Luonne testiin luonnetestiin

#kevätkalenteri

"Sen sijaan, että yrittäisit miettiä, mitä voisit tehdä, yritä miettiä, mitä voit tehdä. Jokin pieni juttu, joka näyttää toteuttamiskelpoiselta ja on sitä."

Ikivanha "vaivaisukko" löytyi keskeltä metsää.

Ilmoitin Mestan luonnetestiin. Paha vain, että olin unohtanut, milloin ilmoittautuminen alkaa, joten tein sen muutaman päivän myöhässä ja testi oli jo täynnä. Ilmoitin toiseenkin testiin, joka sekin oli jo täynnä. Jäin odottelemaan, josko sattuisi niin hyvä tuuri, että varasijalta Ö päästäisiin jompaan kumpaan osallistumaan.

Kivi ja puu vuosikymmenien yhteydessä.

Valittelin Mestan kasvattajalle, että ei nyt taidettu päästä testiin, vaikka olin nimenomaan ajatellut, että nyt 3-vuotiaana haluaisin Mestan testauttaa. Viime vuonna se oli vielä vähän liian lapsekas, mutta nyt on aikuistunut riittävästi ja suht nuorena suoritettu testi kuvastaa varmemmin koiran synnynnäisiä ominaisuuksia kuin testaus vanhemmalla iällä. Meillä ei ole tavoitteena saada "mahdollisimman hyviä pisteitä" vaan koirannäköinen suoritus.

Matsompinvuoren maja.

Aikani mietin, että voi voi, kun Mesta ei nyt pääse testiin. Onhan syksyllä tulossa toki vielä lisää luonnetestejä, mutta eipä ole niihinkään pääseminen itsestäänselvää. Lopulta kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni, sillä jos todella haluan Mestan testiin nyt, on ehkä vaivauduttava käyttämään se testissä vähän kauempanakin kuin "naapurissa". Laittelin sähköposteja lähimpänä kauempana oleviin testeihin ja yhteen oli kuin olikin vielä tilaa!

On kyllä mielenkiintoista nähdä, miten Mesta luonnetestissä käyttäytyy ja reagoi. Se on niin erilainen kuin Lumes. Erityisellä mielenkiinnolla odotan sitä, onko se testissä rohkeampi vai pelkurimpi kuin Lumes. Lumeshan on näin arjessa aina ollut tosi rohkea koira, mutta sen rohkeus on suoraan yhteydessä minuun ja kun luonnetestissä se ei saanut mitään apuja minulta, niin jäljelle jäikin pelkuruus. Mesta ei ole arjessa yhtä rohkea ja reipas kuin Lumes, ehkä siksi, koska on herkempi. Ei se siis missään tapauksessa ole mikään arka, ei sinnepäinkään, mutta varovaisempi. Lisäksi Mesta on vielä enemmän kiinni minussa kuin Lumes. Joko se yllättää ollen jonkin verran rohkea yksinkin tai sitten se on Lumestakin pelkurimpi. "Pelkuri"ei nyt ole mikään virallinen nimitys, mutta kuvaa tässä yhteydessä mielestäni hyvin koirien reaktioita.

Saas nähdä, miten nämä arvioni toteutuvat vai toteutuvatko ollenkaan...

Tuomarin kohtaamisessa Mesta menisi taatusti innoissaan luokse häntä heiluen ja saattaisipa päällekin hyppiä.

Vaikka Mesta minun kanssani leikkiikin hyvin niin leluilla kuin kepeilläkin, oikein tosissaan niitä kiskookin, niin en näe sitä testissä tuomarin kanssa samanlaisena. Mesta ei oikeastaan ole koskaan sen kummemmin edes ollut kenenkään muun kuin minun leikitettävänä. Ehkä se ottaa kepistä kiinni ja voi vähän pitää vastaan, mutta sitten päästää irti. Ei tarjoa tuomarille keppiä/lelua leikittäväksi.

Kelkalla (pensaikosta vedetään nykien esiin ihmishahmoinen kelkka) Mesta todennäköisesti haukkuu kovasti, perääntyy selkäni taakse eikä halua tulla katsomaan kelkkaa ilman maanitteluja. Saattaapi "jälkipelätäkin" sitä.

Tuomarin lähestyessä meitä uhkaavasti epäilen Mestan pakenevan selkäni taakse eikä tekevän elettäkään puolustaakseen minua tai itseään. Tuomarin muuttuessa uhkaavasta ystävälliseksi muuttuisi Mestankin käytös viimeistään päästessään tuomarin luokse.

Siinä kohtaa luonnetestiä, jossa kävellään rakennuksen reunaa ja yhtäkkiä eteen rävähtää pystyyn haalarit tms., Mesta säikähtäisi, mutta kun sitten käännytään takaisin tulosuuntaan ja mennään maassa olevien haalareiden ohi, niin hyvin tulisi mukana vähän haalareita vilkuillen.

Kun rakennuksen vierellä kävellessä pudotetaan peltitynnyri valumaan rämisten perään, Mesta taitaa tehdä nopean ja suuren väistöliikkeen, mutta ei epäröisi tulla tynnyriä katsomaan.

Voisin kuvitella, että pimeässä huoneessa (omistaja istuu hiljaa piilossa, koira päästetään etsimään) Mesta yrittäisi löytää minut, mutta tilanne saattaisi olla sille hieman jännä ottaen huomioon testin aikaisemmat tapahtumat.

Seinään kiinni kytkettynä ja yksin jätettynä, kun tuomari tulee uhkaavana kohti, Mesta ei tuskin kuvittelisikaan puolustavansa itseään vaan alistuisi suorilta. Tuomarin muututtua ystävälliseksi, Mesta ilahtuisi, että eihän tässä mitään hätää ollutkaan.

Ne laukaukset ja pamahdukset, joita Mesta on aiemmin kuullut, ovat olleet sille yhdentekeviä, joten ellei se kuormitu testistä henkisesti erityisen paljon, oletan sen olevan testitilanteessakin laukausvarma.

Luonnetestin lisäksi Mestalle on tiedossa muutakin jännää tapahtumaa, sillä mennään tapaamaan sen kasvattajaa, joka viimeksi näki Mestan nelikuisena pentuna. Ajattelin, että kasvattaja voisi olla mielissään nähdä Mesta ihan livenäkin eikä vain blogitekstien ja kuvien kautta. Tuntui se ilahtuvan! Katellaan sitten, mitä mieltä on tästä höppänästä tänttähäärästä.

Ken lie puumerkkinsä jättänyt?

Paljastetaan nyt senkin verran vielä tulevaa, että Mesta on kevään aikana menossa uusimaan viralliset silmä- ja polvitarkkinsa, ja jos niissä ei tule esiin mitään jalostuskäytöstä poissulkevaa, niin kesällä koitetaan päästä jalostustarkastukseenkin. Mitään morsmaikkua ei ole tiedossa, eikä tarvikaan vielä olla, kunhan omasta kiinnostuksestani juoksutan sitä "joka paikassa". Ja ennen pentuja siltä melkein pitäisi vielä jotain geenitestejäkin otattaa, mutta en millään jaksa itse paneutua siihen asiaan, se kuuluisa joku muu saisi mielellään hoitaa asian puolestani.

Tämä puu ei ollut antautunut kaatoyritykselle vaan sinnettelee edelleen pystyssä ja elossa!

Ehkä tässä oli nyt kaikki tällä kertaa, palaillaan kyseisiin jutskiin sitten, kun niistä on jotain uutta kerrottavaa! Niitä odotellessa tiedossa taitaapi olla vain tavishöpinöitä.

Pönttöä puussa pitelevä rautalanka tarvitsisi pidennystä, sillä kiristää puuta jo liikaa.