maanantai 6. huhtikuuta 2015

Suomenpystykorva on kaunein

Käytiin koirien kanssa kyläilemässä Vallun ja Merin luona, se onkin viime syksynä, kun ovat edellisen kerran toisensa nähneet. Meri tuli taas heti autolle tervehtimään Lumesta ja Mestaa. Viimeksi, kun nähtiin, Merillä oli juoksut alkamassa ja Lumes oli ihan sekaisin siitä, mutta Mesta ei ymmärtänyt yhtään tytön päälle. Nyt Meri oli lopettelemassa juoksujaan ja Mestasta ilmeisesti tullut aikuinen uros, kun oli sekin ihan sekaisin...


Meri oli reipastunut ihan hirveästi! Silloin syksyllähän sen olisi mieli tehnyt leikkiä, mutta koirankieli oli vähän hukassa kuuden yksinäisen tarhassa vietetyn vuoden jälkeen, joten jäi yritykseksi. Nyt oli menoa sitten senkin edestä!





Välillä Meri vähän äkäili kesken leikin, alla kuvassakin meneillään kyseinen tilanne. Mestalla meni Merin palautteet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei sitä yhtään hetkauttanut kipakat haukut, kivahtelut ja ärähtelyt. Se hellitti juuri ja juuri pakollisen verran ja sitten leikki taas jatkui yhtä raisuna kuin aiemminkin.


Kiltti Lumes taas otti jokaisen Merin kivahduksen tosissaan, joten se leikki Merin kanssa huomattavasti Mestaa siistemmin ja väliin poistui leikistäkin jäähdyttämään tilannetta.




Kokeilin päästää Lumeksen ja Mestan yhtäaikaakin Merin kanssa leikkimään, mutta siitä Meri ei pitänyt yhtään, joten saivat sitten luvan vuorotella leikkimisessä.



Olikin hyvä ottaa pientä tottelevaisuusharjoitetta väliin ja komentaa omat koirat paikallamakuuseen, josta Meri yritti niitä houkutella pois. Ihailtavasti saivat molemmat pidettyä pokkansa, vaikka Meri olikin niiiin ihana...




Vallu oli itse rauhallisuus, vaikka kolme muuta koiraa riehuivat vieressä. Väliin se kävi tarkastamassa tilanteen ja meni sitten takaisin makuupaikalleen lepäilemään. Vähän jännitti, että mitä Mesta tällä kertaa tuumaisi Vallusta (joka siis on leikattu uros), mutta ei se piitannut siitä mitään. Pari kertaa jopa leikki Vallun kanssa sillä välin, kun Lumes leikki Merin kanssa. Ja kävivätpä kaikki pojat kerran kolmistaan haistelemassa Merin herkkupissojakin...




Tällä kertaa jätin omat koirat autoon, kun siirryttiin sisätiloihin. Vallu kävi heti lepäämään. Meri kerjäili rapsutuksia ja kun ne loppuivat, siirtyi sekin makoilemaan ketarat oikosellaan, mutta silmät pysyivät auki ympäristöä tarkkaillen.



Loppuun vielä Vallun söpöäkin söpömpi tassu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti