lauantai 31. maaliskuuta 2018

Lankalauantai

Meilläpäin ei virvota palmusunnuntaina vaan trullitellaan lankalauantaina. Aiempina vuosina tässä meillä on käynyt trulleja iltapäiväpainotteisesti, joten yllätys oli suuri herätä tänään klo 10.15 Lumeksen murahduksiin ja tajuta, että ovella jo koputtelee joku. Olin aivan laskenut siihen varaan, ettei niitä ennen puoltapäivää tänäkään vuonna näy, mutta aamuvirkkuja olivat tänä vuonna, kun seuraavatkin tulivat jo klo 10.40. Ensimmäisestä porukasta en ehtinyt ovelle asti päästyäni nähdä kuin katoavat selät polkupyörien kyydissä, mutta tämä nelikko olikin yritteliäs ja tulivat uudelleen klo 13.20. Propsit heille, jos olivat oikeasti kolme tuntia pyöräilleet pitkin kyliä talosta taloon. Vähän näissä isommissa pojissa kyllä itsekseni moitin sitä, että pukeutumiseen ei ole panostettu laisinkaan, mutta toisaalta - voisipa sitä huonompiakin ajanviettotapoja olla kuin käydä kerran vuodessa karkkeja kerjäämässä.


Monet trullittelijat pihistelevät virpomisoksienjaossa, kun ovelle saattaa tulla neljäkin tyyppiä kerralla ja oksia annetaan kuitenkin vain yksi. Kyllä sen nyt ihan trullittelun perusteisiin pitäisi kuulua, että jokainen, joka karkkia haluaa, niin myös vitsankin antaa. Olenkin itse alkanut pyytämään sen vitsan kaikilta, jos niitä kädessä kimput ovat, enkä tyydy vain siiheen ainokaiseen oksaan. Tosin kyllä sitten palkitsenkin runsaammin ne, joilta kaikilta saan sen oksan, ja kitsastelijoille tulee vain pienet karkit kullekin. Tekisi kyllä kovasti mieli vielä perustella perään, että miksi karkkisaalis on runsas/vähäinen, jotta syy-seuraussuhde kävisi ilmi, mutta olen kuitenkin jättänyt sen väliin. Ehkä vielä joku päivä sen teen, tai sitten voisi vaikka kysäistä pettyneiltä ilmeiltä, että jos haluatte enemmän karkkia, niin antakaa lisää niitä vitsoja kiitos...


Seuraava virpomisloru löytyy kirjasta Tontun Vuosi ja sen sanotaan olevan karjalaista tyyliä. Itse olen lapsena käyttänyt ja myös täällä meidän nykyisillä suunnilla kuullut käytettävän vain lyhyempää versiota, jossa pelkistetysti virvotaan ja varvotaan tuoretta tervettä tulevaa vuotta ja luvataan vitsa sulle jos palkka tulee mulle. 

Virvon varvon viisahasti,
taputtelen taitavasti.
Munan eestä muksuttelen,
rahan eestä raksuttelen.
Isännälle ison mahan,
emännälle pyöreen pyllyn.
Tuoreeks terveeks tulevaks vuotta!
Vitsa siul, muna miul!


Nettikeskustelujen perusteella osa koiranomistajista ei tykkää virpojista, koska ovella lappaa porukkaa ja koirat hermostuvat. Itse taas koen sen nimenomaan mukavana ja opettavaisena koirien kannalta, koska meillä normaalisti käy niin harvoin väkeä, että koirille tekee oikein hyvää kerran vuodessa kuulla monta ovikoputusta ja olla vieläpä pääsemättä tekemisiin niiden koputtelijoiden kanssa minun asioidessani oven ulkopuolella. En laittaisi yhtään pahitteeksi, vaikka meillä kävisi trulleja tuplasti tai triplasti enemmänkin, mielelläni maksaisin karkkikorvausta lapsille näistä koirien opetustuokioista. Ensi vuonna lehteen ilmoitus: "Trullittelijoita kaivataan, karkkipalkka - sen suurempi, mitä enemmän vitsoja annatte!"


Höyhenet tuntuvat valitettavasti edelleenkin olevan suosituin koriste virpomisoksiin. Ongelmahan niissä on se, että koristehöyhenten alkuperää on mahdoton jäljittää. Näin ollen höyheniä ostaessaan ei voi tietää, ovatko höyhenet peräisin lihatuotannon sivutuotteena kuolleilta linnuilta vai nypitäänkö ne irti eläviltä linnuilta. Tästä aiheestahan on joskus ollut kohua untuvapeittojen ja -takkien kohdalla, jolloin niiden valmistajat ovat joutuneet alkaa selvittämään asioita, mutta koristehöyhenten alkuperään ihmisillä ei vielä ole riittävästi kiinnostusta. Kuten näistä meillekin saapuneista oksista näkyy, vaihtoehtoisiakin koristelutapoja on, jos niitä halutaan käyttää.

Loppukevennyksenä aiheeseen vielä behind the scenes-kuva Neidin pääsiäiskuvauksista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti