maanantai 2. maaliskuuta 2015

Mestarin treenejä

Asennemuutos Mestan kanssa tokotreenailuihin, ja lisäksi treenien keston lyhentäminen, on tuonut näkyvää edistystä. Miten sitä lipsahtikaan liikaa treenimoodiin ja "pitäishän sen nyt jo osata" ja treenit oli vähän sellaista suorittamista, vaikka Lumeksen kanssa hauskanpito on aina ollut pääasia... Asia nyt kuitenkin korjattu ja Mestankin kanssa keskityn mukavaan yhdessäoloon, jolloin hommatkin luistavat erinomaisesti. Tehdään yleensä aina kolme treenipätkää, joiden välissä ovat Lumeksen kolme treenipätkää, ja kahdella ensimmäisellä pyrin tekemään sellaiset harjoitukset, joissa voin palkata Mestaa lelulla, kolmas kierros sitten namipalkalla. Loppuun yleensä tehdään vielä joku lelurallatus. Alla videolla osa ekaa pätkää treeneistä. Näyttää vähän tyhmältä ja päämäärättömältä kuljeskelulta, mutta näin toimien Mesta ei ole edes näissä aluissa enää ollenkaan vinkunut, on rennommalla ja paremmalla mielellä.


Hyppyä Mesta jossain vaiheessa vähän jumitti, jos ei tiennyt, että esteen toisella puolella on lelu odottamassa. Siihen saatiin vauhtia, kun aloin heittämään lelun Mestan perään, ja nyt onkin lähtenyt aina innokkaana hyppäämään. Pari kertaa olen kokeillut pysäyttämisen hypyn taakse lelun heittämisen sijaan ja on toiminut yllättävän näpsäkästi. Lelun kanssa yleensä pyrin saamaan Mestan hyppäämään takaisinkin päin pohjustuksena hyppynoudoille, mutta aika usein lähtee vielä kiertämään sivusta takaisin ellen ole ihan esteen vieressä kutsumassa.


Kaukokäskyjäkin ollaan treenailtu. Maasta istumaan on Mestalle hankalin, hitain, muut sujuvat reippaammin, eivät toki lähellekään täydellistä, mutta eipä vielä tarvitse ollakaan. Maasta seisomiseen käskynä on sama kuin mitä käytän peruuttamiseen, huomasin Lumeksen kanssa sen käteväksi ja toimii Mestallakin. Hyvä puoli siinä on sekin, että paino liikkeessä on silloin takana, ei edessä, jolloin koira ei niin helposti ota askelia eteenpäin, mikä taitaa olla yleisin virhe kokeissa. Mestalla, samoin kuin Lumeksella, kaukokäskyjen asentovaihtojen liikkumattomuuskriteeri on oikea takajalka. Näin siksi, koska molempia takajalkoja ei pysty edestä näkemään ja siten tietämään, pitääkö koira kriteeristä kiinni vai ei, mutta yhden takajalan pystyy vielä varmistamaan sen ollen kuitenkin koiralle vielä selvä kriteeri.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti