lauantai 11. marraskuuta 2017

Koiratanssia kerrakseen

Meidän koiratanssiharrastuksesta kertomiset ovat tänäkin vuonna jääneet harmittavan vähiin. Muista harrastuksista kyllä syntyy tekstiä, mutta en oikein osaa kirjailla tanssiasioita siten kuin haluaisin, joten aikani mietyttyäni ja vatvottuani ne jäävät usein sitten vain ajatuksen tai luonnoksen tasolle. Korjataanpa nyt tilannetta edes kevään ja kesän kisakäyntien osalta.

Huhtikuu

Kumpikin koira osallistui ensimmäistä kertaa freestyleen eli koiratanssin vapaaohjelmaan, jossa erilaisia temppuja tulee olla vähintään 75% ja seuraamista saa olla korkeintaan 25%. Kisahalli oli koirille ihanan viileä, ja vaikka itselleni tuli vähän viileä olo hieman liian vähissä vaatteissa, tykkään kuitenkin enemmän näistä vilpoisista halleista koirien takia, vaikka normaalissa huoneenlämmössä itse viihtyisinkin paremmin.

Lumes suoritti oman esiintymisensä super-innokkaasti. Seuraamisohjelmissa saan suunnattua sen innokkuuden itse tekemiseen, mutta tämä ensimmäinen freestyle-kisakokeilumme osoitti, että temppujen teon lomassa onkin paljon vaikeampaa pitää vauhdikasta pakkaa kasassa. Tästä johtuen suoritustarkkuus (tekniset pisteet) ja harmoninen yhteistyö (taiteellisuus) kärsivät sen verran, että kunniamaininta (luokanvaihtoon oikeuttava tulos, vähintään 80p teknisistä ja 80p taiteellisista) jäivät muutaman pisteen päähän (154,33/200). Olin sisällyttänyt ohjelmaan myös liian paljon seuraamista ja liian pitkästi samoja temppuja (koska en keksinyt, mitä temppuja olisin vielä ottanut siihen mukaan), jolloin temppujen osuus (eli teknisen taitavuuden esitteleminen) jäi säännöissä mainittua vähäisemmäksi, ja jokunen Lumeksen haukahduskin siellä kuultiin taiteellisia pisteitä alentamassa temppujen ollessa ainoa tekeminen, jossa siltä palkanvaatimushaukahduksia tulee. Muutenhan Lumes on aina hyvin hiljainen suorittaja. Tyytyväinen täytyi olla koiran intoon, sillä tärkeintähän on, että tämä touhu on sen mielestä mukavaa.

Tässä pätkässä viimeiset 15 sekuntia Lumeksen esityksestä.

Mestan ohjelma alkoi oikein hyvin, mutta valitettavasti heiluva leijonanhäntäni huiskaisi loppuvaiheessa Mestaa naamaan ja tekeminen jämähti vähäksi aikaa. Sain kannustettua Mestan jatkamaan tekemistä ja loppuliike sujui erinomaisesti, mutta jämähdyksen vuoksi tekeminen jäi sen verran vajaaksi, että pisteet (151,33) jäivät reilusti kunniamaininnasta. Harmitti oma kokemattomuus pukusuunnittelussa, kun en ollut tullut lainkaan ajatelleeksi, että puvun häntä on liian pitkä ja yltää heilumaan Mestaan asti. Kotiin päästyämme katkaisin ensitöikseni hännästä palasen pituutta pois.

Kesäkuu

Olisin muuten osallistunut Lumeksen kanssa heti uudelleen freestyleen, mutta Tanskan kisoja varten piti koittaa petrata meidän HTM-ohjelmaa (heelwork to music, seuraamista musiikin tahdissa). Sen vuoksi olin saatujen ideoiden pohjalta hieman muuttanut meidän "kulkuritanssia", mm. lisännyt aloitukseen ja lopetukseen freestyleä sekä ottanut eväskepukan mukaan, ja kokeilin, miten nämä kisoissa menisi. Kepukan handlaamisessa minulla oli vähän vaikeuksia, en osannut liikuttaa sitä luontevasti, mutta muuten esitys oli yksi meidän tähän asti parhaimmista, ellei jopa parhain, vaikka pisteiden (163,66) perusteella siltä ei näyttänytkään. Tämä sama musa on meillä ollut jo avoimesta luokasta asti eli nyt viiden kisan verran, tykkään, koska on kivan reipas ja monipuolinen musa.

Vilkaisu ensimmäiseen yks- ja puolminuuttiseen





Esitys loppui siihen, että syötiin nyssykästä ottamani eväsleivät.

Mestan kanssa jatkettiin freestylessä ja Mesta suoritti oman osuutensa leijonana keskittyneesti. Ilokseni sain huomata, että myös edellisen kisan jälkeen harjoittelemamme ja ohjelmaan lisäämäni uudet temputkin onnistuivat. Saimme 176,67 pistettä, jolla Mesta sai kunniamaininnan ja siirtymisoikeuden avoimeen luokkaan. Täytyy muuten tämänkin kisapaikan hallista mainita, että näin kesälläkin pysyi ihanan vilpoisena, jolloin ainakin omat koirani ovat paljon pirtsakampia.

Pujottelua jalkojeni lomitse.

"Ryömintää."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti