keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Ähtärin eläinpuisto - pöllöjä pöllöjä

Hiiripöllönpoikanen laitteli kovasti untuviaan järjestykseen ja tuli samalla esitelleeksi pelottavan pitkiä ja teräviä kynsiään, kyllä niillä kelpaa saaliiseen tarttua. Emonsa (tai näin oletin) istui puussa kauempana nurkassa ja tuijotteli sieltä tuimasti.

"Pöllöt ovat aktiivisimmillaan tavallisesti yön pimennyttyä. Päiväaktiivinen hiiripöllö on kuitenkin poikkeus. Ne kyttäävät alempana liikkuvaa saalista kuusien latvuksesta tai muualta ympäristöä korkeammalta tähystyspaikalta."



Kaikkien pöllöjen höyhenpeitteet olivat hyvin maastoon sulautuvia ja osaa oli sen vuoksi vaikea havaita hiljaa paikoiltaan istumasta, mutta lapinpöllön sulat olivat kuin suoraan jonkun puun kaarnasta. Toinen lapinpöllöistä pari kertaa lehahteli oksalta toiselle, mutta ei niiden häkissä kunnolla lentämään pääse, kaksin-kolmikertaiset tilat pitäisi olla.

"Vaikka lapinpöllö näyttää suurelta pöllöltä, koostuu sen ruokavalio vain pikkunisäkkäistä. Myyrien määrä vaihtelee rajusti vuodesta toiseen. Hyvänä myyrävuonna lapinpöllöemot pystyvät kasvattamaan ison poikueen. Huonona myyrävuonna emot jättävät pesinnän väliin ja voivat jopa kuolla itse nälkään."


Pöllöillä on hassu ulkomuoto muihin lintuihin verrattuna, kun niillä nokka jotenkin piiloutuu naamahöyheniin. Tällä lehtopöllölläkin näyttää nokasta puuttuvan kokonaan kärki, mutta eiköhän se jossain siellä kuitenkin ole.

"Lehtopöllöt viihtyvät etelänsuomalaisessa kulttuurimaisemassa. Ne tekevät pesänsä vanhojen, onttojen tammien, vaahteroiden tai lehmusten uumeniin. Pesäpaikaksi kelpaa myös rakennuksen ullakko tai iso pönttö. Lehtopöllö on maassamme uudistulokas. Ensimmäinen pesintä tavattiin vasta vuonna 1878."


Viirupöllöt olivat asettautuneet kuvauksellisesti saman puun oksille, mutta ylempi kaveri vain unohti poseerata kameralle.

"Viirupöllönaaras puolustaa pesäänsä ja maastoon lähteneitä poikasiaan. Viirupöllö varoittaa napsuttamalla nokkaansa ja murahtelemalla matalasti. Jos varoittelu ei tuota tulosta, viiripöllönaaras kopauttaa petoa kynsillään. Viirupöllö pitää myös ihmistä uhkana, joten pesää tai poikasia ei kannata lähestyä."


Suopöllössä on vähän haukkamaisia piirteitä: väritys, muita pöllöjä siromman näköinen rakenne ja pään ilme. Ainakin minun mielestäni siis ja ainakin tämän yhden kannon päällä kököttäneen yksilön perusteella.

"Suopöllö on muuttolintu. Ne siirtyvät talveksi Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Keväisin suopöllöjä voi nähdä päivisinkin lentämässä määrätietoisesti takaisin pohjoista kohti."


Tunturipöllöt olivat eri paikassa kuin muut pöllöt ja niillä oli isompi häkkikin. Hautova(?) yksilö näytti kovin herttaiselta ha hyväntuuliselta, oikein pehmolelulta (vaikka oikeasti se varmaan ajatteli, että menkää hittoon täältä mun pesintääni häiritsemästä).

"Erittäin uhanalainen ja harvinainen Lapin asukki. Nähdään joskus vaellusaikana etelämpänäkin. Tunturipöllöt voivat pesiä vain siellä missä myyriä ja sopuleita on paljon. Pikkunisäkkäiden kannat vaihtelevat vuodesta toiseen ja tunturipöllöt joutuvat vaeltamaan jopa tuhansia kilometrejä ruokamaiden perässä."


Kursivoidut lainaukset Ähtärin eläinpuiston sivuilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti