähän ja kokeessakin suuremmin vain liikkeiden välillä. Nyt se ölisee ja mölisee koko ajan ja kohta 6 vuotiaalta sitä on enää tosi vaikea lähteä työstämään pois ja me ollaan kokeiltu kyllä yhtä sun toista... Eli meillä ei sen suhteen tokouraa ole jäljellä. Muutaman vinkin yritän antaa kuitenkin.
VastaaPoistaEnsinnäkin sinun kannattaa miettiä itse tarkkaan, minkänäköistä toimintaa koiralta haluat. Toisin sanoen, haluatko sen näyttävän miltei yli-innokkaalta korkeassa vireessä tekemiseltä (kuten esimerkiksi Lumeksella videoista katsottuna olet halunnut) vai riittääkö sinulle matalavireisempi, rauhallisempi, mutta silti täsmällinen suorittaminen.
Mä olen kokenut, että on tärkeää erottaa, koska harjoitellaan tekniikkaa ja koska liikkeitä/koemaista. Me treenataan leikkien lelulla/nameilla tekniikkaa, käskyjen nopeaa suorittamista yms. Mutta sitten yhtä tärkeää kokeita ajatellen on harjoitella pitkäjänteistä työtä matalammassa vireessä rauhassa. Mä olen päässyt eteenpäin Mahlan ääntelyn kanssa sillä, että kotona ja itseksemme treenaillaan pääosin tekniikkaa hömpötellen, vaatien ja jos ääntää tulee niin homma loppuu tai siitä huomautetaan, mutta palkkaa ei tule. No sitten yhteistreeneissä silloin kun käydään niin palkkaan ruokakupilla, johon laitan kasan nameja tai hitaasti syötävää ruokaa. Teen muutaman treenipätkän, jotka ovat vaihtelevanmittaisia, täysin rauhassa, yhtään hetsaamatta, leikittämättä ja innostamatta ja niistä se saa aina palkaksi syödä. Tällä lasken yritän laskea sen virettä. Yksittäisten namien syömisen sijaan useampien syöminen kerralla rauhoittaa koiraa. Yksittäiset namit sen sijaan voivat jopa innostaa lisää. Ja vaikka mä olen kuinka laama, rauhallinen itse, koira tekee kyllä innokkaasti, koska se tykkää, mutta sen vire laskee ehkä toivottavasti sen verran, että se on hiljaa. Meidän edellisessä kokeessa tämä ei näkynyt, mutta ensimmäistä kertaa me odotettiin ennen kehää omaa vuoroa hallissa hiljaa ja se jos mikä oli jo iso iso edistysaskel! :)
Joo ja me ollaan testattu pitkät lenkitykset, keppi/leluleikitykset yms. väsytykset ennen treenejä ja mä en ole Mahlan kanssa niistä kokenut mitään hyötyä, koska se ei säästele itseään eli aika yksilöllinen vaikutus väsytyksellä varmaan. Ja yksi varoituksen sana: kun treenaat hiljaisuutta, pidä silmällä, että koira ymmärtää, mistä on kyse eikä ala paineistua siitä. Ja vaikka koira tajuais mistä on kyse, mutta sen maltti ei riitä itsehillintään niin se voi alkaa paineistua siitä. Meillä kävi niin, mutta huomattiin onneksi ja ollaan saatu hyvän mielen treeneillä korjattua tilannetta.
Tsemppiä harjoitteluun! Tiedän, että se ei ole helppoa, mutta siihen on keinoja ja kun on kyse nuoresta koirasta niin paljon on tehtävissä.
Siinähän se vähän onkin, kun välillä tuntuu, ettei jaksaisi olla niin pilkuntarkkana puuttumassa jokaiseen pieneenkiin ääneen, kun tuntuu se pieni "iih" vaan joskus tulee väkisinkin, että onko sillä nyt niin väliä. Mutta kun sen tietää, että jos antaa olla sen pienen äänen, niin todennäköisesti se ei pysy loputtomiin sinä pienenä vaan alkaa vähitellen suureta ja sitten se taas ainakin ongelma on. Eli ei tosiaan auta kuin yrittää jaksaa.
VastaaPoistaJos harrastettais vaan tokoa, niin voi olla, että mulle riittäisi rauhallisempikin työskentely koiralta, mutta tykkään enemmän siitä, että koirat on tosi reippaita ja erityisesti pk-puolen takia haluan Mestallekin sellaisen työvireen. Jos taas harrastettais pelkkää pk-puolta, niin siellä ääntely ei ole yhtä suuri virhe kuin tokossa, mutta toisaalta en siltikään haluaisi työskennellessään ääntelevää koiraa. Lumeshan on ihan hiljaa hommia tehdessään, vaikka ois miten ylivireessäkin, mutta Mesta ei oikein (ainakaan vielä) siihen kykene.
Ja kiitti vinkeistä ja tsempeistä, koitetaan päästä eteenpäin. :)