keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Turnajaiset

Suomen keskiaika alkaa määritelmästä riippuen siinä 1100- ja 1200-lukujen paikkeilla, jota ennen Suomessa on vielä eletty esihistoriallista aikaa. Erään Ylen artikkelin mukaan Suomesta käytettiin keskiajalla nimitystä Ruotsin Itämaa ja se koostui kahdeksasta linnaläänistä. Näkyvimpiä muistoja keskiajasta ovatkin juuri linnat ja linnarauniot sekä keskiaikaiset kirkot. Yksi näistä kirkoista on Keski-Pohjanmaalla Kokkolassa sijaitseva Kaarlelan kirkko, jonka tarkkaa rakentamisvuotta ei tiedetä, mutta sen vanhimmat osat ajoitetaan 1460-luvulle. Kaarlelan kirkon ja seurakuntakodin sekä viereisen museoalueen ympäristössä järjestettiin tänä vuonna jo kahdeksatta kertaa yleisölle täysin avoimet keskiaikapäivät useiden eri tahojen yhteistyönä. Alunperin tapahtuma oli osa Kaarlelan seurakunnan 500-vuotisjuhlia vuonna 2011, mutta saatuaan runsaasti posiitivista palautetta ja toiveita jatkuvuudesta, päätettiin keskiaikapäivät järjestää tulevinakin vuosina. 

Tänä vuonna Kokkolan keskiaikapäivät alkoivat perjantaina kaupungilta ritarikulkueella ja jatkuivat ravintolassa keskiaikaisten pitojen parissa sekä puistossa pienillä tutustumispaloilla lauantain ohjelmasta. Lauantaina pyhiinvaelluksen jälkeen kokoonnuttiin varsinaisella tapahtuma-alueelle, jossa oli monen sortin tekemistä, näkemistä ja kokemista. Keskiaika- ja syysmarkkinoilta löytyi tavaraa ja sapuskaa ajan henkeen, joskin ihmettelin, miksi mukaan oli otettu myös muovisten lelutilpehöörien myyjiä, jotka eivät millään tavalla istuneet kokonaiskuvaan. Varraspossua oli jossain päin aluetta myynnissä, mutta emme löytäneet oikeille kohdille maistiaisia ostamaan eikä kuitenkaan niin kovasti tehnyt sitä mieli, että olisimme etsimällä etsineet "possuverstaan". Seurakuntatalolla olisi myös ollut tarjolla keskiaikainen lounas, joka hieman houkutteli, mutta päädyimme kuitenkin kotiin grillaamaan viimeistä kertaa tälle kesää. 



Keskiaikaista iskunauhan punontaa pääsi opettelemaan omaan tahtiin koko tapahtuman ajan ja lukuisista esillä olevista nauhoista päätellen tähän mahdollisuuteen oli moni kiinnostunut tarttunut. Lapsia varten alueelle oli rakennettu leikkimielinen turnajaisrata, jonka suorittaneet urheat pikkuhenkilöt saivat kunniakirjan ja ihan oikea kuningas löi heidät ritareiksi. Keskiaikapäivillä työskentelevät henkilöt olivat kaikki pukeutuneita teeman mukaan, mutta yleisön joukosta positiivisesti erottui kohtuullinen määrä ritapukuisia lapsia - tai siis tarkoitan ihan oikeita ritareita ritarinasuissaan, jos ja kun he kerran olivat kuninkaalta tämän arvon saaneet. Omien keskiaikavaatteiden puutteessa saattoi itsensä käydä kuvauttamassa "naamanreikätauluista", joissa oli maalattuna ajan henkeen sopivat kuteet. 

Lapsille oli kohdistettu myös merirosvoaiheinen tietokilpailu, Itämerellähän esiintyi merirosvoutta varsinkin keskiajalla ja joukossa todennäköisesti oli myös suomalaisia. Keskiaikaisiin kehonhallintaharjoituksiin oli kaikilla mahdollisuus osallistua jongleerauspajalla ja tasapainoharjoituksissa, näistä nähtiin myös osaavampien näytökset. Taitavaa kehonhallintaa esittelivät myös miekkailijat, jonka lisäksi oli mahdollisuus käydä kuuntelemassa seminaaria keskiaikaisen taistelutaiteen yhtymäkohdista nykypäivän kamppailulajeihin. Hiljaista hetkeä kaipaaville viereinen, jo alussa mainitsemani Kaarlelan kirkko piti avoimien ovien päivää aamusta alkaen, ja sunnuntaina siellä vietettiin kaksikielinen messu keskiajan hengessä.




Keskiaikapäivien suosituin yksittäinen tilaisuus lienee joka vuosi Rohan tallien hevosturnajaiset, joiden vuoksi mekin tänä vuonna lähdimme ajelulle kohti keskiaikaista Kokkolaa. Rohan on kemiönsaarelainen historialliseen ratsastukseen erikoistunut ratsutila, jossa opetetaan ratsastusta ja aseiden käyttöä historiallisten lähteiden mukaisesti niin kuin se aikoinaan tehtiin taisteluihin valmistauduttaessa. Kesäisin tallilta kierretään ympäri Eurooppaa turnajaisia esittämässä ja lisäksi TV- ja elokuvatuotannoissa esiintyy heidän kouluttamiaan hevosia/ratsastajia/stuntteja. Täällä esiintymässä olivat suomenhevonen Gitta, lusitano Brasil (?) sekä friisiläiset Aletheia ja Alecto, jotka kaikki näyttivät eniten nauttivat turnajaisten niistä kohdista, joissa sai laukata kovaa. Rohan tallien turnajaisista on pyritty tekemään puvustukseltaan, välineiltään ja taistelulajeiltaan mahdollisimman samankaltaisia entisaikojen turnajaisten kanssa, joskin oikeat turnajaiset kestivät huomattavasti pidempään kuin näytösten tunnin mittaiset esitykset. 

Keskiajalla turnajaisissa sattui paljon vakavia loukkaantumisia ja kuolemantapauksia, vaikka turnajaisaseista ja käytännöistä pyrittiin tekemään turvallisia. Ritari saattoi myös tukehtua 25-35 kilon painoisen haarniskansa sisälle, jossa lämpötila voi nousta jopa yli 70 asteeseen. Suurempien haavereiden välttämiseksi peitsitaistelussa käytettävien taisteluvälineiden päät on tehty murtuviksi, mutta ihan kevyt tönäisy peitsen osumisen haarniskaan ei siltikään ole. Kovimmissa vauhdeissa peitsi osuu vastapuolen kilpeen lähemmäs 2000 kilon voimalla ennen hajoamistaan. Suomessa keskiajalla järjestetyistä turnajaisista ei ole säilynyt historiallisia dokumentteja, mutta haarniskoja, aseita ja kuvauksia turnajaisista on löytynyt, joten täällä meidänkin maankamarallamme näitä ritarien välisiä otteluita on käyty.













Loppuun vielä muutama pieni videopätkä turnajaisista ja lisäksi on ihan pakko laittaa tuo yksi hauska kuva, jossa ritari hymyilee muikeasti ja ratsuakin naurattaa. Mikäli turnajaiset kiinnostavat, Rohan tallien nettisivuilta löytyy lista tulevista esiintymisistä, joten ensi keväänä kannattaa käydä sieltä kurkkimassa paikkakuntia ja ajankohtia.


2 kommenttia:

  1. Onpas ollut mielenkiintoinen tapahtuma. :) Koirat eivät varmaan olleet mukana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäisin kyllä toisinaan ottaa koiria mukaan tapahtumiin ja tännekin olisi ulkotilaisuuksiin koirien kanssa voinut tulla, mutta on niin paljon vapaammat mahdollisuudet itsellä ilman koiria, joten yleensä sitten kuitenkin jätän ne kotiin. Nytkin olisi pitänyt jättää eturivin paikat turnajaisissa väliin, jos olisi koira tai koirat mukana matkassa olleet, enkä tiedä, olisiko mihinkään sisätiloihin niiden kanssa päässyt.

      Poista