Wanhanajan lentopäivät

Minä olen viettänyt suuren osan lapsuuteni juhannuksista Kauhavalla, jonka Ilmasotakoululla järjestettiin suosittu Lentäjien juhannus-tapahtuma vuosina 1945-2012. Näiden juhannusjuhlien hieno perinne katkesi ilmasotakoulun lakkauttamisen myötä. Ilmailuperinne elää Kauhavalla kuitenkin vahvana ja parina vuonna tätä tapahtumaa on nyt elvytetty uudelleen henkiin heinäkuulla pidettävien Wanhanajan lentopäivien myötä. Perinteisestihän, niin nytkin, lentonäytöksiä on aitojen ulkopuolella katsomassa melkein yhtä paljon ihmisiä kuin sisäpuolellakin, minkä katson vähän samanlaiseksi kermojen kakun päältä kuorimiseksi kuin paperittoman rotukoiran pennun ostamisenkin - halutaan tietty asia, mutta ei olla valmiita maksamaan siitä, että joku näkee vaivaa ja rahaa sen asian toteuttamisen eteen. 

Täytyy tosin myöntää, että tällä kertaa kävi itselläkin lipsahdus mielessä, sillä lipunmyynti paikanpäällä oli surkeasti järjestetty. Lipunmyyntipisteitä oli kaksi, yksi jalankulkijoille ja toinen autolla tuleville, ja nämä olivat eri puolilla tapahtuma-aluetta. Tämä ihan hyvä ajatus, siinä ei mitään, mutta sitten tulee se mutta. Autolla tuleville oli lippuja myymässä vain kaksi henkilöä. Siis ainoastaan kaksi henkilöä myymässä lippuja useille sadoille (jopa tuhannelle?), samanaikaisesti paikalle saapuvalle henkilölle. Lipunmyyntiin jonotettiin autoilla, mutta lippuja ei myyty suoraan autoon vaan autosta piti nousta pois ja mennä myyntipöydän viereen ostamaan liput. Lippuja ei ollut valmiina vaan niitä tulostettiin koneelta sitä mukaa kuin lippuja ostettiin. Jonotusaika meillä oli 45 minuuttia, autoja jonossa useita kymmeniä (jopa sata), jonon pituus kilometri (tai jopa yli). Ihan järjetöntä. Lain mukaan autoja ei saisi edes pitää tyhjäkäynnillä noin kauaa, mutta eipä niitä oikein sammuttaakaan voinut välissä, kun vähän väliä jono eteni muutaman metrin kerrallaan.

Tapahtuma itsessään oli mukava ja viihtyisä sekä lentonäytökset jälleen hienoa katseltavaa. Alueelle olisi saanut ottaa koiratkin mukaan, mutta meidän nelijalkaiset oli jätetty kotiin. Ja ainakin tuo FM-51 kone piti maalla liikkuessaan niin järkyttävän kovaa ääntä, että enpä olisi kyllä halunnut koirien joutuvan sitä kuuntelemaan, tai ainakin olisi pitänyt kiirehtiä alueen toiseen laitaan siinä vaiheessa, kun kuuluttaja varoittaa tämän koneen lähtevän liikkeelle/laskeutuvan, niin ei olisi aivan korvia särkenyt. Jos koirien kanssa välttämättä haluaisi viettää aikaa kovaäänisissä paikoissa, löytyy koirillekin myynnissä ihan omia kuulosuojaimia. Ainakaan pystykorvaisilla koirilla ne tosin eivät ilmeisesti pysy kovin hyvin paikoillaan ja muutenkaan ajatus koiran korvien linttaamisesta kuulosuojaimien sisään ei kuulosta kivalta.

Lentokoneiden lisäksi kentällä oli näytillä vanhempaa ja uudempaa armeijan autokalustoa. Vanhoja kyllä olivat ne uudemmatkin autot, mutta eivät ihan niin vanhoja kuin mitä vanhimmat olivat. Hauskoja, mielenkiintoisia ja hienoa yksityiskohtia löytyi näistä kulkupeleistä, jotka näyttivät kaikki olevan vielä ihan toimintakunnossakin siitä päätellen, että osallistuivat ajonäytökseen lentokenttää ympäröivässä maastossa. Jollain armeijan maastokuormurilla voisi olla hauska päästä lyhyelle koeajolle, joskin armeijassa sellaisella ajanut mieheni sanoo, ettei niiden kyydissä oleminen ole kyllä yhtään hauskaa, mutta onko niitä miesten puheita ennenkään uskottu... Eniten kyllä haluaisin jonain aurinkoisena syyspäivänä päästä vanhan, avomallisen puimurin ohjaksiin ja fiilistellä lähietäisyydeltä sadonkorjuun etenemistä ilman mitään välissä olevia kopperoita. En tiedä olisiko sekään oikeasti mukavaa, mutta ajatuksissani se siltä kuulostaa.

Paikallisella vartiointiliikkeellä oli ensimmäinen koira suorittanut vartiointikoirien tasotarkastuskokeen ja heillä oli pieni kiinniottoesitys. Olen tosin siinä käsityksessä, että vartijoilla ei olisi lupaa käyttää koiria voimankäyttötehtävissä vaan koirien tehtävä on lähinnä rauhoittaa tilanteita läsnäolollaan ja toimia näin ennaltaehkäisevänä taustatukena, mutta onpahan asia voinut muuttuakin toki sen jälkeen, kun tämän tiedon joskus aikaa sitten olen lukenut. Koira oli kivanoloinen tyyppi ja esitys oli selvästi mietitty sille koulutustilaisuudeksi, joka on ihan fiksusti ajateltu. Itse esitykseen olisin kaivannut vähän enemmän panostusta juonellisuuden ja kerronnallisuuden saroilta sekä infopläjäyksen heistä ja toiminnastaan. Nyt jäi sellainen "ai tässäkö se oli" olo ja monta kysymystä avoimeksi. Koiran tasokokeestakin (tai mistäpä minä edes tiedän, oliko tämä se koira, joka tasokokeessa oli käynyt) tiesin vain käytyäni etukäteen vartiointiliikkeen facebook-sivuilla vilkaisemassa, minkälainen firma kiinniottoesityksen pitää.

Kuuntelin siinä samalla katsojien joukossa koiransa kanssa olevan miehen naureskelua siitä, että hänen koiransa kävisi kyllä heti kimppuun, jos sen luokse tulisi vartija virkapuvussaan. Oli kuulemma rescue-koira, en muista mainitsiko mistä maasta, ja hän epäilee, että sitä on poliisit kaltoinkohdelleet, kun saa hepulin sen tyyppisiä henkilöitä nähdessään. Vähän tuntui, että puheissa oli jonkinlaista liioittelun makua, eikä nyt muutenkaan naureskelun aihe olisi, jos koira saattaa käydä tietynnäköisiin ihmisiin kiinni, jos näin tosiaan oli. Puhumattakaan siitä, oliko järkevää tuoda koiraa katsomaan esitystä, jossa on sillä tavalla pukeutuneita henkilöitä, joista koira ei sitten ollenkaan pidä. No, ihan lunkisti se kyllä ainakin käyttäytyi, joten ehkä vartijat pysyivät riittävän kaukana tai sitten koira ei oikeasti ollutkaan niin hurja kuin omistajansa selitti.