Silloin aikaan ennen Lumesta, kun toisen koiran otto oli vasta suunnitteluasteella, kävi yhdessä kohdin ajatus pennun sijaan nuoren aikuisen koiran ottamisesta, jonka kanssa aika ei olisi niin paljon Allulta pois kuin mitä pennun kanssa olisi. Kolme ehdokastakin (lapinporokoira, suomenlapinkoira, bordercollie/kultainennoutaja/samojedi-mix) siinä oli, mutta en sitten urosta uskaltanut ottaa pentuiän ohittaneena (liian suuri riski ongelmiin, kun koirien eristämismahdollisuutta ei ollut), lisäksi yhden kultsukasvattajan kanssa soittelin ja hältä olisin saanut nartun jalostusoikeuden jätöllä ja juoksujen aikaisella hoitopaikalla, mutta en muista, miksi sitten tulin siitä toisiin aatoksiin. Olisiko tuntunut narttu liian hankalalta kuitenkin.
Toisen koiranhan silloin otin, kun Allu alkoi käydä vanhaksi (joskin sitä tokotreeneissä edelleen ikää kysyttäessä ja kertoessani, että "kymmenen" oli jatkokymys, että ai kuukauttako...) ja halusin uuden koiran olevan valmiina, kun Allusta aika jättää. Ei vain ole vielä jättänyt, onneksi. Nyt sitä kuitenkin on ehtinyt niin tottua kahteen koiraan, että sen Allun kamalan viikonlopun jälkeen olen alkanut jälleen valmistella sitä seuraavaa koiraa, koska talo olisi kovin tyhjä vain yhdellä koiralla. Itselleni lapinkoira on ihan täydellinen rotu sen luonteen ollessa sopiva, ulkomuodon mukava + sen kanssa voi harrastella melkeinpä mitä mieleen juolahtaa, tokosta saa valioksi ja agissa helposti 3-luokkaan. Minä tyhmä vain menin hurahtamaan palveluskoiralajeihin, hakuun lähinnä, niin paljon, että haluaisin valion tai edes voittajaluokassa pärjäävän siinäkin lajissa ja siinä vaiheessa saattaapi lapinkoiralta potku loppua. Ehdinkin jo päättää, että seuraavaksi tulisi sitten saksanpaimenkoira, mutta erinäisistä syistä se ei nyt olekaan ihan varmaa.
Kakkosvierasrotuvaihtoehtona on sitten kultainennoutaja. Kävin katsomassa Golden Ringin tokotiimin koulutuspäivää ajatuksena nähdä kerralla useampi kultainen jonkin aktiviteetin parissa. Yllätyin erittäin positiivisesti, koirat olivat todella innokkaita tokoilijoita, osa jopa häseltämiseen asti, mutta silti niin rauhallisia ja tarkkaavaisia, kuten paikallaistumiskuvastakin näkyy. Toki näistä moni oli jo korkealla (voi-evl) kisaavia, mutta olin kyllä hyvin vakuuttunut rodun potentiaalista. Miksi, oi miksi kultaisillanoutajilla vain ei ole pystyjä korvia? Se on ainoa asia, mikä rodussa tökkii, pystykorvaisena ottaisin kultaisen heti. Juu, pieni asia, mutta olen niin kasvanut pystykorvaihmiseksi, että luppakorvainen koira ei tunnu samallalailla omalta, vaikka rodussa muuten kaikki onkin kohdillaan luonnetta, ominaisuuksia (myös pk-puolta ajatellen, varsinkin käyttöpuolen koirilla) ja ulkomuotoa myöden. Saisikohan kultsulta korvat pystyiksi, jos ne heti pennusta teippaisi siten...
Pari muutakin rotuvaihtoa on mielessä, tai sitten vain hylkään pk-puolen suuremmat haaveet ja otan uudelleen lapinkoiran, tutusta rodusta on helpompi etsiä sopivia pentueitakin. Alunperin toiveissani oli, että joku lapinkoirien harrastusominaisuuksista kiinnostunut kasvattaja haluaisi käyttää tuloksia tehnyttä Lumesta jollekin nartulleen ja saisin sitten itselleni ja Lumekselle kaveriksi Lumeksen pennun. Tämä vaihtoehto kuitenkin näyttää nykytilanteen valossa kaikista epätodennäköisimmältä toteutumaan, koska Lumeksella on C/B lonkat, 0/1 kyynärät ja emällään kaihiepäily, jota ei ole uudelleen tutkittu. Vaan enpä mä jalostuskoiraa halunnutkaan vaan hyvän harrastuskoiran ja juuri sellaisen sain, joten en valita.
Koiria katsellessa tein samalla muutamia toko-aiheisia muistiinpanoja, kouluttajana kultsutiimille oli Piritta Pärssinen.
Tunnistusnouto
- Jos koira häslää kapuloilla eikä malta haistella, muutama nami kapuloiden seassa rauhoittaa ja saa koiran "haistelumoodiin".
- Hätäiselle koiralle voi kokeilla kapuloiden laittamista pitkään jonoon (ei siis normi riviin tai ympyrään vaan pidemmin välein ja jonoon), koira joutuu etenemään kapuloilla ja haistella niitä vain yhden kerrallaan, ei viuhtoa ees taas kapuloiden päällä.
- Koiran lähtiessä väärässä mielentilassa kapuloille, nami suuhun juuri ennen lähetystä rauhoittaa.
- Eräs keino opettaa tunnari (jokunen yksityiskohta saattoi unohtua, mutta perusidea tulee selville): 1. Oma kapula maahan ja muutama nami ympärille, vapautetaan koira syömään nameja (ei mitään tunnarikäskysanaa siis vaan vain vapautus, koira haistelee nameja etsiessään ja sen osoittaessa edes hienoisen mielenkiinnon kapulaa kohtaan, kehutaan ja palkataan (kapulaa ei tarvitse nostaa). 2. Lisätään yksi vieras kapula oman viereen ja muutama nami niiden ympärille, koira haistelee nameja etsiessään ja sen nuuskaistessa omaa kapulaa, kehutaan heti ja palkataan. (Kapulaa ei tarvitse nostaa, tarkoitus saada koira vain merkkaamaan oman, jolloin sillä ei olisi kiirettä nostaa jotain vaan.) 3. Lisätään toinenkin vieras kapula ja edelleen muutama nami ympärille jne. samat jutut. 4. Lisätään kolmas vieras kapula jne. samat jutut. 5. Kun vieraita kapuloita on jo useampi ja koira osaa selvästi käydä haistelemassa omaa kapulaa pisimpään, odotetaan koiran tarjoavan oman kapulan nostoa ja kehutaan+palkataan vasta siitä ja edetään samaan tyyliin, kunnes liike on valmis.
Perusasento
- Jos edestä suoraan sivulletulo (ei siis takaakiertäen vaan se "etukiepsahdus") on koirasta hankalaa, sitä voi työstää peruuttamalla koiraa edestä siihen sivulle. Koiran toki tulee jo ennestään osata peruuttaa + samalla kannattaa tehdä erilaisia takapään jumppaharjoituksia.
Kaukokäskyt
- Asentovaihtotyylin ollessa se, että koira pitää takajalkansa aloillaan ja työstää liikkeen etujaloillaan, tulisi seiso->istu-vaihdossa etuosan työstää liike "pompahtamalla". Mikäli koira peruuttaa etujaloillaan istualleen, on riski takajalkojen liikkumiseen suurempi kuin koiran pompatessa etujaloilla taaksepäin istumaan. Se vaatii koiralta halua poistua ohjaajalla olevalta namilta, eli "olemalla tahtomatta" namia, se saa namin. Idea sama siis kuin perus luopumisharjoituksissa, mutta sitä on vain jalostettu eteenpäin.
- Yhdellä koiralla oli hauskasti (kätevästi) opetettu maahan->seiso-vaihto, tai ainakin päättelin sen olevan, sillä käsimerkkinä oli alhaalta ylöspäin suuntautuva heittoliike. Kotona testasin sitä Lumekselle, pyydettyäni sen ensin makaamaan, heitin sille namin kopiksi otettavaksi ja se nousi seisomaan aloilleen juuri samoin kuin tuo mainitsemani kultsu. Eipä ole tullut mieleen, että sen voi noinkin opettaa, mutta aika nokkelasti hoksattu.
- Selvä väli käskyihin, jotta koira ehtii keskittyä kunnolla joka asentoon/ei opi seilaamaan edestakas.
Ruutu
- Kohdetta (oli se sitten alusta, lelu tai namirasia) ei pidetä liian kauaa ruudussa vaan otetaan aika nopeasti mukaan satunnainen kohteen poisto (eli ruutua kohteella, kerran kohde pois, taas kohteella), muuten koira jää helposti kiinni kohteeseen eikä välttämättä hahmota ruudun suoritusta ilman sitä.
- Mietittävä, haluaako koiran aina koskevan kostusalustaan vai riittääkö vähän sinne päin. Kosketuksen vaatimisella saattaa olla vauhtia hidastava vaikutus, varsinkin mikäli kosketusalusta on pieni, sillä koira joutuu hidastamaan vauhtia ollakseen varma, että löytää ja osuu alustaan.
- Jos koira ei kohdista katsettaan ruutuun (virittelysana), voi sitä opettaa käymällä koiran kanssa katsomassa ruudussa olevan kohteen ja peruuttamalla pois ensin ihan lyhyt matka ja sitten matkaa pidentäen siten, että koiralla koko ajan säilyy katseyhteys kohteeseen (ruutuun). Mikäli harjoitus on koiralle ensin liian vaikea, voi katseen kohdistamista harjoitella ensin erikseen esim. ruokakupilla tai lelulla.
- Vauhti on tärkeä osa ruutua, jonka vuoksi on suositeltavaa tehdä välillä pelkkiä vauhtiharjoituksia (=ruudun läpi juokseminen palkalle).
Ohjattu nouto
- Mikäli koira merkillä ollessaan näkyy selvästi jo valinneen tietyn (väärän) kapulan, autetaan koiraa oikeaan suuntaan ottamalla pari askelta oikean kapulan puolelle päin ennen lähetystä. Myöhemmin pienennetään apu vartalon heilahduksen kautta pieneen pään eleeseen.
Zeta
- Kirjoita asentojärjestys kämmeneesi (sitä ehtii vaivihkaa vilkaista kiertäessään lenkin koiran takaa).
- Jos jokin asentoonjäämisistä on koiralle selvästi vaikein (esim. istuminen epäonnistuu usein), opeta siihen erillinen seurauskäsky. Eli samoin kuin luoksetulossa on oma käsky suoralle luoksetulolle ja oma mahdollisen pysäytyksen luoksetulolle, niin on oma käsky seuraamiselle, jossa saattaa tulla istuminen (ei koskaan mikään muu jäävä). Tietenkään mikään ei estä käyttämästä joka jäävälle omaa seuraamiskäskyä...
Seuraaminen
- Koiran peitsatessa seuraamissa/lähtiessä seuraamiseen puoliteholla, tehdään paljon liikkeellelähtöjä juosten, jolloin saadaan koira hereille ja se oppii kokoamaan itsensä jo perusasennossa, jolloin on skarppina jo heti alusta.
Ylivireys/keskittymättömyys
- Annetaan käsky vasta koiran hännän rauhoituttua (ei heilu) ja suun ollessa kiinni.
Siirtymiset
- Koetilanteen liikkeiden väliset siirtymiset kannattaa miettiä hyödyksi ja harjoitella niitä myös treeneissä, esim. tarvitaanko rauhoittavaa vai innostavaa, hallinnassa pitämistä vai kevyttä vapauttamista.
Jumppaa
-Tasapainolauta
- Etujalat kohteella (ämpäri, tuoli yms.) pyöriminen
- Alitse ryömiminen
- Suoralla/ympyrällä tötsien välistä pujottelu, koiran suoristuttava välissä
- Hyppyesteen laudoista suorakulmia sisältävä "kääntyilykaavio"
Mukavan kuuloisia pohdintoja/suunnitelmia! Kultainennoutaja on kyllä aika monipuolinen rotu, itsekin olen sellaisesta haaveillut. Käyttölinjaiset varsinkin ovat upean näköisiä. Mutta sitä kun on niin pystykorvaihminen, joten enköhän niissä pysy :)
VastaaPoistaMukavilta vaikuttivat myös noutajaihmiset, ainakin ne muutama, kenen kanssa juttelin, kertoivat mielellään omia kokemuksiaan ja antoivat vinkkejä kultsunhankintaan.
PoistaSun kirjoituksen luettuani tajusin, että mäkin oon kyllä ehdottomasti pystykorvaihminen! Mut jostain syystä meillä asuu luppakorvainen villakoira. Ei se näköjään siinä kohtaa haittaa, kun löytyy se ihan oma rotu <3
VastaaPoistaSaako udella mitkä kaksi muuta rotuvaihtoehtoa kilpailee nyt kultsun kanssa? :)
Mulla on silleen hassu tuo luppakorvaisuus, että joillain roduilla se häiritsee, joillain ei, esim. pikkuspanieleilla se on ihan ok, mut isommilla koirilla ei. :) Ja silloin, kun melkein otin sen aikuisemman koiran pennun sijaan, ei kultaisellanoutajalla luppakorvat olisi aikuisella ollut ollenkaan häiritsevä seikka, mutta jos ottaa pennun, niin sit pitäis olla ne pystyt korvat...
PoistaKäytännössähän ne rotuvaihtoehdot mulla on nuo kolme mainitsemaani eli sakpai, kultsu ja lapinkoira, joista hyvin todennäköisesti joku on sitten se seuraava. Pitkään olen enemmänvähemmän seuraillut myös hollanninpaimenkoiria, mutta niissä hyvän harrastuskoiran hankinta on aika arpapeliä (luonteissa paljon puutteita) ja jalostuskoirilta ei löydy tuloksia oikein mistään lajista. Mielummin otan sitten saksalaisen, joka on varmempi ominaisuuksiltaan.. Lisäksi hollantilaiset taitaa olla vähän jäyhiä ja mä taas haluan iloisen, hupsuttelevan, pilke silmäkulmassa olevan koiran (jonka vuoksi saksalaisistakaan ei kaikenlaiset käy). Kiharakarvaisen noutajan voisin muuten ottaa, mutta niillä on myös tuo vähän vakavampi luonne ja myös näihin mun harrastamiin lajeihin vähän liian vähän tekemisenmeininkiä (ja pk-oikeudet aina väliin katkolla). Toisin kuin kultsuilla, kiharoilla luppakorvat ei mua häiritse.
Mun kaverilla on holtsu ja se on ainakin olemukseltaan aivan muuta kuin iloinen, hupsutteleva ja pilkettä silmäkulmassa. Upean näköinen koirahan se on, mutta jotenkin mä en kyllä lämpee sille yhtään sen enempää..
PoistaHarmi kyllä kun isovillalla on toi turkin vaativuustaso tollanen, sehän ois sulle just täydellinen, kun on todellakin just tollanen iloinen, hupsutteleva ja pilkettä silmäkulmassa. Mut toivottavasti löydät sellaisen sit jostain muusta rodusta, mihin päädytkin :)
Mä kyllä täällä edelleen salaa toivon, että sulle tulee se sakemanni. Ne on aivan parhaita ihanuuksia <3 Kävisin varman entistä tiiviimmin täällä kyttäilemässä teidän tekemisiä :D
Ei ne vähät munkaan näkemät hollanninpaimenkoirat niitä iloisia ja huolettomia ole olleet vaan aika lailla muuta. Rodussa on kivoja piirteitä sen verran, että siitä välillä haaveilen, mutta sen verran myös "ei kiitos"-piirteitä, että epätodennäköistä on sellaisen meille muutto.
PoistaSaattaahan sitä joskus aikanaan (ei tosin ihan lähitulevaisuudessa) käydä niin, että jostain syystä alan enemmänkin pitämään turkinhoidosta ja voin ottaa isovillakoiran, sitä odotellessa...
Vai sellaista siellä salaa toivotaan. ;) Saa nähdä, saa nähdä...
Pakko kommentoida kultusasiasta, kun olen niitä jonkin verran seurannut tutuilla kun sellaisia melko paljon on ja säännöllisesti olen niiden kanssa treenaillut. Se on mielestäni vähän lapinkoiramainen rotu siinä mielessä, että niistä on tosi moneen harrastukseen. Ne ovat tosi iloisia ja aina valmiita tekemään hommia ja todellakin se häntä heiluu aina. Ne ottaa tosi lunkisti treenitilanteissa, ei kuumu, vaikkakin välillä se tekeminen tuntuu menevän häseltämisen puolelle eli keskittymisessä vähän ongelmia. Mutta se, mikä ei sitten mua harrastuskoiramielessä niissä viehätä, on se, että niistä on vaikea saada irti kaikkea potentiaalia, mitä koirassa on. Agilityssa ne oppii ja osaa, mutta niistä on vaikea saada huippunopeutta irti. Tokossa ne oppii ja osaa, mutta mä olen huomannut, että niille voi olla vaikea saada ripeää käskyjen noudattamista tai nopeita maahanmenoja yms. aikaan. Maastotouhuissa en kultaisia ole nähnyt, mutta toisaalta niihin en itsekään (vielä) ole perehtynyt yhtään. Mutta jos otat kultsun, otat sen riskin, että jäät nome-touhuihin koukkuun. Niin tuntuu monelle käyneen. :)
VastaaPoistaJa muuten, noilla koulutuspäivillä oli pari kultsua, jotka mäkin tunnen. :)
Kiitti, kiva saada varmistusta useammalta taholta noista ominaisuuksista. :)
PoistaAgilityssä mulle riittääkin hyvin sellainen "muntahtinen" koira, sen vuoksi kaikki "liian nopeat" rodut onkin mun listoista pois, joskaan ne ei muutenkaan viehätä. Kolmosluokkaan pääsy on ihan riittävää, niin kuin Lumeksenkin kanssa.
Olin kuvitellut, ettei kultsun rakenteella tehdä sellaisia nopsia maahanlakoamisia, mutta yllätyin, kun pari koiraa oli niissä ihan makeet. Mut ehkä ne tokossa on enemmän sellaisia hyväntuulisia suorittajia kuin täysillä työskenteleviä. Tosi kivasti kuitenkin tekivät yhdessa ohjaajan kanssa hommia.
Häseltämisestä parin tosi vilkkaan koiran omistajat sanoi, että metsässä ne ei ole ollenkaan sellaisia vaan hirveen keskittyneet ja rauhallisemmat. Että kyllä se näkyy, mistä ne eniten tykkään. Ja tosta noutajahommiin innostumisesta mulle sanottiinkin ja uskon sen kyllä hyvin. Oon yhden kultsun nähnyt riistantalteenottoharjoituksissa (siis pillin mukaan liikkumista dameja etsien) ja oli se ihan omassa elementissään enemmän kuin saman koiran myös "tavisharrastuksissa" nähneenä.
Maailma on pieni. :) Mä juttelin kahden käyttölinjaisen uroksen omistajan kanssa ja sit seka(vissiin)linjaisen nartun omistajan kanssa.