Uusi lempipaikka

Löysin elokuisia teitä koirien kanssa ajellessani uuden lempipaikan. Menomatkalla silmiini oli osunut kyltti vanhasta myllystä, jota paluumatkalla sitten poikkesin kurkistamaan. Mylly sijaitsi kauniilla paikalla joenrannassa tuoden seesteisen fiiliksen, joka houkutteli istumaan aloilleen ja vain olemaan ja nauttimaan olostaan. Paikan idyllin valitettavasti pilaa rakennettu vastaranta, joka vähentää yksityisyyden tunnetta, mutta tästäkin huolimatta mylly nousi heti yhdeksi uusista suosikkipaikoistani, jonne tekee mieli palata uudelleen ja uudelleen. Lokakuun tienoilla olinkin jälleen käymässä samoilla seutuvilla enkä voinut olla samalla piipahtamatta myös nyt syysmaiseman ympäröimällä myllyllä. Kurkistimme koirien kanssa myös myllyn entisen patomuurin? toiselle puolelle, josta löytyi hauska kalliosaareke. Yllätin itseni myös miettimästä, että voisikohan täältä heittää sup-laudan vesille, hypätä kyytiin ja lähteä melomaan. Elokuisessa kuvassa joki on kylläkin niin vähävetinen, että lauta olisi nopsaan kiinni viimeistään koskikivissä, mutta lokakuulla vedenpinta oli selvästi korkeammalla ja näytti kovasti kutsuvalta.