torstai 15. lokakuuta 2015

Kesällä kerran, metsikössä hetken verran...

Koivun oksalla
korvan muotoinen pahka,
kuin se kuuntelis.
Risto Rasa


Lämmin,
kostea, humiseva,
tuuli.
Käpyjä, neulasia,
kaarnanhelpeitä,
varpuja.
Metsä pui riihtään.
Risti Rasa


Metsän seinä
on vain vihreä ovi,
josta valo
ohjaa ystäväänsä.
Risto Rasa


Menin karvatakki
päällä metsään.
Kun kuljin,
mättäistä seurattiin,
kaaduinkin,
sain monta ihailijaa varvikosta.
Risto Rasa


Puut sirisevät.
Istun tässä ja kuuntelen,
mitä maisema puhuu
puuta, heinää.
Risto Rasa


Liikun hiljaa runkojen lomassa,
en lakkaa ihmettelemästä
miten valtava on oravan hyppy.
Tuntuu meren ja pihkan tuoksu:
männikön latvat tuulessa.
Risto Rasa


2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, joskus täytyy ihmetellä yksityiskohtiakin, jotta näkee metsän puilta. :)

      Poista