Kohti 2-luokan hakukokeita

Olen viime viikkoina ahkerasti selaillut Palveluskoiraliiton koepalvelua virkkua hakukokeita etsiskellen. Haluaisin vielä hieman lisää treeniaikaa, jonka vuoksi tuumailussa ovat lähinnä loppusyksyn kokeet. Mutta kuinkas ollakaan, asioihin sisältyy aika monta muttaa... Koe A mukavan lähellä, mutta liian aikaisin. Koe B kohtuu lähellä, mutta sekin vähän liian aikaisin ja epäilen, että mahduttaisko edes mukaan. Kokeet C ja D, niinä päivänä muuta pakollista menoa. Koe E, vähän liian kaukana, mutta ajankohta passais, joskin epäilen, että ei mahduta mukaan. Kaikki muut kokeet ihan sairaan kaukana. Onko sitä hullu, jos lähtee kokeisiin 400km päähän? Koittaako vaan päästä lähelle kokeisiin, mut treeniaikaa jää vähemmän, vai kauemmas, mut ehtii treenata vielä lisää? Vielä pitäisi muistaa ilmoittautumispäivät ja soittoajatkin. Ja sit vaan puhenlinlangat laulamaan, noin niinkuin kuvaannollisesti.

A-estettä ollaan käyty treenimässä kerran viikkoon väliin lelulla, väliin kapulalla. Mennessä kiipeäminen on erittäin varmaa, pitää jotain todella erikoista sattua, ettei mennessä menisi yli. Äsämmien jälkeen olen paluuhyppyyn käynyt antamassa esteen viereltä käskyn siinä vaiheessa, kun lelu/kapula on suussa, ja juossut sitten takaisin esteen eteen vastaanottamaan. Hyvin se on suunnannut aina paluunkin esteelle, mutta kun siellä äsämmissä ja sitä ennen kerran treeneissä palatessa ei vauhti riittänytkään yli asti, niin olen tuolla käskykannustuksella sitä koittanut avittaa, että hiukka kiinteämmin kohdistaisi esteelle vauhdin kera. Kaikki treenikerrat onkin nyt onnistuneet oikein hyvin. Pitäisi kai väliin vaikka ensi kerralla koittaa jäädä vain odottamaan koiraa ja katsoa, miten käy, ettei liikaa totu siihen, että käyn sille huikkimassa jotain.

Mesta on keväästä asti ollut mielestäni kauhea laiheliini, oikea luuranko, vaikka olen koittanut syöttääkin sitä vähän enemmän. Muutama viikko sitten hakutreeneissä pyysin kaveria kokeilemaan ja hänen mielestään on oikein sopiva, ja jos hänen mielestään on sopiva, niin sitten se on sopiva. Samaan hengenvetoon kyllä totesi, että lihaksia voisi olla enemmänkin. Valoisaan vuodenaikaan kuljetaan kaikki lenkit metsässä vapaana vaihtelevassa maastossa ja Mesta on hyvä juoksemaan, mutta jos lihaksia kerran voisi olla enemmänkin, niin aloitin sitten samantien pyörälenkit Mestan kanssa. Ei sillä, että pyöräily koirasta mitään lihaskimppua tekisi, mutta eipä tuosta ainakaan haittaakaan ole.

Mestan 1-vuotiskesänä kyllä jo kokeilin alkaa pyöräillä sen kanssa, kun Lumeksenkin kanssa on sitä harrastettu, mutta ei Mesta piitannut yhtää pyörän vieressä juoksemista. Sou booring. En sitten käynyt toista kertaa. Nyt keväällä (vai pitääkö se jo sanoa, että viime keväänä?) ostin uuden, älykalliin ratsastuskypärän ja samaan syssyyn pyöräilykypäränkin (halvan tietty...) siltä varalta, josko alkaisin Mestan kanssa pyöräilemään. Ja onhan se nyt ihan typerää, että ratsastaessa kypärä on itsestäänselvyys, mutta pyöräillessä jotain ylimääräistä...

Mutta käytiin siis Mestan kanssa pyöräilemässä, muistin jopa kypärän laittaa päähän eikä yhtään haitannut menoa (ylläri), ja Mestassa oli tapahtunut jotain, koska nyt se tykkäsi! Tai ehkä se johtui siitä, että silloin pari vuotta sitten mulla ei ollut kypärää ja nyt oli? Jos koira ois niin fiksu? Siitä lähtien ollaan kolmesti viikossa kierretty 2,6km lenkki, josta puolet tiellä remmissä ja puolet metsässä vapaana. Keskinopeus on ollut sellainen 12km/h. Tänään kokeilin pidempää lenkkiä, 5km, eikä Mestalla kyllä kunto ainakaan huono ole, koska helposti ja kevyesti jolkotteli tuonkin matkan ja keskinopeuskin pysyi samana kuin lyhemmälläkin reitillä. Pidemmästä reitistä metsää oli 2km ja teitä 3km.

Polkupyörälenkit ovat tuoneet säännöllisyyttä muuhunkin treenaamiseen. Päätin aina pyörälenkin päätteeksi tehdä hyppy-, esineruutu- ja/tai ilmaisutreenit, koska kokeessakin kuitenkin on fyysistä rasitusta alla ja tekee siten hyvää saada treeneihinkin edes hiukan samaa fiilistä. Eipä tuo tosin Mestassa ole näkynyt, innolla pinkaisee yli esteestä, haukkuu kuin raivopää ja esineet löytyy. Hyppyvirityksiä olen käyttänyt joka kerta vähän erilaisia ja eri korkuisia. Joskus matkitaan virallista hyppyä heittämällä pressu esteen päälle ja joskus, kuten kuvassa, ei yritetä ulkomuodolta edes sinnepäinkään. Mestan haukkuun on tullut uutta sinnikkyyttä uskaltaessani viimein ihan kunnolla ylittää sen kynnyksen, jossa sen haukku alkaa huonota ja tulee epätoivo, että halutaanko tässä nyt haukkua vai ei, ja palkatessa siitä, kun kaikesta huolimatta jatkaa haukkumista. Ihan kuin se Mestan pieni epävarmuus olisi hälventynyt, että hitto soikoon, mun todellakin pitää haukkua eikä mitään muuta!

Hakutreeneissä ei vielä olla tehty sitä 200m rataa, mikä 2-luokan kokeissa sitten on edessä, mutta siihen suuntaan ollaan menossa ja Mestalla on motivaatio siitä huolimatta säilynyt hyvin. Olen pyrkinyt pitämään treenit vaihtelevina, jotta Mesta ei koskaan tiedä, mitä milläkin kertaa odottaa. On maastoutuneita maalimiehiä, näkyvillä olevia, hiljaa aloillaan makaavia, haukkumista kehuvia, kutsuhuudon antavia, pakoon lähteviä, lähellä/kaukana olevia maalimiehiä jne. Pari viikkoa sitten havahduin siihen, että kokeen kolmesta maalimiehestä kaksi on umpipiiloissa (1-luokassa oli vain yksi), joten kannattaa niitä treeneihinkin raahata mukana, vaikka helpompaa olisikin ilman niitä. Palkkaruokia Mestalle on vähintään kolmenlaisia per treenit ja joka treeneissä ainakin osittain erilaisia, ja palkkaustapojakin lisäksi vaihdellaan. Mestalla on sama homma kuin Lumeksella, että vaikka maalimiehen löytäminen on kivaa ja ruoka on hyvää, niin homma käy silti vähän tylsäksi, jos kaikki tapahtuu aina samalla tavalla.