Hassunhauskan luontopolun hahmoja

Niinhän siinä sitten kävi, että oli pakko hypätä uudelleen auton kyytiin ja suunnata jatkomatkalle yllättävän hauskalle luontopolulle. Ei viimeksi huomattu, että tarjolla oli sekä lyhyempi ja pidempi reitti, mehän siis jätimme kierroksen kesken heti kätköjen loppuessa, joten kiersin tällä kertaa sitten ne molemmat käymättä jääneet. Enpä tosin tullut ajatelleeksi, että pieni ja iso yhdessä ovat hieman pidempi matka kuin se pelkkä pitkäkin, joten tuli sitten käveltyä aika monta kilometriä yhteen putkeen ja vietettyä luontopolulla hulppeat 2,5h. Lähtiessäni vielä mietin, että tuleekohan tästä koirille oikein minkäänlainen lenkki, kun joudun pitämään ne naruissa, mutta taisipa tuossa olla niillekin riittävästi. Löydettiin lisää eläimiä, muitakin hauskoja hahmoja sekä itse luonto oli kyllä sekin kokemisen arvoinen. Koko luontopolku on täynnä humoristisia, runomittaisia kylttejä ruotsiksi, jotka olisi ihan kiva ymmärtää, joten koetin suomentaa niitä. En kyllä oikein onnistunut ainakaan joka kohdassa, joten saa korjata, jos menivät ihan pieleen!

"Täällä kettu istuu pesäkolossa juuren alla, jos se aikoo purra, potkaise jalalla."

"Tämä varmasti lienee koala, turhaan ei ... pääskynen? muistuta kumpikaan? kukkopoika ajattelee gaalassa?"

"Inhottava hämähäkki! Yök! Sinun pitäisi luultavasti olla silmät sidottuina, ei, ? ! Saat todellisen huimauksen."

"Pahan juuri on täällä, todella kuulette sen kiroilevan, pukeutumista se ei enää hauku, ei yksin voi pitää yllä rakkautta."

Muurahaispuistoon saapuessa alkoi vähän jännittää, ainakin, jos olisi ollut vielä pimeääkin. Aiemmin oli jo tullut vastaan suuria muurahaiskekoja sun muuta, joten mitähän täällä olisi, kun on oikein muurahaisille nimetty paikka. Tuli melkein mieleen jostain jännityselokuvasta ne osat metsää, joista kukaan ei ole koskaan palannut ja jonne kielletään kaikkia menemästä... Varokaa muurahaisia... Olihan siellä kyllä yksi jättiläismäinen vartiomuurahainen ja aivan hervottoman suuri keko! (Eihän noin suuri muurahainen ihan pieneen kekoon mahtuisikaan.) Koiria ei huvittanut sitten yhtään istua keon vieressä kuvattavana ja Lumes nosteli koko sen pienen hetken ajan tassujaan.

Luontopolun varrella oli kaksi nuotipaikkaa, alkupuolella ja loppupuolella, molemmat järven rannalla. Kuvan laavu on reitin lopussa oleva. Tämä on muuten ilmeisen vaarallinen luontopolku, koska tälläkin kertaa saatiin irtokoira kimppuumme. Mentiin laavun ohi mennen ja tullen, kun tosiaan kiersin reitit vähän nurin, ja palatessa sieltä syöksyi erittäin vihainen koira "mallia lamppuharja". Käveltiin vauhdilla eteenpäin ja äkäpussi teki hurjia syöksyä perässämme, mutta ei onneksi tullut ihan kiinni asti, ja sadan metrin seuraamisen ja ärjymisen jälkeen luovutti. Ei varmaan tarvitse sanoa, että omistaja oli yhtä saamaton kuin sillä viimekertaisellakin... Onneksi ei omat koirat provosoituneet tälläkään kertaa ja taskusta löytyi jopa muutama namipala palkkioksi hyvästä käytöksestä.

Kaiken muun hienouden ohella tällä luontopolulla selkeät reittimerkinnät olivat suurta plussaa eikä eksymisen vaaraa ollut. Jatkuvasti tuli uutta kylttiä esiin tai vähintäänkin puisia rakseja ja nuolia oikeaa reittiä osoittamassa. Pitkän ja lyhen reitin haarautuminen oli kerrottu ihan suomeksikin.

"Samalla kun tässä reittiä valitset, päästäpä ilmoille pikkuinen pieru."

Puita näkyi suurensuuria, väkkyräisiä, vinksallaan olevia, muhkuraisia, jättijuurisia jne. Myöskään maastot eivät käyneet yksitoikkoisiksi, sillä monenlaista maisemaa mahtui matkan varrelle. Pitkospuita oli paikoin, mutta yllättäen kaikista märimmiltä kohdilta ne puuttuivat - onneksi oli goretex-kengät jalassa. Muutoin polut olivat suurimmalta osin hyväkuntoisia ja helppoja kulkea.

"Kellon ollessa neljä, ja tyrannin luvatessa vierailla, mutta yhtäkkiä et voi jalkoja hallita, ovat hyvät neuvot kädessä kalliita."

"Täällä pari siltaa, ei kukaan meille karjumassa, mutta ne todennäköisesti meitä auttavat, kun menemme yli ojien."

"Kun menet yli virran, ajattele kuluneita renkaita, mutta älä osa sikaa säkissä."

"Koivu seisoo tässä nyreänä, joten et todellakaan usko sitä hulluksi." "Mikä ero on kukkakaalilla ja rää´ällä? - Pikkulapset eivät syö kukkakaalia."

Ihan mitä tahansa metsää jokineen ei luontopolku ollutkaan, osa siitä näkyi olevan suojeltua aluetta.

Pieni haaverikin kävi ja suurempaankin olisi voinut olla ainekset. Tässä sillassa oli lankkujen välissä isot raot, mutta kun koirat reippaasti astelivat sillalle, ne eivät hoksanneet rakoja ja molempien takajalat putosivat lankkujen väliin. Lumes loukkasi toista takajalkaansa vähäsen eikä muutamaan minuuttiin varannut sille painoa, siksi näyttää surkealta (+ on märkä puropulikoinnista). Mestalla lipsahti molemmat takaset yhtäaikaisesti rakoihin siten, että putosi haaroilleen lankkuun... Vaikka tämä olisikin ollut hyvää treeniä koirille miettiä, mihin jalkansa asettavat, niin keskellä korpea katsoin paremmaksi kantaa molemmat yli tästä sillasta. Sai muuten itsekin katsoa, mihin jalkansa laittaa, muuten olisi kengänkärkikin ollut lankunraossa kiinni ja omakin jalka lääkäriä vailla.

Kaikki hauska loppuu aikanaan, niin myös tämäkin, viimeinen nuoli osoitti suoraan parkkipaikalle.

"Tänne sinun pitäisi mennä, siten pääset maaliin."