maanantai 23. syyskuuta 2013

Allu silloin ennen

Lokakuu 2008


Allun kanssa oli suunnitelmissa mennä ihan kokeilumielessä pariin koirajuttuun, jotka sattuivat lähellä olemaan. Mitään suurempia odotuksia ei ollut, koska edellisestä koiratapahtumissa käynneistä oli jo kauan aikaa. 9.10 olisi möllitokon alokasluokka, jossa tavoitteena, että Allu pystyisi hillitsemään koirainnostuksensa ja työskentelemään käskyjen mukaan. 11.10  olisi sitten tarkoitus katsella, miten kiva koirakansalainen-testi sujuu. Siinä meidän tavoitteena oli saada seitsemän kohtaa kymmenestä läpi hyväksytysti, ennakkoon arvelin, että toisen koiran kohtaamisessa Allu voisi intoilla liikaa.

Syyskuun alussa Allu aloitti mukana töissäni, kun kerran-pari viikossa teen pidemmän, kymmentuntisen työpäivän, joka olisi liian pitkä aika olla Allulle yksin kotona. Lapset tykkäsivät kovasti Allusta ja mm. leikimme piilosta siten, että minä ja Allu olimme etsijöitä, lapset makkarapalojen kanssa piilossa. Kävelyillä tavatut lasten kaverit olivat myös ihastuksissaan Allusta ja parhaimmillaan kymmenkunta tyttöä oli ympärillä paijaamassa, Allu tykkäsi.

Loppukesästä Allu sai myös kotiagiesteisiinsä täydennystä, kun jämälaudoista teimme pari hyppyestettä. Niiden lisäksi olivat jo aiemmin hankitut pujottelukepit ja tunneli, joten pieniä harjoituspätkiä pystyi suorittamaan.



Koitti sitten niiden epävirallisten tokokokeiden aika. Allu oli ensin kymmenen tuntia mukanani töissä, josta ajeltiin suoraan koepaikalle. Satoi, mutta yllättävän hyvin paikalla silti osallistujia oli, vaikka pari tuntia siellä vesisateessa joutuikin seisoskelemaan. Allu yllätti täysin ollen ja tehden kaiken todella hienosti ja sijoituksemme sitten olikin alokasluokan ensimmäinen. Harmitti, ettei kukaan päässyt videoimaan meidän suoritusta, vaikka toisaalta ei sateessa ja pimeässä oikein olisi kameraa pystynyt käyttämäänkään.

Allu ja voittamansa palkinnot

Koetta edeltävänä viikonloppuna olimme käyneet treenaamassa kahden vieraan koiran kera ja Allu oli ollut niistä todella innoissaan, joten kuvittelin sen olevan kokeessa samanlainen, mutta se käyttäytyikin yllättävän rauhallisesti. Ehkä vesisateella oli jotain tekemistä asian kanssa, vähän latisti ja moni koirista omistajieen pysytteli autoissaan sateensuojassa. Mietin silloin, että meidän pitäisi jatkossakin käydä kokeissa vain sadesäällä.

Saamamme pisteet olivat seuraavanlaiset:

Luoksepäästävyys 10 (Pysyi istumassa, nuuskutti kyllä kovasti tuomarin lahjetta.)
Paikalla makaaminen 7 (Jäin 10 metrin päähän varmuuden vuoksi, ettei Allu vain nousisi ylös. Pysyikin hyvin makaamassa, mutta varmistukseksi "kuiskailin" sille pari lisäkäskyä, kun vähän nuuskutti maata. Pisteiden annossa tuomari meidän kohdalle tullessaan käänsi numeroläpysköistään 8,5 todeten samalla, että meillä näytti menneen hyvin pientä nuuskuttelua lukuunottamatta, mutta lisäkäskyjä ei taittu tarvia. Ja kun kerta puheeksi tuli, niin pakkohan siinä oli tunnustaa, että kyllä pari kertaa sanoin uutta käskyä ja niinpä tuomari sitten alensi pisteitä. Tulipahan rehellinen tulos.)
Seuraaminen kytkettynä 9,5 (Muuten hyvä, mutta täyskäännöksessä meinasi hajut viedä. Tuli kuitenkin heti mukaan, kun käännyin.
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahameno seuraamisesta 10
Luoksetulo 10 (Tuli vinoon sivulle, mutta oli tosi vauhdikas ja reipas, joten saatiin kymppi kuitenkin.)
Seisominen seuraamisesta 10
Estehyppy 8,5 (Yritin antaa käskyn oikein innostavalla äänensävyllä ja tulikin liian korkealta "...pää", eikä Allu tajunnut, mitä sanoin. Toistin käskyn normaalilla puheäänelläni, jolloin Allu hyppäsi heti mallikkaasti.)
Kokonaisvaikutus 10 (Kehuttiin hyvää yhteistyötä ja Allun iloisuutta.)

Pistemäärä 187/200 sijoitus 1/11

Ihana Allu! Kokeilumeiningillä mentiin kokeeseen tavoitteena, ettei Allu lähde toisten koirien luo, mutta sehän tekikin ihan upeeta työtä. Toki tiesin, että Allu osaa tehdä hyvin, jos haluaa. Tästä rohkaistuneena suunnittelin keväälle viralliseen kokeeseen osallistumista. Suurempi koiramäärä kehän ympärillä tosin olisi haasteellisempi, toisten koirien haukunta ja touhu häiriinnyttää.

Pari päivää myöhemmin oli sitten Kiva koirakansalainen-testin vuoro, onneksi syysflunssani ei liikaa pahentunut sateessa seisoskelusta, joten pystyimme osallistumaan,



Sadetta riitti tällekin päivää, vaikka eilen oli vähän poutaiselta näyttänyt. Testi järjestettiin autiolla vanhan sairaalan parkkipaikalla, päivittäisillä lenkeillämmekin tulee monipuolisemmin asioita vastaan kuin tässä testissä tuossa paikassa. Allu ei edes tajunnut, että oltiin tekemässä jotain. Se vain ihmetteli, että miksi tulimme tyhjälle parkkipaikalle seisoskelemaan ja suoritti kaikki tehtävät siinä ohessa. Testin viimeinen kohta lisäsi Allun hämmennystä: kävelimme metsään, jossa se jätettiin passiivisesti seisovan narunpitelijän kanssa minun kadotessa metsän uumeniin. Allu alkoi haukkua perääni, vaikka normaalisti odottaa hienosti ja hiljaa, Eipä tosin tuollaisessa tilanteessa olla ennen oltukaan, on ollut vain yksin kiinni tolpassa tai sitten koiraa huomioivalla pitelijällä, metsässäkin ollaan vain lenkkeilty ja käyty hakutreeneissä. Haukkumisen takia tätä testin kymmenettä kohtaa ei hyväksytty, joten myöskään koko testiä ei hyväksytty, vaikka muut yhdenksän kohtaa helposti läpäistiinkin. Tulipa kuitenkin ylikin sen tavoitteena olleen vähintään seitsemän.

Vähän jäi kuitenkin kaivelemaan se viimeinen testikohta. Tuosta suorituksesta sanotaan Kivateamin sivuilla: "Joskus koiran kuitenkin joutuu jättämään hetkeksi esimerkiksi eläinhoitajan tai trimmaajan luokse". Tekstin perusteella oletin tuon kohdan olevan sitä, että pitelijä seurustelee koiran kanssa (niinhän ko ammatin harjoittajat tapaavat työnsä ohessa tehdä) ja omistaja poistuu johonkin rakennukseen tai seinän taa, sellaisia tilanteita voi tulla oikeastikin eteen. En kuitenkaan oikein keksi tilannetta, jossa minun pitäisi lähteä metsään siten, että jätän koirani metsässä jonkun vieraan ja passiivisena olevan henkilön pideltäväksi.

Mutta tulihan tuokin käytyä ja kiva, että järjestetään noita testejä myös täällä päin. Muutama vuosi tämän jälkeenhän osallistuimme Allun kanssa uudelleen kiva-testiin ja sillä kertaa myös tämä odotteluosio meni hyväksytysti läpi.

Lokakuun lopulla kävimme pitkästä aikaa agilityesteilemässä ja Allu se on vieläkin innoissaan siitä puuhasta.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti