keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Ilmalento

Kuvassa on luottopolleni Arska, tölttäävä islanninhevonen, jonka kanssa on leppoisaa ja rentouttavaa käydä metsäretkillä. Arska ei hötkyile mistään. Talvella meidän perässä noin 50m matkan verran hyryytti moottorikelkka kärry perässään ja minä, vaikka yritin Arskalle muuta esittää, olin koko ajan vain jännittyneempi ja jännittyneempi odottaessani, koska ratsultani menee hermo. Tämä heponen vain taitaa tosiaankin olla kaikkeen tottunut, kuten minulle on kyllä kerrottukin, koska sillä ei korvakaan värähtänyt tasaista lompsotusta eteenpäin jatkaessaan. Itse kyllä huokaisin helpotuksesta, kun moottorikelkka vihdoin kääntyi eräästä polunhaarasta eri suuntaan kuin minne me Arskan kanssa olimme menossa, mutta samalla lisääntyi luottamukseni siihen, että Arskan kanssa ei kyllä tarvitse jännittää.

Tosin hevonen on aina hevonen ja eläin on aina eläin eikä sitä ihminenkään voi omaa toimintaansa 100% varmuudella ennustaa, ja sitä paitsi koneetkin voivat seota tai mennä rikki. Sillä tavalla kävi, kun olin nousemassa yhden toisen kiltin ja rauhallisen hevosen selkään. Heppa heitti takamuksensa ilmaan ja seuraava asia, minkä muistan, onkin sitten se, että makaan selälläni maassa, päähän ja selkään sattuu aivan hirveästi sekä silmissä näkyy pelkkää mustaa. Mukavaksi ajateltu heppalenkki vaihtui päivystykseen, aivotärähdykseen, ruhjeita alhaalta ylös asti täynnä olevaan selkään/kylkeen, kolhiintuneeseen käteen, loukkaantuneeseen polveen, kyynärsauvoihin ja parin viikon sairaslomaan. Ilman kypärää (Charles Owen Ayr8) minut löytäisi teho-osastolta.

6 kommenttia:

  1. Onpa ollut tärähdys! Hyvä että viisaasti käytit kypärää ja olet yhtenä kappaleena. Toivottavasti vointi paranee ja pääset pian taas turvallisemmille ratsastusreissuille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä tapaus entisestään varmisti sitä ajatusmaailmaa, että ikinä ei selkään ilman kypärää, vaikka ois mikä hevonen ja mikä tilanne. Ja kiitos, olo alkaa olla jo vähän parempaan päin, polvi vihoittelee eniten, mutta jospa sekin siitä.

      Poista
  2. Huh. Tekevälle sattuu, onneksi ei pahemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä sitä paljosta saisi luopua, jos alkaisi pelkäämään, mitä kaikkea voi sattua, ja hevosurheilu nyt tilastollisestikin taitaa olla vahinkolistojen kärjessä. Mutta ehkä tääkin tästä vielä iloksi muuttuu. :)

      Poista
  3. Voi hurja sentään! Olisi voinut käydä tosi hullusti! Siis kypärän kanssakin, selkäkään ei kauheasti tuollaisista rotkahduksista yleensä tykkää. Pikaista toipumista sinulle ja kiva kun oli onni matkassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Turvaliivin ostamista harkitsen vakavasti, se vähän suojaisi selkää, jos sattuu, että joskus käy vielä uudelleenkin hullusti.

      Poista