Vuoden paras?

Suomenlapinkoirien (ja lapinporokoirien ja ruotsinlapinkoirien) rotuyhdistyksellä Lappalaiskoirat ry:llä on kiitettävä määrä erilaisia kategorioita Vuoden koira-kilpailussa. Näyttelytulosten perusteella jaetaan kuusi erilaista palkintoa, joiden lisäksi seitsemästä eri harrastuslajistakin palkitaan vuoden parhaat koirat. Joka vuosi monet omistajat mittelevätkin siitä, kenen koira saa vuoden paras-tittelin, tosin osa omistajista kyllä lähettää koiransa tuloksia pistelaskuun ihan vain kannatusmielessäkin. Aika mitäänsanomatonhan se vuoden koira-arvo olisi, jos ei olisi kilpailukumppaneita, joista sitten olla se paras.

Vuoden pk-lappalaiskoira on titteli, joka on tarkoitettu palveluskoirakokeissa menestyneille koirakoille. Pistelaskussa huomioidaan kolme parasta tulosta kalenterivuodelta ja ylemmissä luokissa kisaavat saavat tuloksistaan luonnollisesti enemmän pisteitä kuin alemmissa luokissa kisaavat. Vuonna 2016 oli ilmoitettu yhdeksän lappalaiskoiran pk-koetuloksia Mestan sijoittuessa toiseksi kolmen pisteen erolla ykköseen. Viime vuonna tuloksia oli ilmoitettu kuudelta lappalaiskoiralta Mestan yltäessä vuoden pk-lappalaiskoiraksi 17 pisteen erolla toiseksi tulleeseen.

Siinä ei vielä ollut kaikki. Suomen Palveluskoiraliitto kokoaa vuosittain ranking-listaa palveluskoirakokeiden ylimmissä luokissa kisanneista koirista, tai aktiviteettitilasto se taisi olla nimeltään. Viime vuonna palveluskoirien hakukokeissa kisasi yli 123 eri koiraa ainakin 25 eri rodusta/rotumuunnoksesta ja suosituimmat rodut olivat belgianpaimenkoira malinois ja tervueren, bordercollie ja saksanpaimenkoira. Mutta mitä tekee suomenlapinkoira? No on tilastossa jaetulla 18 sijalla muutaman muun koiran kanssa. Ihan käsittämätöntä, että kaikista noista reilusti yli sadasta hakukokeissa käyneistä koirista mun Mestarini on sijalla 18!

Kuvat kuukauden takaisista hakutreeneistä, kahdesta ensimmäisestä kiitokset Nellan ja Reinon omistajalle. Vihdoinkin muuten ostin hirvikärpästakin syksyn treeneihin!

Mesta on lähtövalmiina etsintäkierrokselle, eli ns. pistolle, keskilinjan (kuvassa näkyvä avoin suora) vasemmalle puolelle. 

Viimeinenkin piiloutunut henkilö, eli maalimies, löydetty ja rasiasta jo herkut syöty, lisänameja odotellessa.

Jos Mesta oli ensin kakkonen ja sitten ykkönen, niin Lumeksella sijoittumiset menivät Mestan kanssa samoina vuosina juuri toisinpäin. Vuonna 2016 lähetettiin rotuyhdistykselle viiden lappalaiskoiran tanssikisatuloksia Vuoden koiratanssikoira-palkinnon pistelaskuihin ja Lumes pokkasi ykköstilan seitsemän pisteen erolla toiseksi tulleeseen. Viime vuodelta tuloksia ilmoitettiin kahdeksalta koiralta Lumeksen jäädessä yhden pisteen päähän voittajasta.

Meillä onkin pari edellistä vuotta ollut hyvin aktiivista harrastus- ja kisa-aikaa koirien kanssa niin koiratanssin kuin haunkin parissa. Tänä vuonna olemme suunnitellusti ottaneet rauhallisemmin, joka helteisen loppukesän ja tämän polvivammani huomioonottaen on ollut oikein hyvä päätös, niin ei jää harmittamaan mikään ainakaan sen takia, että treeniolosuhteet ovat nyt kauden lopulla olleet edellä mainituista seikoista johtuen huonot ja osin jopa mahdottomat.

Mikäli olen vielä ensi viikollakin yhtä liikuntakyvytön kuin mitä nyt olen, taidan varata pari aikaa koirauimalaan. Yötkin alkavat jo pakastua, joten en taida enää raaskia jäädyttää koiria luonnonvesissä uimisella. Toissapäivänä kokeilin käydä polkupyöräilemässä Mestan kanssa, mutta eihän tuo polvi tykännyt siitä yhtään, joten siinä meni sekin liikuntamahdollisuus. Kolmipyöräinen sähkömopo olisi nyt kova sana...