Käväistiin tuossa yhtenä viikonloppuna maakunnan pääkirjastossa ja johan löytyi koirakirjavalikoimaa, suosittelen! Itse jouduin jättämään hyllyjen läpikäymisen jopa kesken, eiköhän 15 kirjaa riitä yhdelle lainauskerralle...
Yksi löytö oli Lappalaiskoirat ry:n 25-vuotisjuhlakirja vuodelta 1995. En tiedä sen aikaisista tokomenestyjistä tai tokokoirien tasosta roduittain mitään (bordercolliet eivät olleet tuolloin vielä tainneet lyödä itseään läpi), mutta kirjan puheenjohtajan palstalla ainakin uskottiin kovasti suomenlapinkoirien menestykseen harrastusrintamalla. Ehkä siinä oli hieman liioittelunkin makua, mutta eipä ainakaan minkäänlaista vähättelyä, jota nykypäivänä kuulee rodunharrastajienkin suusta. Tosin mitä tässä itse olen viime aikoina katsellut lapinkoirien tokotuloksia ja koevideoita, kisaa alemmissa luokissa monta erinomaista lapinkoiraa, joista varmasti olisi tuloksentekijää ylempiinkiin luokkiin, mikäli omistajilla vain riittää kiinnostusta koiraa niihin asti lähteä kouluttamaan.
Tässä pari otetta puheenjohtajan palstalta:
"Elämme vaihetta, missä haemme kovasti mitä näillä koirilla voisi tehdä. Etuna näyttää kuitenkin olevan, että koiramme ovat monikäyttöisiä. TOKOssa suomenlapinkoira on ehkä parhaiten menestyvä rotu tällä hetkellä Suomessa. Teimme viime syksynä esityksen SKL:lle joukkue-TOKO-SM kilpailusta, missä olisi kisailtu roduittain. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä vuosittain, mikä olisi tottelevaisin rotu. Ehdotuksemme ei mennyt läpi, vaan nyt kilpaillaan joukkuein yhdistyksittäin. Epäilen, että jotkin tahot ehkä pelkäsivät lappalaiskoirien menestymistä."
"Olen kuullut kommentteja, että meidän täytyisi jo pian päättää mitä me todella teemme näillä koirilla. Ikään kuin keskittyä varsinaisesti johonkin toimintaan. Koen tämän kuitenkin muiden rotujen edustajien taholta hermostuneisuutena, sen suhteen, että valtaamme alaa erilaisissa harrastustoiminnoissa".
Mielenkiintoinen oli myös lappalaiskoirarotujen historiikkiosuus ruotsinlapinkoirien kohdalta, en ole aiemmin lukenutkaan mistään, että yhteen aikaan rodussa oli suosittuna värinä valkoinen, jonka vuoksi tehtiin risteytyksiä samojedinkoirienkin kanssa. Vuodesta 1944 ovat vain musta ja ruskea olleet ruotsinlapinkoiran hyväksytyt värit.
Lappalaiskoirien poropaimennustapahtumakin on näköjään saanut alkunsa kirjan ilmestymisvuonna, siitäkin oli juttu kirjoitettu. Kyseinen tapahtumahan järjestetään edelleen vuosittain jossain päin lappia.
Keskustelu suomenlapinkoirien oikeasta tyypistä elää edelleen ja mielipiteitä on lähes yhtä monta kuin sanojaa. Kyseisessä juhlajulkaisussakin pyrittiin kahden kirjoituksen voimin selvittämään suomenlapinkoiran oikeaa tyyppiä ja lapinkoiran ja porokoiran rakenteellisia eroja, rotujen ei kuulu olla yhdestä puusta veistetyt (siksi ne eri rotuja ovatkin), ääripäät molempiin suuntiin ovat yhtä lailla virheellisiä.
Lisäksi kirjassa oli kasvattajahaastatteluita yms. mielenkiintoista asiaa, nyt vain kaikki muutkin oman rotunsa vanhempiin teksteihin tutustumaan (ja isoja kirjastoja penkomaan), yllättävän kiintoisaa!
Tuohon aikaan tokoili ainakin Kettuharjun kennelin omistaja koiriensa kanssa (FIN TVA DK TVA TOKOSM89&90 Hiidenparran Tielkka, FIN TVA & NL TVA Kettuharjun Baksu Bertha ja FIN MVA&TVA N TVA DK TVA TOKOSM98 Kettuharjun Elle). Kennelin sivuilta löytyy enempi tuloksia. Siinä viime vuonna julkaistussa Lappalaiskoirat iloisesti läsnä kirjassa on juttu tuosta Tielkkasta ja omistaja siinä vähän vertailee tokoa ennen ja nyt. Kerran tapasin näyttelyissä tämän herran ja silloin hän kertoili juttuja tokokisareissuistaan ulkomaille :) Varmaan voi siis olla muitakin menestyneitä koiria tuona aikana, mutta niistä ei minulla ole tietoa.
VastaaPoistaTuon kirjan lopussa oli juttu "Lappalaiskoirilla lupaava toko-tulevaisuus", jossa kerrottiin ekoista tokon joukkue sm-kisoista (Lappalaiskoirat ry oli viides) ja tokoilevista lapinkoirista (oli heti useita yksilöitä mainittu), mukana ainakin nuo Tielkka ja Elle. Mietin vain niiden "vastustajia", eli minkälaisiin koiriin kirjassa lapinkoiria verrattiin, sm-kisoissa ainakin saksanseisojat ja noutajat olivat vissiinkin pärjänneet hyvin.
VastaaPoistaOlenkin miettinyt tuon Lappalaiskoirat iloisesti läsnä-kirjan hankkimista, olisi varmasti paljonkin mielenkiintoista asiaa.
Olikin varmasti mielenkiintoinen löytö tuo vanha juhlakirja. Historia ja menneeseen tutustuminen kun pakkaavat avaamaan tämän päivän kysymyksiäkin. Lisäksi vanhojen kirjojen lukemisessa on mukavaa se kyseisen ajan kuvaus, sillä vaikka esim vuosi 1995 tuntuu olleen vasta eilen, on siitäkin silti jo aika pitkä aika.
VastaaPoistaTykkään lukea ja itsellä on aina jokin kirja kesken. Voisinkin jossakin vaiheessa toteuttaa samanlaisen reissun täkäläiseen kirjastoon ja tutkia mitä siellä on tarjolla :)
Ennen Wiiman tuloa lainailinkin sieltä rotuja esitteleviä kirjoja, mutta nyt kun se oma koira on löytynyt, niin olisikin mielenkiintoisempaa lukea vaikka tuollaista jonka itse olit löytänyt tai vaikka koirapsykologiaa, josta olisi apu jokapäiväisessä yhteistyössä sen oman sydämenvaltaajan kanssa. :)
Justiin tuota yritin tarkoittaa, että vaikka asiat sinänsä on samoja ja tuttuja, niin ne on kuitenkin sen ajan tyyliin ja painotuksin kirjoitettuja ja siten ihan eri asia, kuin lukea samoista asioista tämän päivän tuoretta tekstiä.
PoistaTulkaa Wiiman kanssa tänne kylään, emännälle riittäisi luettavaa (kts. uusin kirjoitukseni) ja koiralle olisi leikkiseuraa :D.
Hihii - lukemiskyläreissulle :) Voisin olla kyllä aika surkea vieras kun kirjaan tartuttuani en enää kuule enkä näe mitään muuta kuin sen mitä kirjassa lukee :)
VastaaPoistaMutta vaikuttava kirjasto sinulla kyllä on, lukaisin juuri uusimman postauksesi.