Järkyttyneinä otimme viime viikolla vastaan tiedon, että yhdistyksemme kunnioitettu ja arvostettu jäsen, Joku Muu, on poistunut keskuudestamme. Jonkun Muun poismeno ei ole korvattavissa. Hän on ollut yhdistyksemme kantavia voimia jo vuosikymmeniä. Hän teki aina paljon enemmän yhdistyksen hyväksi kuin hänen osalleen olisi kohtuudella kuulunut.
Aina, kun tehtävä, joka piti hoitaa, projekti, joka piti vetää, työryhmä, joka kaipasi sihteeriä tai joku kiireellinen, tärkeä työ, oli kaikkien huulilla heti sanat - "Eikö Joku Muu voisi mennä?" On yleisesti tiedossa, että Joku Muu oli yhdistyksen historian ahkerimpia jäseniä. Aina, kun tarvittiin vapaaehtoisia, kaikki olettivat Jonkun Muun ilman muuta osallistuvan.
Joku Muu oli valloittava ihminen - joskus syvästi inhimillinenkin, koska yksi ihminen ei ehdi kaikkea tehdä. Ne, jotka tunsivat hänet lähemmin, tiesivät, että jokainen odotti häneltä liikaa. Nyt Joku Muu ei ole enää joukossamme. Olemme ymmällämme - mitä tehdä. Joku Muu oli meille esimerkillinen esikuva, mutta kuka nyt tekee kaikki ne työt, jotka Joku Muu teki puolestamme.
Kun sinua seuraavan kerran pyydetään apuun, muista - emme enää voi luottaa Jonkun Muun apuun.
Ylläoleva teksti lainattu kirjasta "Siistiä sisätyötä, kopiohuumoria" ja sanojen "yritys" ja "yhtiö" tilalle olen vaihtanut sanan "yhdistys". Innoituksena mm. eräs yhdistys, johon itse kuulun, ja jonka toimintaa pyörittää yhden käden sormilla laskettava määrä ihmisiä, vaikka jäseniä yhdistyksessä on noin 150. Samankaltainen tilanne taitaa olla monessa muussakin yhdistyksessä lajista riippumatta. Jäsenet haluaisivat yhdistyksen tarjoavan monipuolista ja runsasta toimintaa, vielä mahdollisimman edullisesti tietenkin, kunhan sen vain järjestäisi se kuuluisa Joku Muu, koska itse ei jakseta/viitsitä/"osata"/haluta. Olisiko tänä vuonna kuitenkin juuri sinun vuorosi olla se Joku Muu?
Tunsitko sinä sen Jonkun Muun?
Tunnistan tilanteen. Itse olen tuo "joku muu", joskin rehellisyyden nimissä on sanottava, että meitä "joitain muitakin" on muutama muukin, mutta kun yhdistyksessä on yli 300 maksavaa jäsentä, niin aktiivisten järjestäjiem määrä on surullisen pieni. Onneksi osallistujia sentään riittää.
VastaaPoistaTämä siis paikallisessa koirayhdistyksessämme, mutta tilanne oli ihan sama aikanaan pojan futiksessa kun piti löytää kioskin vastuuhenkilöä (itse otin sitten homman), huoltajaa ja muita toimitsijoita.
Ikävintä on, jos tekijöitä ei löydy, mutta marisijoita löytyy, silloin vasta kiukuttaa. Koirayhdistyksessämme sellaista onneksi ainakaan kantautuu korviini asti varsin harvoin.
Se on kyllä harmillinen homma, ei liene yksikään yhdistys löytänyt tähän ongelmaan kunnollista ratkaisua, johon verottaja ei puuttuisi. :(
PoistaHarva on valmis laittamaan rikkaa ristiin, vaikka vastavuoroisesti onkin vaatimassa kaiken laista. Onhan se harmi, vaan toisaalta hyvin tyypillistä nyky-yhteiskunnassa, jossa yksilökeskeisyys on hyvin korostunutta ja tilaa yhteisölle jätetään aivan liian vähän.
VastaaPoistaItsehän en ole osallistuja, mutta en minä yleisesti ottaen (ainakin toivon mukaan) ole se, joka on vaatimassa. Viihdyn varsin hyvin omissa oloissani. :D
Olikohan se joku sellainenkin sanonta, että jos valitat, tee myös asialle jotain, jos et halua tehdä muuta kuin valittaa, ole hiljaa... :D Mutta ei meidän yhdistyksessäkään onneksi niitä valittajia ole, mutta osallistujia olisi, jos olisi tekijöitä. :)
Poista