Maalaukset koirista

Joulupukki toi kokeilusarjan akryylimaaleja, teräväksi tärkättyjä siveltimiä ja muutaman, eri kokoja olevan ohuen taulupohjan. Vesiväri- ja maalipensseleitä meiltä löytyikin jo entuudestaan. Äitini harrastaa maalausta ja piirtämistä ahkeraan, onpa hällä omia taidenäyttelyitäkin ollut, mutta itse en sen kummemmin ole aikuisiällä enää innostunut. Viimeksi olen tainnut maalata vuosia, vuosia sitten yläasteen kuvaamataidontunneilla jotain abstrakteja kuvioita, sitä ennen ala-asteella ei edes käytetty kunnon maaleja, vain vesivärejä.

Muutama viikko ennen joulua putkahti jostain mieleeni, että olisi kiva kokeilla maalata koiria, tai siis että onnistuisiko se edes ollenkaan. Niinpä joulupukille kirjoittamassani kirjeessä esitin tähän viittaavan toiveen ja nähtävästi olin ollut riittävän kiltti, koska toiveeni kuultiin. Jo heti jouluaattona maalasin ensin kaksi taulupohjaa vihreiksi, olisin kolmannenkin, mutta vaaleanvihreä (anteeksi, tarkoitan siis kirkkaanvihreä, kuten purkissa lukee) maali loppui. Taustamaalin kuivuttua (30min) avasin tietsikalta sopivan sivukuvan Lumeksesta ja lopputulos näkyy alla. Kaksijalkainen se on tällä hetkellä, kun pelkäsin pilaavaani muuten suht onnistuneen kuvan alkamalla yrittää saada niitä toisia jalkojakin jotenkin järkevästi näkyviin. Ruskea on liian tumma sävyltään, mutta kaikista vaalennusyrityksistä tuli vielä epäsopivampia, joten käytin tuota sitten. Häntää Lumes pitää kipparalla oikeasti vasemmalla puolella, mutta otin taitelijanvapauden kääntää se oikealle.

Lumeksen kuvan maalaaminen oli yllättävän helppoa, se vain tuli jostain. Mestan kuvan kanssa saikin sitten menettää hermonsa senkin edestä... Vaikka Mesta nykyään pitääkin jättipuuhkahäntäänsä kipparallakin, halusin sen enemmän Mestaa kuvaavaan asentoon yläkaarelle. Sepäs olikin huomattavasti vaikeampi toteuttaa kuin Lumeksen kippara ja jouduin kolmesti peittämään uudella maalilla hännän edellisen version, kunnes olin edes jotenkin tyytyväinen. Hännässä pitäisi näkyä vaaleatakin karvaa (samoin vatsassa), mutta en kertakaikkiaan onnistunut saamaan sitä sulautumaan mustan sekaan, joten luovutin. Housujen (takamus) kanssa oli samanlaista säätöä ja jouduin kerran jopa kostutetun paperin kärjellä pyyhkimään epäonnistunutta pörröisyyttä pois, ja samalla lähti pohjamaaliakin... Etujalkoja sain tehtyä kaksi edes jotenkin järkevästi, mutta toinen takajalka odottaa vielä maalarilta uskalluksenhetkeä ilmestymiseensä. Valkoinen rintalaikku on liian suuri ja oikeasti sen pitäisi tuossa kohtaa näkyä ruskeana, mutta mietin vielä, korjaanko sitä vai saako olla sellaisenaan - joissain Mestan sivukuvissahan näyttää kuin juuri tuossa kohtaa olisi valkoista, vaikka onkin vaaleanruskeaa.

Kunhan saan hankittua sitä kirkkaanvihreää maalia lisää ja maalattua kolmanteenkin taulupohjaan taustavärin, pitäisi yrittää taiteilla vielä Allusta kuva... Vaikkei näistä täydellisiä tule, ennemminkin kovin alkeellisia, ne silti (tai ehkä juuri siksi?) ilahduttavat minua ja pääsevät kotiimme esille lähes paraatipaikalle.