- Kuule Lumes, tänään ei sitten karata minnekään kesken kisaradan, eihän?
- Ei, ei. Ajattelin karata vasta radan päättymisen jälkeen...
Meille siis vitonen kepeiltä (jostain syystä jätti tokan välin pujottelematta), kolmanneksi vipalta esteeltä hylky (kannattaako vedättää koira A-esteen alla olevaan putkeen, jos on tarkoitus kiivetä sille A:lle) ja viimeisen esteen jälkeen koira oli sitä mieltä, että hauskin osuus on vasta alkamassa ja epätoivoisista kutsuistani huolimatta jatkoi matkaansa kunniaringille päätyen makkaragrillin läheisyyteen. No, ainakin sillä oli kivaa ja olihan tää edistystä niihin viimeisimpiin kisoihin verrattuna... (Tiedoksi niille, jotka eivät tunne Lumeksen kisahistoriaa: Käytös radalla on 1- ja 2-luokissa ollut täysin moitteetonta ja radan loputtuakin olen saanut Lumeksen hallintaan. Tämä oli neljäs startti 3-luokassa, niissä aiemmissa kolmessa se on kesken radan käynyt moikkailemassa ratahenkilöstöä.)
Ei kumminkaan parane olla tyytymätön meidän tämänpäiväiseen suoritukseen. Keppejä ja puomia (keinun aristelu näkyy välillä puomillakin, lisäksi Lumes moittii suuresti vähänkään täriseviä puomeja, mutta on se kuitenkin ollut aina ripeästi suoritettu, en tiedä mitä se tuossa säikähti noin kamalasti että pelkäsi tosissaan) lukuunottamatta meno oli sujuvaa ja kaarroksetkin olivat huomattavasti parempia kuin mitä joskus olleet pahimmillaan. Lumes oli reipas ja iloinen (vähän liiankin reipas ja iloinen, kts. edellinen kappale), oikein hyvällä agituulella, ja itsekin selviydyin radasta pyörtymättä, vaikka muutamaa minuuttia ennen meidän vuoroa heikottikin kovasti (yhdistettynä lämmin keli, heikko ravitsemustila yhden leipäparin ollessa liian vähäiset eväät, jännitys).
Vielä katsotaan muutamat kisat ja sitten agility saa meidän osalta jäädä, keskitytään muihin harrasteisiin. Johan tässä on tullut ageiltua huomattavan paljon alkuperäistä (vähän kokeillaan 1-luokkaa) ajatusta enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti