Äärirajoille?

Harrastan koirieni kanssa puhtaasti itsekkäistä syistä ja tarkoitan tällä harrastamisella tavoitteellista, kilpailuihin tähtäävää harjoittelua. Osa harrastamistamme lajeista on koirille sillä tavalla helppoja, että niihin ei sisälly sen kummempaa fyysistä rasitusta tai henkisen kantin vaatimista. Toisissa lajeissamme koirilta taas vaaditaan hyvin paljonkin fyysistä ja/tai henkistä kapasiteettia. Kaikissa lajeissa vaativuus kasvaa myös sitä suuremmaksi, mitä enemmän ja mitä korkeammalle kisatavoitteita asettaa - huvin vuoksi harrastelussa koirat pääsisivät huomattavasti helpommalla.

Toisinaan mietin, miten helppoa itsellekin olisi, jos ei tarvitsisi huolehtia "täydellisestä osaamisesta" vaan voisi aina harrastaa ihan vain koiran kanssa puuhailun ilosta. Miten helppoa olisi, jos ei osaamistason kasvaessa asettaisi aina vain suurempia ja suurempia tavoitteita ja haaveita vaan voisi olla täysin tyytyväinen niihin hyvin menneisiin treeneihin ilman miettimistä, että mites kisoissa. Tai miten helppoa olisikaan, jos ei harrastaisi yhtään mitään ja nauttisi vain koirallisesta arjesta ja pitkistä metsälenkeistä.

Ahdistaa. Elokuun alussa on palveluskoirien suomenmestaruuskilpailut ja ilmoittautumisaika päättyy heinäkuun alkuun. Osallistumisvaatimuksena kyseisiin karkeloihin on kisaamastaan lajista vähintään kolme koulutustunnusta, joista vähintään yhden on oltava 1-tulos, ja vähintään yhden tuloksista on oltava kuluvalta tai edelliseltä kaudelta. Mestalta puuttuu yksi tulos, ihan vaikka 3-tuloskin kelpaisi. Mestalla olisi mahdollisuus olla kaikkien aikojen ensimmäinen (?) lapinkoira palveluskoirien SM-kisoissa.

Minulla ei ole mikään kiire viedä Mestaa seuraaviin hakukokeisiin, syksy olisi oikein sopivaa (viileää) aikaa miettiä jatkoa. Tykkään pitää kunnolliset tauot kokeiden välissä, antaa koiran palautua ja ottaa välillä treenejä vähän rennommin. Mutta äsämmiin pääsemisen yrittäminen tarkoittaa sitä, että pitäisi käydä nyt kesäkuun aikana kokeessa/kokeissa hakemassa sitä puuttuvaa tulosta. Pitäisi ottaa koirasta kaikki irti laittamalla se työskentelemään sille liian lämpimällä kelillä ja sitten olla vielä pettynyt, jos/kun koira ei pysty tekemään parastaan, vaikka jo etukäteen tiesi, että niin tulee erittäin todennäköisesti käymään. Ja jos sinne äsämmiin satuttaisiin pääsemään, niin siitähän se treeni vasta alkaisi ja siellähän se hakurata vasta vaativa olisikin - ja jos huonosti sattuisi, niin vieläpä oikein kunnon hellepäivänä.

Pitäisikö kaiken sitten aina olla koiralle helppoa? Ei tietenkään, sillä tietynlainen osaamisen haastaminen parhaimmillaan vain lisää koiran taitoja ja motivaatiota sekä antaa toisenlaista informaatiota koiran ominaisuuksista kuin ne helpot treenit. Treeneissä ja kisoissa on vain se ero, että kisoissa et pysty vaikuttamaan "harjoitukseen" eikä koira saa siitä itsensä toisinaan äärimmilleenkin laittamisesta minkäänlaista palkkaa tilanteen ollessa vielä päällä. Harrastamisen pitäisi kuitenkin olla mukavaa sille koirallekin, mutta en näe Mestan nauttivan siitä, että sen jaksamista koetellaan ihan viimeiseen asti ja näen epäreiluna asettaa sen sellaiseen koetilanteeseen, jossa näin mahdollisesti tapahtuu - varsinkin kun sillä on kaikissa aiemmissa kokeissa aina ollut niin hyvä fiilis.

Silti olen ilmoittanut Mestan kesäkokeeseen. Ahdistaa ja arveluttaa. Ehkä tein tyhmästi. Mutta kun ehkä se ainutkertainen mahdollisuus ehkä päästä arvokisoihin... Eiköhän sitä juuri sopivasti ensimmäistä kertaa tunnu tottiskin hajoilevan, vaikka juuri siihen on aiemmin ollut suurin luottamus. Luoksetulossa ei laukata täysillä vaan jolkotellaan, vinoesteen yli kiivetään jotenkin vaikeasti, seuraaminen on väljää, noudon paluuhypylle hakeudutaan heikosti. Vaikea uskoa, että tämä kaikki voisi johtua vain siitä, että tuli yhtäkkiä viileyden keskelle lämpimät päivät. Vaikka toisaalta latteus normaalin räyhäkkyyden sijaan voi ihan helposti johtua kuumuudesta. Tai sitten olen pilannut sen (kestipä siinä toisaalta kauan ollakin pilaamatta) tai se on kipeä (tämähän on se perusvaihtoehto aina, jos joku homma ei toimi...). Toivon tietenkin ensimmäistä vaihtoehtoa, vaikka ei sekään mukava ole, mutta ensi viikolla lääkäriin eturauhaskontrolli, silmätarkistus, rokotukset ja varmaan jotain muutakin. Hierottu ja muuten "operoitu" Mestaa on pitkin kevättä. Hmmm, vai jos oikein viisas olisi, niin ehkäpä nämä pitäisi ottaa enteenä ja perua koko kokeet?