On ihan luonnollista, ettei kukaan haluaisi myöntää (edes itselleen) epäonnistuneensa koiransa koulutuksessa ja/tai kotikasvatuksessa. Helpompaa on syyttää koiran ominaisuuksia siitä, että se räyhää toisille koirille, ei kiinnostu harrastuksista tai tottelee vain joskus ja jouluna; "Kun tämä on niin itsepäinen rotu." Ollessani aikanaan vuosia sitten Lumeksen kanssa ensimmäisessä epävirallisessa tottelevaisuuskokeessa, ns. möllitokossa, tuli eräs katsojana ollut nainen meidän suorituksen jälkeen juttelemaan ihmetellen kovasti "Voiko näitä kouluttaakin?" Ööh, juu, kyllä näitä voi. Ihan kuten jokaikistä muunkin rotuista tai rodutonta koiraa.
Mistä ne epäsosiaaliset lapinkoirat sitten tulevat? Mitä kenenkin mielestä edes tarkoittaa epäsosiaalinen? On totta, ettei montaakaan lapinkoiraa voi koska tahansa, missä tahansa ja keiden tahansa koirien kanssa päästää tuosta vaan iloisena vapaaksi temmeltämään. Toisaalta sen enempää rajoituksia ei elämään tule, vaikka ei sitä kaikkein ylisosiaalisinta koiraa sattuisikaan omistamaan, sillä jokainen lapinkoira sukupuoleen katsomatta on opetettavissa käyttäytymään asiallisesti muiden koirien seurassa. Moni koiranomistaja ei vain tule ajatelleeksi, että sosiaalisuuskin on jossain määrin opeteltavissa oleva taito, ja toisaalta taas sellaiselle omistajalle, jolla on aiemmin ollut ns. luonnostaan hyvin sosiaalisia koiria, voi tulla yllätyksenä, että lapinkoiran kanssa saman asian eteen voi joutua itse näkemään vaivaa. Jonkin verran rodussa tosin valitettavasti käytetään jalostukseen liiankin ärhäköitä koiria, vaikka jalostuksen tavoiteohjelmassakin niiden poisjättämistä jalostuksesta suositellaan.
Entä miksi osa lapinkoirista sitten on niin huonosti opetettavissa harrastuksiin? Miksi niitä on niin vaikea motivoida? Osaltaan kyse on kasvattajien tekemistä jalostusvalinnoista, joissa ei kiinnitetä huomiota koirien energisyyteen (into tehdä ylipäätään jotain), taisteluhaluun (lelupalkkaus) eikä ruokahaluun (ruokapalkkaus). Toisaalta taas moni lapinkoira on omistajansa ensimmäinen harrastuskaveri, eikä tällöin välttämättä osata tehdä pentuajan pohjatyötä motivaation ja yhdessätekemisen suhteen oikein. Sama ongelma on siinä, että moni lapinkoiranomistaja innostuu harrastamisesta koiran ollessa jo aikuinen eikä siitä silloin saa samoja "tehoja" irti kuin jos olisi aloitettu jo pennun kanssa. Kaikki kunnia koirayhdistysten koulutuksia vetäville vapaaehtoistyöntekijöille, mutta valitettavasti tokon rivikoulutukset tai agilityn tekninen hinkkaaminen eivät ole omiaan saamaan lapinkoiraa kiinnostumaan omistajastaan tai lisäämään vauhtia agiradalla.
Lapinkoirat ovat melko nokkelia huomaamaan mahdolliset porsaanreiät vaaditun käytöksen suhteen ja käyttävät tätä estoitta hyväkseen mahdollisuuksien mukaan. Tästä huolimatta itsepäisyydelle voisi melkeinpä vetää yhtäläisyysviivan sen kanssa, että koiraa ei ole opetettu ymmärtämään, mitä siltä halutaan/sitä ei ole motivoitu tottelemaan opittuja käskyjä(/osatun käskyn ja motivoinnin lisäksi ei ole vaadittu tottelemista loppuun asti koiran joskus kokeillessa, onko pakko). Itse olen viimeisen puolen vuoden aikana oikeasti hämmästynyt huomatessani, miten monet ihan tavalliset kotikoiran omistajat (koiran rodusta riippumatta) ovat aika pihalla perusasioidenkin opettamisesta koiralle. Rauhallisen ja syntyjään säyseän koiran kanssa asiat sujuvat mallikkaasti, mutta moni lapinkoira kaipaisi edes jonkin verran opastusta elämään. Valitettavaa on se, että joskus kasvattajat ohittavat vastuunsa ja myyvät liian topakan pennun "hellämielisille vasta-alkajille", jolloin koiran ja omistajan luonneominaisuudet eivät kohtaa. Kaikilla kasvattajilla ei myöskään riitä oma osaaminen/halu pennunostajien riittävään ohjeistamiseen, mikä kuitenkin varsinkin ensimmäistä koiraa hankkivien kohdalla olisi ensiarvoisen tärkeää.
Hyvä teksti ja koskee kyllä ihan kaikkia rotuja. =) Itsekin olen monesti kuullut selityksen, että mutta kun se on NIIN itsepäinen.
VastaaPoista"Parhaat" ollut, että seuraava koira pitää olla kyllä joku sosiaalisempi rotu, kun lapinkoiran kanssa lenkkeillessä ei ollenkaan voi pysähtyä juttelemaan vastaantulevien koiranomistajien kanssa (opettaisit sen koirasi käyttäytymään...) ja että tää rotu on niiiin itsepäinen, kun nelikuinen pentu ei edes tule käskystä ulkoa sisälle (siis oikeasti, jos nelikuinen pentu ei osaa jotain, niin sekin menee pelkästään itsepäisyyden piikkiin...).
PoistaNiin noh, jos rodun vaihto oikeasti on niin vahvasti mielessä, niin ehkä se koira ei sitten ollut ko. ihmiselle sopiva rotu. Mutta toisaalta, kun ei ne ongelmat välttämättä ole siitä rodusta kiinni... Mistä rodusta tahansa saa kadulla ongelman hyvinkin helposti. Näitähän riittää. On ilmeisesti niin paljon helpompi syyttää koiraa, kun edes miettiä, että voisiko vika olla itsessä.
PoistaMeillä on oikeasti itsepäinen pentu ( siis neiti on 2kk ja jo nyt osoittaa lujempaa tahdonvoimaa kun Cara ikinä), mutta MIKÄÄN sen käytöksestä ei mene sen ominaisuuden piikkiin. Kyllä se vika vaan peilistä löytyy. Ja se kyllä tulee käskystä sisälle, kun sille muutaman kerran (ratakiskosta väännettiin eikun siis) kerrottiin, että se nyt vaan on pakko. =D
Kyllähän se toki niin on, että jos ei koulutuksen vaivaa halua nähdä, kannattaa ottaa joku iisimpi rotu. Tosin lapinkoiriakin jotkut myy helppoina ja vaivattomina seurakoirina, joten totuus saattaa ikävästi yllättää uuden omistajan, kun ei automaattisesti helppo ja vaivaton olekaan. Mutta sun pitää nyt kyllä heti lopettaa yritys kouluttaa Ellille yhtään mitään, se on itsepäinen, ei sitä voi opettaa, turhaa työtä! ;D
PoistaTää esimerkki on nyt eri rodusta ja ihan eri "ongelma", mutta kerran törmäsin sellaiseen henkilöön, jolla oli lapinporokoira, mutta omistaja oli ottamassa seuraavaksi saksanpaimenkoiraa, kun tää porokoira menee heti tervehtimään vieraita ovelle (tykkäsi siis ihmisistä), niin saksanpaimenkoira ei menisi (ne ei tykkää vieraista). Porokoiraa ei ilmeisesti voinut käskeä olla menemättä sinne ovelle vieraiden luo tungeksimaan. Meilläkin kyllä todellakin koirat tungeksii ovelle vieraita vastaan, kun en ole jaksanut opettaa niitä hillityimmiksi, mutta pidän vain sitten pannoista kiinni/komennan ne toiseen huoneeseen, jos vieraita liikaa ahdistaa. :)
Niin varmaan pitää tehdä, että lopetetaan yrittämästä kouluttaa Elliä. Ihan turhaa työtähän tuo näyttää olevan kun se lopettaa verhossa roikkumisen, kun sille tuumaa "et". Ihan hukkaan mennyt koko yritys.
PoistaMutta minä näkisin sen niin, että niin helppoa rotua ei olekaan, jota ei tarvitsisi yhtään kouluttaa.
Hah haa, tervetuloa meille näkemään, kuinka pidättyväinen ja ihmisepäystävällinen saksanpaimenkoira on! Eikä tää suinkaa ole ainut tällainen yksilö meilläpäin, vaan taitavat järestään kaikki treenikavereidenkin yksilöt tunkea eteiseen pussaamaan jokaisen vieraan, jonka omistaja toivottaa tervetulleeksi.
Voi kun ihmiset näkisivät mikä aarre itsepäinen koira voi olla. Sillä on sitkeyttä tehdä mitä tahansa kannattavaksi katsomaansa asiaa pidempään, kuin ei-itsepäisellä. Itsepäisyyteen taipuvainen koira jaksaa yrittää. Se ominaisuus pitää vaan valjastaa ihmisen omaan käyttöön. Itsepäinen koira voi myös olla todellä älykäs koira, joka venyttää sääntöjä mielensä mukaan jos omistaja ei ole tarkkana. Elli käskettiin pois sähköjohdon kimpusta, niin se jäi lähistölle muka nukkumaan, ja heti kun se uskoi, että valvova silmä vähän vältti, nii yritti syöksyä oikopäätä kiinni siihen kiellettyyn johtoon.
PoistaNäinpä. :)
Poista