Sydän kurkussa

Se tunne, kun keskellä yötä herää siihen, että koirat ryntäävät haukkuen ulko-ovelle. En ole koskaan aiemmin tainnut säikähtää yhtä paljon! Lumes on joskus harvoin yöaikaan pari kertaa pöhähtänyt enkä ole niistä piitannut koskaan, mutta näin voimallista haukkuryntäystä ei näe usein edes päiväsaikaan. Olin tietysti ihan varma, että ulkona on joku hiippari, turhaan eivät koirat koskaan ovella hauku. Kurkistelin ikkunoista ulos eikä ainakaan pihavalojen kohdalla ketään näkynyt (ihan kuin hiipparit juuri niissä valoisissa kohdissa kulkisivat...) eikä liiketunnistinvalaisin ollut syttynyt. Oli vaikea mennä takaisin nukkumaan enkä saanut tuntiin unta, kun sydän oli edelleen kurkussa ja kaikki lihakset jännittyneitä. Seuraavana päivänä valoisaan aikaan huomasin, että tuuli oli yöllä katkaissut etupihalta puun, siellä se nojasi ilmakaapeleita vasten. Eipä ne voineet koirat tietää, että ulkona rymistelikin puu eikä ihminen, mutta hyvä toisaalta itselle tietää, että koirat kyllä heräävät unestaankin, jos jotain epäilyttävää tapahtuu.