"Hauku"
Se on harmi, että tokoringissä ei saa sama koira olla kuin maksimissaan kaksi vuotta, mutta eipä se tosin kohta enää olisikaan nuorten koirien tokorinki, jos siellä monta vuotta samat koirat pyörisivät. Ollaan tehty koirien kanssa sitten muita juttuja ja keksitty uusia suunnitelmia. Ehtiipä sitä tokoakin sitten harrastamaan taas vaikka vuoden tai parin päästä, jos motivaatio jossain vaiheessa palailee pätkittäin tai vaikka oikein rymäyksellä.
Mesta on nääääin pieni...
...ja minä oon nääääin suuri!
"Ja niin kuin tuuli konsanaan tokomotivaatio syöksyi alaspäin. Ei koirainomistaja aavistanut ollenkaan, et voisi käydä näin. Kas satakunta volttia, motivaatio teki ilman holttia. Ja vatsalleen se kinokseen näin lensi tokoineen."
Mesta näyttää melkein mittelspitziltä Lumeksen rinnalla, kun on tuolleen takaviistossa, niin kokosuhde vääristyy...
Meillä ihan sama homma tuon tokon kanssa, motivaatio heittelee mutta pääasiallisesti on aika pohjamudissa. Lieneekö syynä se että tuleva pk-kausi kutkuttaa ja tekisi mieli vaan treenata niitä osa-alueita :D Tsemppiä teidän tokomotivaatiolle, kyllä se into vielä jostain löytyy!
VastaaPoistaJa onneksi on muita lajeja, mitä harrastaa, jos toko ei inspaa. :)
PoistaMeidän harrastustouhut ovat olleet jäähyllä jo yli puoli vuotta. Vähän rallyä ruokakupilla ja silloin tällöin sisätreenejä. Ei ole motivaatiota. Ehkä motivaatio nousee tai sitten ei. Näiden terveystilanne vain vie sen viimeisenkin motivaationrippeen.
VastaaPoistaSulla onkin kyllä vähän kurjempi syy motivaatiopulaan. Eipä sitä vastaavassa tilanteessa kyllä itselläkään hirveesti treenaamisen intoa olisi mihinkään lajiin. Tähän ei edes sovi lausahdus "kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu".
PoistaMinä en ole innostunut koskaan ryhmätoiminnasta. Tosin edellinen koirani oli haasteellinen motivoida, kun ympärillä oli kaikkea muuta kiinnostavaa. Serkkuni seurassa sen sijaan löydän aina kipinän. Sillä on kaksi paimenkoiraa, jotka se on kouluttanut tosi hyvin. Sieltäsaa aina vinkkejä ja ohjaista - ilmaiseksi. :D
VastaaPoistaVälillä se kiinnostus haluaa lopahtaa, mutta ajan kanssa se saattaa taas palata. Ja ainahan sitä voi välillä kokeilla jotain muutakin. ;)
Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän sitä osaa arvostaa sellaisia ryhmiä, joista koiran treenamisen lisäksi saa niistä ihmisistäkin hyvän mielen. Olen suosiolla lopettanut/jättänyt aloittamattakaan treenaamisen ryhmissä, joissa en viihdy joko koulutuksellisista tai "ihmiskemia" syistä. Ajokilometrejä tulee tästä syystä enemmän kuin jos tyytyisin ns. vähempään, mutta elämä on valintoja. :) Kiva, että teilläkin on mieluista seuraa!
PoistaTokomotivaatio on kyllä semmoinen asia, että siinä tulee aina nousuja ja laskuja. Mulla koko laji on nyt saanut jäädä, ei oo motivaatiota enää yhtään. Jotain pikkujuttuja toki tulee tehtyä, mutta lyhyitä pätkiä ja ilon kautta, osana arkea tai aksatreenien lämpissä vaikka.
VastaaPoistaIhanat kuvat muuten tässä postauksessa! :)
Se on kyllä totta, tokomotivaatio tekee aina ylämäkee, alamäkee, ylämäkee, alamäkee. :D Ja kiitti, tykkään näistä kuvista itsekin!
Poista