ESTO - Ei Sittenkään Toivoton Omistaja

Pari viikkoa sitten kertoilin siitä, miten yhdistyksellä, jossa treenaamme palveluskoirakokeiden tottelevaisuutta, on kentällään esillä vain vaneri- ja lautaesteet - koekäytössä oleva pressueste on lukkojen takana vain hallituksen jäsenien saatavilla. Ymmärrän syyn, miksi pressuestettä ei pidetä jatkuvasti tarjolla, mutta yhdistyksen facebook-sivuilla kritisoin sitä, että kyseisen esteen treenattavaksi saaminen on liian hankalaa. Kritiikki tuotti tulosta parin ihmisen ymmärtäessä, että joillekin sillä, millä esteellä treenaa, on väliä, ja sain avainta muutaman kerran lainaan päästäkseni Mestan kanssa pressuestetreeniin.

Ensimmäinen kerta meni nappiin, Mesta liiteli metristä reippaasti yli! Toisella kertaa, kuusi päivää ennen koetta, Mesta lähti innolla hyppäämään, mutta sille tuli virhearvio/oli suunnitellut ponnistamista ja este kaatui. Mesta ei vaikuttanut yhtään säikähtäneeltä, mutta itsevarmuus siltä kuitenkin karisi, koska suostui enää hyppäämään vain 80cm ja senkin vasta suurella innostamisella ja minun juostessa vierellä. Viisi päivää ennen koetta se ei edelleenkään meinannut mennä edes sitä 80cm yli ja olin aivan masiksessa, paska koira ja koko koe pilalla. Mulla on hyvä asenne, eikö vain... Kaksi päivää ennen koetta kävin viskaamassa eteenmenopalkkana toimivan superihanan jalkapallon 80cm korkean pressuesteen yli ja Mesta meni täysillä perässä.

Sitten tuli se koepäivä (palveluskoirien hakukoe, 1-luokka). Onneksi olin hakutreeneissä neljä päivää ennen koetta tirauttanut jännistysitkut, niin ei paikanpäällä sitten enää tarvinnut... Koe alkoi tottiksilla, josta olin todella iloinen! Mesta joutui ensimmäisenä paikallamakuuseen (ja sillä välin arvonnassa meidän pariksi saatu koirakko suoritti muut liikkeensä). Oltiinkin muuten aikamoinen vinkuvii-pari, kun tuomarille ilmoittautumisessa Mesta ja parina ollut aussie vinkuivat ja lopulta haukahtelivatkin kilpaa ja sama oli sitten lopuksi arvostelua kuunnellessa. Vinkuvii viikviik!

Ollaan tosi vähän treenattu paikallaoloa viimeisten parin kuukauden aikana, kun en ole ehtinyt tokoringin (olenko edes koskaan maininnut, että ollaan kohta kaksi vuotta oltu kennelpiirin nuorten koirien tokoringissä?) treeneihin viiteen vai kuuteen peräkkäiseen kertaan ollenkaan (treenit siis olis joka viikko). Vähäsen huolestutti, mutta vain tosi vähäsen, koska Mesta on ollut kyllä aina tosi hyvä pysymään paikoillaan - ja niin oli nytkin, ei mitään huomauttamista eikä myöskään reagoinut laukauksiin, joita siis 6mm starttipistoolilla ammuttiin kaksi meidän parin suorittaessa seuraamista.

Seuraaminen (noin 170 askelta, sis. ampuminen 2x ja henkilöryhmä) täydellinen, ainoastaan henkilöryhmässä aavistuksen hidasti ja viimeistä ohitettavaa nuuhkaisi, mutta eipä olla sitä harjoiteltukaan kuin ööö koska viimeksi... Liikkeestä istuminen täydellinen, aavistuksen pienen avun annoin istumisen varmistamiseksi. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo muuten täydellinen, mutta hidasti raviin juuri ennen eteenistumistaan.

Tasamaanouto täydellinen (kaikissa noudoissa kapulan paino 650g). Hyppynoutoa pelkäsin eniten ja hoin mielessäni, että pliispliis hyppää edes mennessä, vaikka menishän se tottis läpi ilman sitäkin, mutta kun on nyt saatu treenata sitä koe-estettä, niin silleenkin noloa, jos ei nyt sitten hyppääkään, vaikka pidin sen "hirveen" facebook-shown (oikeasti täysin asiallinen kolmen lauseen mielipideilmaus) esteen saadakseni. Kokeen alussa kysyin tuomariltakin, että mitä jos koira jää masentuneena hyppyesteen eteen eikä mee yli eikä nouda, saanko innostaa sen hakemaan kapulan, ettei jää paha mieli vai haenko vaan itse takaisin (haen itse). Mesta hyppäsi mennessä aivan täydellisesti! Olin, et jee, superii, maailma on pelastettu! Se juoksi kapulalle ja otti sen ja kaikki näytti täydelliseltä, mutta sitten... Mesta eiii, et kai sä vaan meinaa hypätä takaisinkin päin, sä et pääse sen kapulan kanssa yli, älä nyt yritä edes vaan kierrä se este ja tuo kapula iloisena mulle, Mesta eiiii... Ja se hyppäs sen kapulan kanssa täydellisesti takaisin esteen yli (ja mä olin, et whaaat, mistä tää tuli, kuka vaihtoi mun koiran kesken liikkeen, vitsi Mesta, vähänkö olit SUPEEER) ja istui täydellisesti mun eteen luovuttamaan sen ja siitä täydellisesti sivulle. Joko mainitsin sanan täydellisesti? Ja siitä A-esteelle noutoon (mun kapulan heittoa muuten kehuttiin jälkeenpäin!!) josta siitäkään ei löytynyt minkäänlaisen moitteen sijaa.

Vielä eteenlähetys (ohjaaja jää paikoilleen, koira juoksee suoraan eteenpäin vähintään 30 askelta, kunnes tuomari antaa luvan käskeä koiran maahan), jota on treenattu alle kymmenen kertaa... Alkuseuraamisessa Mesta hiukkasen vinkui (kaikki muut liikkeethän se oli hiljaa), koska sanoin sille "missä on"-virittelyn (kolmesti, piti varmistella), säntäsi käskystä täyttä vauhtia suoraan eteen ja lakosi maahan-huudosta salamana maahan (vaikka ei olla koskaan edes treenattu sitä tän liikkeen yhteydessä). Eipä meinannut hymystä tulla loppua, kun mun Mestari-lapinkoirani tekaisi tuosta vaan 97/100 pisteen tottiksen! Siihen ei ihan joka koira pystykään... Eikä muuten ollut mitään "lapinkoiralisää" pisteissä, Mesta se vaan teki töitä just sääntökirjan mukaan. Mesta oli energinen, vauhdikas, "ilmentää voimaa", tarkkaavainen, teknisesti taitava ja työskenteli halukkaasti. Loppuu ylistyssanat kesken!

Räyh! Seuraavana olikin se itse pääaihe eli henkilöetsintä. 1-luokassa tarvitsee löytää vain kaksi maalimiestä niistä kolmesta piilossa olevasta (alueen koko 100x100 metriä, etsintälinja pitkittäin keskellä) ja Mestalla se onnistui niinkin nopeasti kuin kahdella pistolla (eli lähetyksellä). Ensin vasemmalle, Mesta etenee viivasuoraan takarajalle päin, kumpareen kohdalla kaartaa ihan hieman aluetta eteenpäin, mutta korjaa heti takaisin etukulmaa päin, josta löytääkin vanerilaatikossa olevan maalimiehen. Haukku vähän pätkii, Mesta ei ole treeneissä vielä ehtinyt tekemään ainuttakaan täyttä ilmaisua, joten tää tilanne, jossa maalimies ei kehu sitä ollenkaan, on hämmentävä, mutta haukku riittää siihen, että löydetään piilolle.

Palataan keskilinjalle (etsintälinja) ja lähetän oikealle, Mesta etenee viivasuoraan oikeaan etukulmaan, kääntyy aluetta eteenpäin ja juoksee ja juoksee ja juoksee takalinjaa pitkin aluetta eteenpäin (ja minä kävelen keskilinjaa eteenpäin) ja mulle tulee jo vähän hätä, että miten kauas se oikein juoksee, kun treeneissä tulee aina aika nopsasti takaisin, jos ei löydä ketään, mutta nyt en uskalla edes kutsua sitä, kun jos se onkin haistanut maalimiehen ja siksi vaan juoksee. Ja niinhän se oli, että lopulta alkoi haukku raikua ja tätä avointa, maassa makaavaa maalimiestä haukkuikin paremmin kuin sitä umpipiilossa ollutta. Pisteet 167/170. Tässä vaiheessa piti tehdä facebook-päivitys, että HK1 Mesta, koska tottiksen ja haun yhteispisteet riitti jo koulutustunnukseen, vaikka esine-etsintä menisi nollillekin.

Eipä vaan mennyt nollille esineruutukaan (ruudun koko 50x50m), aika pitkään (tai en mä ajallisesti tiedä, mutta kolmeen kertaan juoksenteli ees taas ja se tuntui ikuisuudelta, iik, kello käy, tiktak, kohta loppuu aika) Mesta kyllä joutui siellä työskentelemään, kunnes sai yhdestä esineestä hajun, mutta sitten se olikin pikastoppi, esine kärppänä suuhun ja täysillä palautus mun luo. Pisteet 30/30.

Kyllähän mä tiesin, että jos Mesta vaan tekee kaiken niin hyvin kuin osaa, niin ei meillä ole mitään hätää, ja vaikka tekisi edes sinne päin, niin sittenkin pitäisi mennä läpi, mutta oli se vaan aika pompsi, että koulutustunnus HK1 tuli pisteillä 294/300. Mun hassu, söpö, jutteleva, pieni räyh-lapinkoirani on vaan aika mahtava pakkaus!