Kohti hakukokeita

Viime lauantaina oli tämän vuoden ensimmäiset hakutreenit. Jo viidettä vuotta muuten treenataan saman porukan kesken, mikä on aika hienoa! Välillä tosin tuntuu, että onko järkeä käydä niin kaukana treeneissä kuin käyn, mutta aina tulen siihen tulokseen, että on siinä järkeä. Kai. Edes vähän? Kynnys lähteä pois näin pitkään toimineesta ryhmästä on korkea, ja varsinkin, kun oikeasti treenataan tosi huippujen tyyppien kanssa ja olen todella iloinen siitä, että silloin aikanaan satuttiin aloittamaan haku juuri tässä porukassa. Ei parempaan hakuryhmään olisi voitu päästä! Tosin ansaitsisin kyllä jonkun urhoollisuusmitalin käyttäessäni lähes kolmisen tuntia matkoihin, toiset kun halutessaan ovat jo täydessä unessa kotona siinä vaiheessa, kun minä olen koirien kanssa vasta matkalla kotiin. Niin, sanoinhan, että välillä tuntuu, että onko tässä järkeä.

Järkeä? Missä? Minussa? On! Paljonkin!

Mestalla oli tosi hyvät haukut niissä ekoissa treeneissä, oikein yllättävän hyvät, mutta kai se on tuottanut tulosta, että ollaan talvella treenattu sitä haukkumista ihan keskenämme. Ei ollut unohtanut haukkumista eikä muutenkaan mitään, todella hienosti käytti nenää ja sujahti pistoille. Oli oikein mukavaa ja olin oikein tyytyväinen. Kotona ollaan harjoiteltu umpipiilojen haukkumista. Se menee siten, että jätän Mestan istumaan, änkeydyn piiloon ja huikkaan Mestan luokse, jolloin se tulee piilolle haukkumaan. Tietty tämä on ylihelppo harjoitus, kun näkee, että menen sinne piiloon, mutta idea onkin ylipäätään vahvistaa piilolla haukkumista, ei etsiä. Alla kuvassa tyylinäyte piiloutumisestani pahvilaatikkoon. Seuraavassa umpipiilotreenissä ajattelin tyhjentää meidän piharoskiksen ja sukeltaa sen sisään! Siihen ehkä pitää pyytää mies avuksi, ehkä.

Mestasta tulee sellainen koira, jolle ei ole väliä, miltä hyppyeste näyttää. Tai en tiedä tuleeko, mutta se on tavoite ja ainakin tähän mennessä on näyttänyt hyvältä tavoitteen saavuttaminen. Olen kehittänyt sille kaikenlaisia erilaisia estevirityksiä, uusimpana pari vuotta pikkueläinten huoneessa käyttöideaa odottanut kevythäkin pahvilaatikko. Eipä ollut turhaan senkään "rojun" (<- mieheni käyttämä sana MUKA turhista tavaroistani) säilyttäminen, ei ollut niin, vaan tuli hieno hyppyeste! 

Lappalaiskoirien pk-rotumestikset ois tänä vuonna sen verran lähellä, että vois osallistuakin, vaan kun ei voida, koska koiratanssi.

Ps. Tämä on vain väsyneenä kirjoitettu blogiteksti, älä ota sitä vakavasti!