perjantai 3. elokuuta 2018

Tuunattu treeniliivi ja tuunatut tokokapulat

Sain jouluna eräänä lahjaksi tekstiilitusseja. Tai olin siis toivonut lahjaksi tekstiilitusseja, mutta sainkin jotain ihme graffiti-tusseja, joiden ohjeissa luki, että niitä voi käyttää myös tekstiileihin, joten ovat siis myös tekstiilitusseja. Sellainen ero näissä oli pelkkiin tekstiilitusseihin, tai ainakin niihin tekstiilitusseihin, mitä minä olen ennen käyttänyt, että näillä graffiti-tusseilla tehtyjä piirroksia ei tarvitse kuivumisen jälkeen silittää kankaaseen kiinni vaan ne kuivuvat vedenpitäviksi. Ihan loogista sinänsä, koska milläpä kuumentaisit kaduille tehtyjä graffiti-teoksia, ellet sitten kanna mukanasi akkukäyttöistä hiustenkuivaajaa tai kuumailmapuhallinta. Minulla oli jo valmiina ajatus, että piirtelisin tyynyliinaan kivoja kuvia, ja mitäpäs sitä muuta piirreeltiin kuin lapinkoirankuvia. Tyynyliinan alkaessa täyttyä lapinkoirankuvista, kävi mielessä, että harmihan se on näitä kuvia tyynyliinassa piilotella ja haluaisinkin ne johonkin mielekkäämpään käyttöön. Viime kesänä lätkäisin yhden kuvista treeniliivini selkämykseen ja tähän mennessä hakutreeneissä metsässä kiitävä Mesta on siellä ihan hyvin pysynyt ja pesussakin kestänyt. Minun piirustustaidoillani ei parempaan pystytä, mutta itse tykkään ja muusta ei väliä.


Viime viikolla kerroin (linkki) tokotreeni-innostukseni palailleen ainakin joksikin aikaa ja ostaneeni/saaneeni eräältä tokoharrastuksen lopettaneelta tuttavaltani muutamia tokotarvikkeita. Ohjatun noudon kapuloissa oli tuttavani nimi kirjoitettuna ja ensin ajattelin, että eipä tuo haittaa, vaikka onkin, olkoot. Seuraavaksi ajattelin, että ehkä ne kapulan laipat voisi maalata jollain kivalla värillä, onhan sitä myynnissäkin sellaisia ohjatun noudon kapuloita, joissa on värikkäät laipat. Kolmantena ajatuksena tuli mieleen, että pystyisiköhän tekstikohtien päälle maalata lapinkoirankuvia. Tuumasta toimeen ja kokeilemaan, onnistuihan se. Ja siinä, kun vähän innostuin, niin maalasin sitten lapinkoiria jokaisen kapulan kumpaankin laippaan, vaikka nimeä ei ihan jokaisessa ollutkaan. Kuvien sijoittelun ja muodon määräsi laipoissa olevien tekstien sijainti ja koko. Minun taidoillani ei edelleenkään parempaan jälkeen pysty, mutta itseäni miellyttääkseni nämä tehty onkin ja se tehtävä on onnistuneesti suoritettu. Nyt on pakko ainakin noutoja harjoitella, että kapulat pääsevät käyttöön.




Ennen maalausoperaatiota ehdittiin muistella ohjattua noutoa kahdesti. Piirsin pikaisen kaavion siitä, mikä ohjatun noudon idea on, että pääsee juttuun mukaan nekin, jotka eivät tokoa harrasta. :) Koira seisoo kuvan koira-kohdassa omistajaan päin kääntyneenä ja se omistajan käskystä + käsimerkistä hakee joko vasemman tai oikean puoleisen kapulan, keskimmäistä ei koskaan haeta. Kokeissa kapulat vie paikoilleen liikkeenohjaaja ja koira on katsomassa kapuloiden vientiä omistajansa vierellä. Kapuloiden ollessa paikoillaan, koira viedään koira-kohtaan, omistaja palaa omalle paikalleen ja ohjaa koiran noutoon. 

Liikkeenohjaaja vie aina ensimmäisenä sen kapulan, joka koiran tulee noutaa, ja tämän vuoksi olen harjoitellut nyt Mestan kanssa sillä tavoin, että jätän sen istumaan omistaja-kohtaan ja vien vain yhden kapulan, jotta se muistaisi keskittyä siihen ensimmäisenä vietyyn ja että sitä pääsee noutamaan. Hyvin Mesta on muistanut jutun juonen ja selvinnyt jopa Lumeksen aiheuttamista häiriöistä (treenaan aina koiria niin, että molemmat ovat paikalla ja joskus niistä on toisilleen enemmän häiriötä, joskus vähemmän), joista pahin sattui tänään, kun Lumes päätti lähteä noutoon yhtä aika Mestan kanssa ja Mesta ehti kapulaan kiinni vain sekunti ennen Lumesta. Hienosti se kuitenkin muisti lähteä tuomaan kapulaa vielä minullekin, vaikka olikin häpeninkiä. En ole koskaan koirien treeneissä vältellyt (turvallisia) häiriöitä vaan ollut sitä mieltä, että parempi vain oppia niihin heti. Lumes on myös hyvä kateus-kortti, antaa sen välillä hakea vähän kapulaa, niin johan tulee Mestaan taas vauhtia! Lumes tykkää ihan hirmusti tehdä noutojuttuja ja kun Mestalle lentää lelu palkaksi ja kapula jää maahan, Lumes käy aina sieppaamassa sen itselleen, kulkee pitkin pihaa kapula suussaan (ja minun pitää ihastella, miten hieno kapula sillä onkaan) ja lopulta käy maate vahtimaan kapulaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti