maanantai 12. marraskuuta 2018

Se tunne...

... kun olet polkupyöräilemässä ja oikealla puolellasi hölköttelee lapinkoira, ihan kuten pitääkin, mutta yhtäkkiä huomaat, että vasemmalla puolellasi rinnalla juoksee rottweiler... Onneksi oltiin pyöräilemässä eikä kävelyllä, joten vauhtia oli reippaasti, ja onneksi oli pyörä koirien välissä. Onneksi myös kyseessä oli kevyestä ulkomuodosta päätellen nuori yksilö, joka kiristäessäni vauhtia ja karjaistessani äkäisesti kahteen kertaan perätysten sen ensimmäisen lauseen, mikä mieleeni tuli - oikein fiksu "Mene hel...tiin siitä!" - rotikka luovutti ja kääntyi takaisin omaan pihaansa. Saattoihan se olla ihan kilttikin koira, mutta eipä tee irtokoirien kanssa mieli alkaa testailemaan, oli rotu mikä tahansa, ja tulee sitä epätoivottua hässäkkää siitäkin kiltistäkin koirasta. Mesta ei perinteiseen tyyliinsä oikein edes ehtinyt huomaamaan tilanteessa mitään epätavallista, kunhan jolkotteli menemään.


2 kommenttia:

  1. Hui kamala!! Nuo on noita tilanteita, joissa itsellä vain pysähtyisi sydän kauhusta. Onneksi ei käynyt mitään!
    Lapsena meidän lähellä asui kaksi koiraa, joiden ohi ei ollut kävellen mitään asiaa. Pyörällä pääsi, kun otti kovat vauhdit ja ajoitti napakan potkun koiran kuonoon sen hyökätessä kohti. Silloin se oli normaalia. Nyt kauhistuttaa ajatella. Meillä ei silloin ollut vielä omaa koiraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja seuraavalla pyörälenkillä rotikka tuli jälleen tielle... Joku vaimea "tule" sieltä pihasta kuului, mutta ei koiraan vaikutusta. Toivottavasti kutsuja kuuli mun "mene *piip*" karjuntani ja järki riittäis siihen, että jatkossa koira pysyy kytkettynä.

      Poista