Haku-Mestan harharetket

Heinäkuun lopulla kertoilin Mestan henkilöetsintätaitojen olevan hyvällä mallilla, mutta nyt ne onkin ihan uudella mallilla... Kolmen viimeisimmän treenin aikana Mestalla onkin yhdistyneet asiat päässään siten, että juostaan suoraan sinne, minne lähetän (tää on hyvä juttu toki), jos siellä on maalimies, sille haukutaan ja saa palkkaa (ihan oikein menee vieläkin), jos ei ole, tullaan samantien takas mun luokse ja saa palkkaa (sinällään tätäkin halutaan, mutta se ei siis jää yhtään etsimään maalimiestä, jos suoraan juoksulinjalle ei satu, vaan tulee heti takaisin, jota taas ei haluta).

Se siis edelleenkin yhtä valtavan innoissaan ja onnessaan lähtee etsimään kuin ennenkin, mutta siitä on ihan yhtä iloista ja palkitsevaa tulla mun luokse takaisin kuin löytää maalimies. Silleen "ping, singahdan 50m eteenpäin, jaa ei ketään, pong, singahdanpas takaisin emännän luo". Toisaaltahan tämä on ihan positiivista, sillä opetus on mennyt perille - se on kuulolla ja tekee yhteistyötä - ei vain ihan näin paljon musta tarvitsisi hakutreeneissä tykätä. Joksikin aikaa täytyy lopettaa ruualla palkkaaminen luoksetuloista ja keskilinjallepaluista, jolloin maalimiehet ois ainoa taho ruuan kanssa ja kannattaisi siis mielummin etsiä ne kuin tulla mun luokse apajille. Lisäksi maalimiehet muutamaksi kerraksi ihan super hyvin piiloutuneiksi, että ne on pakko etsiä ja tulee kunnollinen nenänkäyttökin takaisin. Pikkukoira vaan meinasi olla ovelampi kuin emäntänsä...

Se kyllä kahdessa viimeisimmässä treenissä oli hyvää, että kokeiltiin uutta palkkaustapaa ja Mesta tykkäsi siitä kovasti + oikeasti rauhoittui ja keskittyi palkkaukseen. Sai siis nuolla kissanmärkäruokaa maitopurkista ja suoraan pussista, kelpasi erinomaisesti! Oon tullut nyt vähän siihen tulokseen, että Mestalle pitää vaihdella noita palkkoja ja palkkaustapoja. Tuntuu kyllästyvän aina ennemmin tai myöhemmin joka palkkaukseen "ai taas tätä", joten täytyy pitää jatkuvasti yllätysmomentti auki.