tiistai 10. maaliskuuta 2015

Väsynyt nenänomistaja

Olin ajatellut säästää tämän runon lähemmäs äitienpäivää ja vinkata äidilleni, joka täällä kyllä muutenkin taitaa käydä lueskelemassa, että nyt olisi sille jotain asiaa, mutta enpä sitten malttanut, kun jotenkin tämä sopii niin hyvin näihin kuviin Lumeksesta puoliunessa.

Äiti istuu pimeässä, kun me nukutaan,
pitää kädestä jos täytyy.
Silloin ei sais puhua enää,
kun melkein nukutaan.
Äiti istuu
ja näkyy siinä, jos jaksaa raottaa
silmää.
Äiti ei koskaan lähde pois,
ennenkuin myöhään, kun me ei kuulla
ja ollaan ihan unessa.

Maila Pylkkönen




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti