Muutama viikko sitten huomasin yhdellä okahiiristäni turvotusta kuonossa. Vaikka se olikin koko ajan syönyt normaalisti, epäilin ensin siltä ylähampaiden pudonneen pois ja siten alahampaiden kasvaneen liian pitkiksi ja haavauttaneen yläleuan. Hiiri kätösiin tarkempaan tutkimukseen, jossa purukaluston esittelyn jälkeen totesin kaikkien hampaiden olevan tallella, kuten hiiren ruokatavoistakin jo päätellyt olin.
Hampaiden ollessa kunnossa, jäi vaihtoehdoiksi turvonneen kuonon aiheuttajaksi joko tulehdus (kuonossa oli pieni, tosin siisti haava) tai kasvain. Soittelin lääkärille käyntiaikaa arviointiin, kannattaako yrittää vielä hoitaa antibiooteilla vai näyttääkö siltä, että lopetus olisi parempi vaihtoehto.
Mesta ihmettelee lääkäriin lähdössä olevia hiirulaisia.
Se oli keskiviikkoaamu, kun käytiin lääkärissä. Lääkäri epäili turvotuksen aiheuttajaksi samoja syitä kuin minäkin. Koska hiiri oli korkeasta iästään (6v) ja kuonon turvotuksesta huolimatta pirtsakka, liikkuvainen, söi hyvin ja vaikutti muutenkin ihan omalta itseltään, saatiin antibioottiresepti matkaan. Jos kuonossa olisi tavallinen tulehdus, se parantuisi, jos taas kasvain, niin no, siitä ei antibiooteilla parane.
Tuntui vähän hassulta käydä ostamassa noin 50 grammaa painavalla hiirelle 100ml lääkettä, pullohan oli suurempi kuin hiiri itse. Annostelu oli 0,03ml kahdesti päivässä viikon ajan, eli lääkkeestä jäisi käyttämättä noin 99ml, eli käytännössä koko pullollinen. Onpahan varalla. Kerran aikaisemmin, kun minulla on hiiri tarvinnut antibioottikuurin, silloinen lääkäri veti millin ruiskun täyteen lääkettä ja antoi sen mukaan, ettei tarvinnut käydä turhaan ostamassa isoa pulloa.
Perjantaina hiiren kuono vaikutti jo paremmalta ja olin toiveikas paranemisen suhteen, mutta lauantaina aamulla jouduin soittamaan päivystävälle eläinlääkärille ajan, hiirulaiselta oli nimittäin silmä pullistumassa pois päästä. Kasvainhan se sitten oli, vähän muuallakin jo kuin kuonossa... Täytyy kyllä kiittää taas kerran kunnallista eläinlääkäriä, kun usein kuulee parjausta, etteivät pieneläinten hoitamisesta ole kiinnostuneet, mutta niin vaan järjestyi viimeinenkin lääkärireissu nopsaan asiallisella ja myötäelävällä palvelulla.
Nythän minulla ei ole enää kuin kaksi okahiirtä, keväällä menehtyneen Näpsän tytär (4v5kk) ja tämän hiljattain menehtyneen Isukin poika (5v5kk). Koska nämä jäljellä olevatkin ovat jo niin iäkkäitä, ei ole kuin ajan kysymys, koska niitäkään ei enää ole. Täysin terveitä ovat tällä hetkellä vielä, mutta täytyy tässä pikkuhiljaa koittaa katsella, josko jostain löytyisi uusia. Ovat aika harvinaisia lemmikkejä, joten saatavuus on heikkoa, eläinkaupoista en käy edes katsomassa (en kannata eläinten hankintaa tukuista ja edelleenmyyntiä ilman asiantuntevuutta), mutta josko jostain löytyisi, haen vaikka toiselta puolen Suomea, jos tarves.
Voi harmitus, osanottoni pienen ystävän poismenosta. :( Ihanaa palvelua olet saanut eläinlääkäriltä!
VastaaPoistaKiitos, mitä enemmän lemmikkejä, sitä useammin tulee tämäkin puoli vastaan. :(
PoistaOi voi, osannotto suruusi :'(
VastaaPoistaMulla on ollut nuorempana gerbiilejä, joista yhden jouduin viemään lopetettavaks kun sen silmästä tuli veristä rähmää. Oli se aika surkeaa viedä maitopurkissa gerbiili lopetettavaksi.. Vieläkin muistan sen tuskan! Onneks nää koirat on luvannu ol kuolemat koskaan, niin ei tartte sitä kokea ;)
Muutettiin toiseen asuntoon ja pakatessa näin kaikki mun ja Siran palkinnot, tuli ihan harmi ettei nyt ehditä treenata. Tänään kun vein roskia lenkin jälkeen, paiskasin oven kiinni ja totesin Siran jääneen rappukäytävään mun seuraksi vaikka sen piti olla sisällä. En sitte jaksanu kaivaa avaimia taskusta ja heittää sitä sisälle, vaan otin sen käskyllä mukaan roskia viemään. Oli se ylpeenäs, kun se sai tulla yksin mun kanssa ulos.. :D Kokeilin huvin vuoksi siinä muutamia jääviä liikkeitä ja Sirahan osas ne kaikki! Ilme sillä oli kyllä niiiiin kirkas ja korvat pystyssä, kun sai taas treenailla hetken. Heti kun saadaan omakotitalo kuntoon ja muutettua sinne niin mä taas jatkan Siran kanssa treenaamista, kyllä se niin kivaa taas oli! :)
Ollaan siis rakennuttamassa ok-taloa, sen aikaa asutaan kerrostalossa. Hyvin on kaikki tytöt sopeutunut elämään täällä, vaikka Jade aluks inhos rappusia. Pikkutytöt nukkuu yönsä häkissä pissavahinkojen estämiseksi, ja Jade joka ei ole koskaan nukkunut sängyssä on ruvennut sinne tulemaan salaa keskellä yötä! Tai jos ei ole yöllä tullut niin aamulla ekana se sinne meen viereen hyppää. Kai se on sitä mieltä, et karvatasapaino pitää pysyy sängyssä kunnossa :D
Sulla on hyviä koiria, kun tuollaisia pystyvät lupaamaan! ;)
PoistaKoirat on kyllä aika sopeutuvaisia, Allunkin kanssa asuttiin seitsemässä eri paikassa aina maaseudun isopihaisesta ok-talosta kaupungin (kylläkin puistomaisen pihan omaavaan) kerrostaloon ja kaikki kelpasi. Kyllä teidänkin sitten taas kelpaa kerrostalon jälkeen palata nauttimaan oman talon ja pihan iloista. :)