Messari - kotimaisten rotujen esittely

Joulukuun koiramessuilla Kennelliitolla oli kotimaisten rotujen esittelyssä teemana kotimaiset rodut: suomalaiset supersankarit töissä ja vapaa-ajalla. Esittelystä kerrottiin etukäteen näin "Näe kotimaiset rotumme areenalla tositoimissa. Tutustumme niin rotujen alkuperäisiin käyttötarkoituksiin kuin suosittuihin harrastuslajeihin. Tule ja näe, mihin kaikkeen toimintaan sankarimme taipuvat." Niinpä kotimaisten rotujen esittelyissä lauantaina ja sunnuntaina nähtiin agilitaava karjalankarhukoira, rally-tokoileva suomenajokoira, tottisteleva lapinporokoira ja Lumes oltiin pyydetty mukaan tanssivaksi suomenlapinkoiraksi. Esittelyssä toki nähtiin myös kansallisrotumme suomenpystykorvakin sipsuttelemassa areenan halki, "mitään temppuja tekevää" pystykorvaa ei ilmeisesti oltu löydetty paikalle, mutta pystykorva oli kyllä ihan näyttävä vain läpikävelyssäänkin kansallispukuisen emäntänsä kanssa.

Nyt, kun ei tarvinnut yhtään miettiä kisasääntöjä, halusin meille ihan simppelin ohjelman. Kerrankin riittäisi ihan vain se, että tehdään vaan jotain koiratanssin hengessä, täysin vapaat kädet. Halusin meille suomalaisen musan ja valitsin saman Rölli ja metsänhenki-elokuvan biisin kuin mikä oli Lumeksen htm-alokasluokassakin. Ensin suunnittelin vetäväni sen saman ohjelmankin kuin silloin, mutta päädyin kuitenkin muokkaamaan enemmän musan hengen mukaiseksi taka-ajatuksena saada samalla jo alkuun alokasluokan freestyle-ohjelmaa Lumekselle. Pukeutuminen tuotti ongelmia - lähinnä siksi, koska en tehnyt asian eteen mitään - mutta viikkoa ennen messaria satuin käymään Fida-kirppiksellä ja sieltä löysin tossut, turkiskauluksen sekä xs koon säkkikangasmekon, jonka "leikkasin liimasin" suuremmaksi ja hapsuhelmaiseksi. Hotellin vastaanotosta vielä pyysin kamman hiusten takuttamiseen, joskin työntekijä taisi luulla kampaa tarvittavan juuri päinvastaiseen käyttötarkoitukseen.

Areenalla oli kotimaisten rotujen esittelyt sekä lauantaina että sunnuntaina, joten tehtiin siis Lumeksen kanssa tanssikeikat kahteen kertaan. Lumes on valtavan hieno koira siitä, että se ei ole ollenkaan häiriöherkkä ja on vieraissakin paikoissa ihan samanlainen kuin tutuissakin tiloissa. Täällä oli lattiamatossa vielä koiratuoksujen lisäksi runsaat hajutehosteetkin, kun lampaidenpaimennusnäytös oli kumpanakin päivänä juuri ennen kotimaisia rotuja, ja lampaiden jäljiltä areenalla oli papanaa siellä ja papanaa täällä. Toki papanat lakaistiin esitysten välissä pois, mutta hajumaailma oli varmasti koirille hyvin runsas. Messarin "isoja ympyröitä" jännitin itse vähän etukäteen sekä suurempaa yleisön määrää kuin kisoissa koskaan, mutta loppuviimein tämä kuitenkin oli ehkä jopa kivempi juttu kuin kisatilanteet. Tuli sellainen kiva "hei, nää kaikki on tulleet katsomaan meitä-fiilis", vaikka toki ne oli tulleet katsomaan kaikki muitakin, mutta verrattuna kisoihin, joissa lähes kaikki katsojat on itsekin kisaamaan tulleita/talkoolaisia.

Olin Kennelliiton yhteyshenkilölle kertonut, että esitys alkaa, kun nostan vasemman käden ylös, ja tämä tieto oli välitetty äänimiehille. Kävi kuitenkin samoin kuin syksyn lappalaiskoiramestiksessä, että mitään ei tapahdu, vaikka nostan kättä, nostan uudelleen ja uudelleen. Kisoissa kaikki sentään tietävät, että kädennosto tarkoittaa, että musiikin saa laittaa soimaan, mutta täällä tunsin itseni vähän tyhmäksi seisoessani paikoillani aloitusasennossa ja huitoen kädellä ilmaa. Alkoi se musa sitten lopulta onneksi soimaan ja sunnuntaina äänimiehet muistivat olla skarppeina ja musa laitettiin päälle heti, kun merkin annoin. Näissä kotimaisten rotujen esittelyissä oli varattu aikaa 5min/per rotu ja siihen sisältyi juontajan kertoma historiaosuus, esiintymään tulevan koiran esittely sekä se itse esitys. Tästä syystä meidänkin tanssi oli vain ihan lyhyt alle pariminuuttinen. 

Lauantain ja sunnuntain esitykset olivat muutoin samanlaiset, mutta sunnuntailta jätin vastakkain tehdyt sivuaskeleet pois ohjelman lopusta, koska Lumes ei malttanut tehdä niitä kunnolla lauantainakaan. Eihän se kyllä tehnyt paria muutakaan temppu-kategorian juttua siten kuin ne oikeasti olisivat olleet vaan ihan oman versionsa niistä, mutta ne eivät häirinneet samalla lailla. Pitäisi nyt tosissaan alkaa miettiä, miten minun olisi parasta Lumesta ohjata freestyle-liikkeissä sekä  ohjelmaa niiden sijoittelun osalta suunnitella. Temppuja on alunperin opeteltu vain huvin vuoksi ja niiden suorittamiseen liittyy Lumeksella osittain sellainen pelleksi heittäytymisen asenne, joka on saanut minulta vielä usein kannustusta. Meidän molempien pitäisikin opetella temppujentekoon sitä samaa työasennetta, mikä seuraamisessakin on, mutta jos kahdeksan vuotta on jo ehtinyt hullutella, niin ihan äkkiä sitä tasaista mieltä ei taida temppuihin olla näkösällä. Vaikka toisaalta, juuri tuo hupsuttelu on yksi luonteenpiirre, josta Lumeksessa niin kovasti pidän.

Lauantaina mies kuvasi meidän esityksen areenan takahuoneen screeniltä. Olin silloin sitä mieltä, että olisi pitänyt mennä katsomoon kuvaamaan, mutta video olikin tosi kiva, kun areenalla oli useampi kameramies (miehiä ne minun näkemät ainakin olivat) ja kuvakulmat vaihtelivat. Hauska saada yksi tällainenkin muisto niiden omakuvausten lisäksi ja kieltämättä sitten sunnuntaina katsomosta kuvattu video oli vähän pliisu tähän ammattilaisten versioon verrattuna. Yksi "lappalaiskoiraihminen" oli ottanut kuviakin kotimaisista roduista ja hänelle kuuluvatkin kiitokset näistä Lumeksen kuvista. Meidän kameralla ei olisi tässäkään tilassa saanut otettua lähellekään näin hyviä kuvia, joten oli todella mukava yllätys, että jollain kuvia oli ja että niitä sai lainata.