sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Pelottavia puita

Tänä talvena lumi on satanut poikkeuksellinen märkänä (eli raskaana) ja puihin tarttuvana. Tästä syystä monikaan puu ei ole jaksanut kannatella lumen painoa ja voimakkaasti taittuneita, kaatumis-/ katkeamisuhassa olevia puita on näkynyt paljon. Toisaalta olen kyllä yllättynyt siitä, miten taipuisia puunrungot ovat. Ne saattavat olla vaikka miten mutkalla alaspäin ilman katkeamista.



Pienemmillä teillä on ollut jännittävä ajella, sillä puut kumartelevat juuri tien suuntaan. Paikoin tien varsilla näkyy tielle kaatuneiden puiden poisnostettuja runkoja. Meillä on pysyneet sähköt aika hyvin, mutta paikoin olleet päiviäkin poissa sähkölinjojen päälle kaatuneiden/ taittuneiden puiden vuoksi.



Meidän pihasta on kokonaan katkennut kaksi koivua, yhdestä männystä latva ja useista koivuista ja pensaista oksia, lisäksi yksi mänty kaadettiin ennaltaehkäisevästi. Jos talvi jatkuu tällaisena, pihassa ei ole kevään tullen enää ainuttakaan kasvukelpoista pensasta eikä ehjää koivua. Tosin, jos olisi tajunnut heti puhdistaa pensaista lumet pois, niin olisi välttynyt niiden oksien katkeiluilta. Puiden oksiin taas ei oikein millään yletä.



Kauniitahan nämä lumipuiset maisemat ovat, siitä ei pääse mihinkään. Olisi kyllä yhtä kaunista turvallisemmalla pakkaslumellakin, pysyisivät puutkin pystyssä. Nyt viikonloppuna tuli vihdoin plussakelit ilman lumisadetta ja lämmehtyneet lumet putoilivat puista pois. Vähemmän jännitettävää, mutta vähemmän kauniit maisemat, kun enää maassa on lunta.




Toissaviikolla kahtena päivänä pimeänaikaan sattui jännät näyt, kun koko taivas lehahti siniseksi, pois, siniseksi, pois... Sinisyys kesti ehkä sekunnin verran, samoin tauko ja sitä seurannut uusi sinisyys. En keksinyt tälle ilmiölle muuta syytä kuin isoista sähkölinjoista vioittumisen seurauksena tulleet valokaaret. Ei onneksi itse asuttu siellä sinivalossa päin...



Koirathan tykkää lumesta, ihan sama millaista lunta, kunhan on lunta! Suojalumi jonkun verran tarttuu molemmilla tassuihin, mutta ei onneksi sen enemmissä määrin. Metsässä vapaanakin koirat mieluusti kulkisivat moottorikelkkauria pitkin, mutta komennan ne aina välillä hetkiseksi umpihankeen kunnolliseen lihaskuntoiluun. Kunpa nyt pysyisi tämä lumi vielä pari kuukautta, niin pääsisivät koirat kunnolla nauttimaan lempivuodenajastaan, viime talvena luminen aika jäi kovin lyhyeksi.




2 kommenttia:

  1. Voi vitsi kun on nättiä! Meillä Turun kyljessä ei ole tällaisia maisemia ollut vielä kertaakaan tänä talvena, vaikka lunta kyllä sitte loppujen lopuksi saimmekin.
    On tosiaan ihme, miten paljon puut ja kasvit voivat kantaa lunta! Joskus joillakin kevyillä "talventörröttäjilläkin" on todella komea lumihattu ilman että varsi yhtään alkaa notkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se oli vähän kuin satumaailma, kun oli puut niin kauniina. :)

      Poista