Tämä jatkoteksti toukokuulla 2017 käytyyn hakukokeeseen (linkki) oli unohtunut luonnoksiin, mutta laitetaas jakoon vaikka sitten näin hitusen myöhässäkin, ettei tullut turhaan kirjailtua. Hotelleissakin on tämän jälkeen tullut majoituttua jo vähän enemmänkin kuin tarpeeksi, tästä se lähti.
Reissataan todella harvoin sillä tavoin, että yövyttäisiin hotellissa. Edellisestä kerrasta taitaa olla aikaa jotain pari vuotta, ellei enemmänkin. Vähäiseen kokemukseen nähden koirat ovat kuitenkin aina olleet helppoja matkakavereita myös hotelleissa. Viimeisin, ei siis tuo parin vuoden takainen vaan ihan tuore tapaus, oli hotelliyö Torniossa Olofissa (linkki). Osallistuttiin Mestan kanssa hakukokeeseen niin kaukana kotoa, että oli pakko edeltävä yö viettää jossain lähempänä, ettei tarvitse lähteä koepaikalle ajamaan neljältä aamulla. Selailin etukäteen eri majoitusvaihtoehtoja enkä pitänyt Hotelli Olofin nettisivuista niiden niukkasanaisuuden ja kuvavähyyden vuoksi, mutta paikka vaikutti ihan ok:lta, hinnat ei olleet kalleimmat, auton sai lämpimään parkkihalliin ja puhelimitse yhteyttä ottaessani kerrottiin koirienkin olevan tervetulleita, joten valittiin kuitenkin se.
Tämä Olof on vanhoihin pankin tiloihin remontoitu, suhteellisen tuore hotelli, jossa on hieman tavanomaisesta poikkeavia tilaratkaisuja, mutta tämä ei meitä häirinnyt. Huoneemme (joka olikin sitten samaan hintaan parempi huone, kuin mitä olin varannut) yksinäinen sijaintikin oli vain plussaa koirien kanssa majoittuessa, eipä kuulu ääniä käytävältä tai naapurihuoneista. Koiratkin oli huomioitu, niille oli olohuoneessa oma peti (vaikka eipä nuo meidän karvakorvat sen päälle ymmärtäneetkään), vesi- ja ruokakipot sekä namipussi. Palvelu oli muutenkin ystävällistä ja joustavaa, sillä sain mennä aamiaiselle puoli tuntia virallista alkamisaikaa aikaisemmin, jotta ehdin hyvin Mestan kanssa kokeeseen, ja mies sai luvan vetelehtiä huoneessamme iltapäivään asti, jolloin pääsin kokeen jälkeen hakemaan sen mukaan kotimatkalle.
Jos tulee joskus toisenkin kerran tarve majoittua näillä seuduin, niin tulemme hyvin todennäköisesti päätymään uudelleenkin tänne Olofiin. Plussaa myös siitä, että vanhasta tehdään uutta, ja ettei ole ketjuhotelli vaan ihan oma juttunsa.
Paluumatkalla pysähdyimme lounaalle Kemiin Neste Lapintuuleen (linkki) ja se olikin oikein kannattava päätös, sillä lounas (jota oli tarjolla myös sunnuntaina) oli parasta, mitä koskaan olen huoltsikoilla syönyt. Ehdottomasti pysyy tämäkin paikka mielessä siltä varalta, jos tuolla suunnin joskus vielä liikutaan ja nälkä näppii. Koiratkin tuli ulkoilutettua täydellä vatsalla ja sitten kotimatka jatkui.
Seuraavan taukopaikan väsynyttä porukkaa.
Mitä haluatte tietää, kysykää pois, vastaan ja opastan parhaani mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti