maanantai 25. heinäkuuta 2016

Edustustehtävissä


Se on jännä, miten koirat tunnistaa meidän normaaliin arkeen/harrastamiseen liittyvät tilanteet samankaltaisista, mutta meille "epänormaaleista" tilanteista. Pari viikkoa sitten leirinäyttelyssä Mesta ei ollut kuullutkaan sanasta tottelevaisuuskoulutus, viikko sitten meidän harrastusseuran illanvietossa se oli kuin herranenkeli.

Nopeuskisaan vuoroa odottamassa. Frisbeeseen kiinni syöksyessään Mestan juoksu oli isojen koirien toiseksi nopein.

Lumes oli iltamissa esittelemässä tokon noutoa ja tunnistusnoutoa, nose workiä ja temppuja. Mesta oli muuten vaan hengaamassa mukana ja ihan keskenämme sekin sai tehdä kerran tunnistusnoudon Lumeksenkin tehdessä harjoitusversion ennen yleisölle esiintymistä. Kumpikin toi epäröimättä oman kalikan, vaikka oli hälinäinen ympäristö! Ehkä sen Mestan voisi sittenkin viedä sinne voittajaluokan tokokokeeseen?


Mesta kävi kokeilemassa koirakeilausta. Se käveli oikein hyvin keilojen sekaan, mutta muutaman kaadettuaan tuumasi, että varmaan näitä pitää viedäkin emännälle ja alkoi kantelemaan niitä mulle. Meinasin lopettaa pariin kokeiluun, mutta kun paikalla ollut lehtitoimittaja tuli viereen kuvaamaan juuri ollessamme lähdössä pois, piti laittaa Mesta vielä uuttakin kertaa keilaamaan ja ehkä se oli ihan hyvä, koska silloin tajusi jutun juonen ja kääntyili vain keilojen seassa kaadellen niitä. Viimeisellä yrityksellä tuli jopa täyskaato!


Nose Work-kuva olisi oikeastaan pitänyt kyllä ottaa Lumeksesta, mutta ei ollut kamera Lumeksen aikana mukana. Tuli myöhemmin mieleen, että kuvakin olisi kiva ja sillä hetkellä oli Mesta kameran kanssa mukana, joten tuli sitten Mestasta nose work-kuva.


Iltamien yhtenä ohjelmanumerona oli kevennetty versio lajista dog survival. Youbesta löytyy videoita ja siinä olisi kyllä meille yksi erinomainen hauskanpitolaji, jos niitä tälläkin maankamaralla järjestettäisiin. Ehkä meidän täytyy pitää joskus erikseen pelkät dog survival-iltamat. Osallistujia?


Alkuvalmistelut ja loppusiivoamiset mukaanlukien meillä vierähti iltamissa nelisen tuntia. Viedessäni luontopolulle tietovisalappuja, olivat koirat mukana remmeissä, muutoin ne olivat koko iltamisen ajan vapaana mukanani. Eivät toki ihan valtoimenaan vapaina, toinen aina autossa ja toinen mukana, vuorotellen illan mittaan aina kumpaakin. Odotusvuorossa oleva odotti autossa nätisti ja mukanaolija kulki mukana nätisti.Telttakatoksen purkamisen ajaksi laitoin silloin mukanaolovuorossa olleen Mestan paikallamakuuseen. Samalla tuli piilossaolotreeniä, kun katosta purkaessa en välillä nähnyt koiraa ollenkaan ja piti vain luottaa, että kyllä se siellä edelleen makaa.


Lumeksen temppunäytös oli koottu pienen tarinan muotoon. Kuuluttaja luki aina lauseen kerrallaan ja Lumes teki siihen liittyvän tempun tähän tyyliin: Tässä on Lumes, tervehdys kaikille. kumarrus Lumes sanoo päivää ja näkemiin. antaa vasenta ja oikeaa tassua vuorotellen Mutta onko Lumes koira, pupu vai orava? istuminen etutassut ilmassa jne. Alunperin meiltä oli tilattu koiratanssinäytös, mutta siitä kieltäydyin, toistaiseksi esiinnymme ainoastaan kisoissa.


Päällimmäisinä ajatuksina iltamien jälkeen oli ilo siitä, että väkeä koirineen ja ilman oli oikein mukavasti paikalle löytänyt. Ensimmäistä kertaa jotain uutta juttua järkätessä on aina vähän vaikea arvioida, minkä verran se ihmisiä houkuttaa. Sääkin oli kyllä oikein suosiollinen, poutaisaa, mutta ei liian kuumaa. Toinen juttu oli se, miten helppo ja mukava näiden omien koirien kanssa on olla. Ihan ylipäätään yleensäkin ja sitten tällaisissa erilaisissa tilaisuuksissa. On ne sellaisia jokapaikanhöyliä. Yleisönkin koirakanta oli kyllä erittäin hyväkäytöksistä, houkutusten kuja oli ihan tylsää katsottavaa, kun juuri kenelläkään ei koira langennut ei herkkuihin eikä leluihin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti