ETO - Erityisen Typerä Omistaja

En tiedä, onko hyväksi maineelleni, jos minulla sellaista ikinä on edes ollutkaan, että olen vinkunut sen yhdistyksen facebook-sivuilla, jonka kentällä käymme treenaamassa tottista, että haluaisin treenata myös kokeessa käytettävällä hyppyesteellä hyppynoutoa. Sehän siis ei onnistu, koska kyseistä estettä säilytetään lukkojen takana ja vain muutamilla henkilöillä on lukkoon avain. Maine meni, jos on mennäkseen, mutta saanpa myös esteen treenattavakseni, kun seuraavan kerran kentällä käyn, joten lyhyellä tähtäimellä kannatti, pitkästä en sitten tiedä. Mielestäni on vain vähän erikoista, että kokeita varten on hankittu koirille turvallisempi pressueste (kaatuu, jos koira törmää), mutta kaikki treeni pitäisi tehdä vanerisella versiolla (josta koiralla vieläpä on mahdollisuus oppia ponnistamaan vauhtia, mikä taas pressuesteellä ei onnistu).

Pressuesteen kotiversio, vielä pitäisi jokaisella kerralla laittaa väriltään erilainen päällinen.

Sisäpuolelta näyttää tältä. Korkeutta ei tosin ollut kuin 80cm, pitää viritellä sitä vielä lisää.

Mutta yhdistystoiminnan kiemuroissakin mulla on vaan kyllä ihan parhaat treenikaverit, tosin ne taas on eri seurasta, missä tuo esteongelma on, tällä toisella seuralla kaikki esteet on jäsenistön vapaassa käytössä aidallisella, lukollisella kentällä, jonne rahapanttia vastaan saa itselleen avaimen. Sinne mulla on avain, mutta kenttä sijaitsee tuplasti kauempana mitä tää esteongelmainen, joten harvemmin siten siellä käyn. Palatakseni treenikavereihin, niin viime hakutreenien päätteeksi harmittelin (aaa, maailma kaaatuuu...) tuota pressuesteasiaa ja ampumattomuusasiaa (ollaan menossa sinne luonnetestiin ja sen perään ilmeisesti vähän muuallekkin "ammuttavaksi", vaikka niin lähekkäin on oikeasti huono idea, eikä Mesta ole kuullut laukauksia sitten viime syksyn) jne. niin lähdettiinpä sitten vielä hakutreenien päätteeksi (klo21) sinne kentälle tekemään pienet treenit pressuesteen ja ampumisten kera. Kyllä tuli niin kiva fiilis!

Tämä kuva ei ole treenikentältä vaan ihan kotipihalta...

...kuten tämäkin, koirat juoksuleikeissään.

Olen joskus kauan sitten tainnut täälläkin avautua siitä, miten Lumes on aina ollut niin super ja niin täydellinen ja tokotreeneissä vaatinut Mestalta ihan älyttömästi, että olisi edes hitusen verran sitä, mitä Lumeskin. Tästä tokoon liittyvästä ahdistuksesta olen päässyt yli jo puolitoista vuotta sitten. Mesta onkin parhaimmillaan aivan huippu niin tokossa kuin pk-tottiksessakin! Huomaamattani olen kuitenkin tehnyt sitä samaa tokon virhettä hakutreeneissä, vaatinut Mestalta aivan liikaa ja yrittänyt nyhtää siitä irti viimeisenkin pisaran, koska ollakseen edes yhtä hyvä kuin Lumes, sen pitää itse asiassa olla parempi kuin Lumes.

Toissa viikolla meillä oli hakutreenit aika haastavassa maastossa. Mesta löysi kaikki maalimiehet (6kpl), haukkui niitä, teki ylipäätään parhaansa ja toimi hienosti. Oli kuitenkin muutama sellainen pieni juttu, jotka ärsytti ihan suunnattomasti, vaikka niiden aiheutuminen olikin ihan suoraa seurausta siitä, mitä itse tein. Ei siis koiran vika, koira oli hyvä. Siltikin mua ärsytti aika paljon, koska Mesta oli ihan paska (ei siis edelleenkään oikeasti ollut, mutta muka oli) ja sanoinkin, että tekisi mieli lopettaa koko hakuharrastus, kun Mesta vaan ei oo yhtä hyvä kuin Lumes. Ihan kuin mikään koira edes voisi olla juuri samanlainen kuin joku toinen. Sitten yhtäkkiä siinä kesken valittamiseni koin valaistuksen, kun aloin miettiä, että millaisia treenejä Lumekselle tein haussa aikanaan. En todellakaan näin haastavaa haastavan perään, mitä Mestalle, joka on jatkuvasti joutunut ylittämään itsensä. Nyt ollaankin sitten parit treenit menty ihan eri meiningillä suunnittelun ja toteutuksen suhteen ja oon niin tyytyväinen tuohon koiraan! Se on oikeasti hyvä ja taitava ja sen päälle vielä aivan erityisen söpö ja ihana!

Kameran auringonlasku-asetuksella saa kirkkaan päivänkin näyttämään yöltä...