sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Sitä ja tätä ja tuota

Meillä kävi viime viikonloppuna yövieraita ja taas sai huomata, miten kovasti koirat tykkäävät puuhailla lasten kanssa. Olen Lumeksen pentuajoista lähtien jo suunnitellut sellaista, että kun toiset palkkaavat koiranulkoiluttajia niin minä palkkaisin 2-10-vuotiaita lapsia hengaamaan koirieni kanssa. Kai tuo lapsirakkaus koirilla on jotenkin sisäsyntyistä, kun Mesta on ollut vielä Lumestakin vähemmän tekemisissä lasten kanssa ja silti se niin pitää niiden kanssa touhuilusta ihan eri tavalla kuin aikuisten, joita sen elämä on täynnä. Olen ehkä vähän omituinen, mutta joskus poden jopa huonoa omatuntoa siitä, että koirat eivät saa viikottain lapsiseuraa, vaikka siitä niin pitäisivät...


Viime viikolla tuli treenattua käsilihaksia ihan riittäviin, kun rautakangella hakkasin autokatoksesta kaikki jäät pois. Niitä alkoi olla jo sellainen kohouma renkaiden reitin kohdalla, että auto meinasi luistaa sivuun reitiltään, ja säiden alkaessa lämmetä jäät alkavat myös sulaa muodostaen katoksen lattiaan suuren vesilammikon, johon auton renkaat mukavasti jäätyvät kiinni lämpötilan mennessä yöllä pakkasen puolelle. En kyllä edes ymmärrä miksi autokatokseen on pitänyt tehdä betonilattia, jonka päälle vesi jää lillumaan niin kauaksi aikaa, kunnes hiljalleen imeytyy betoniin, epäkäytännöllistä eikä rakennukselle kovin terveellistä.


Meillä on yleensä koirat aina ruokakauppareissuilla mukana, koska en halua työpäivän jälkeen jättää niitä enää uudelleen yksin kotiin. Tavallisesti ostoskassit laitetaan takapenkille, mutta tuossa joulu-tammikuussa oli hetken aikaa tilanne, että ne jouduttiin laittamaan koirien kanssa takakonttiin. Sielläpä oli sitten herkulliset ruokatuoksut koirilla, mutta niinpä aina kunnialla selvittiin takaisin kotiin asti.


Talviaikaan ollaa käyty geokätköilemässä vain harvakseltaan, keväästä syksyyn se on paljon mukavampaa. Joku viikko sitten käytiin etsimässä eräs uudehko kätkö ja Lumes, jonka olen opettanut etsimään geokätköjä, bongasi "purkin" puusta. Olihan se toki omiin silmiini jo osunut helposti, mutta annan aina silti Lumeksenkin etsiä, sillä eihän se muuten pääse kehittymään. Koiraa ylempänä olevat purkit ovat hankalampia sille etsiä kuin lähempänä maata olevat, koska ei ole yhtä helppoa haistella ja paikantaa hajua ylöspäin. Sellaisia kätköjä, joihin Lumes ei itse yletä, se ilmaisuhaukkuu.


Alkuvuodesta käytiin lenkkeilemässä uusissa maisemissa. Eräässä tyhjässä pihassa oli asuntovaunu yksinään ja päätin tieltä käsin kokeilla koirien kauko-ohjaamista vaunun viereen. "Mene, seis, ei sinne, mene, mene, pakita, seis, mene" ja käsillä viisomista vaunua kohden ja niin vain molemmat koirat pääsivät perille haluttuun kohtaan, vaikka vaunun oikealla puolella oli lumikasa, joka veti Lumesta kovasti puoleensa, ja Mesta puolestaan meinasi jumittaa koivun kohdalle.


Vaikka Mesta on aina puolustanut ruokiaan, ja vaikka Lumeskaan ei Mestalta enää ihan kaikkea omiin juttuihinsa kohdistuvaa varastelua salli, ne kuitenkin edelleen pystyvät sulassa sovussa nuolemaan astioita puhtaaksi. Tässä on meneillään perunamuusikattilan puhdistusoperaatio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti