Sinne ja takaisin - lappalaiskoirien kesäleiri

Lappalaiskoirien kesäleiri oli tänä vuonna Pohjois-Pohjanmaalla Rokuan matkailualueella, tarkempana sijaintina Erämaahotelli Rokuanhovi, jossa oltiin todella myötämielisiä näihin koirapuuhiin. Leiri alkoi torstaina jo heti aamusta, meidän oli tarkoitus ehtiä illaksi paikalle. Pulma-autoani reissu Rokualle ei huvittanut, se löi jarrut lukkoon matkaa ollessa jäljellä vielä reilut pari tuntia. Onneksi pienten mutkien kautta saatiin Pulma korjaamolle, jarrut avattua (josta superrrrr-kiitos) ja päästiin jatkamaan matkaa. Oltiin perillä vasta iltakymmeneltä ja missattiin kaikki ensimmäisen päivän ohjelmisto. Perjantaina heräsin aamuvarhaisella ja kävin koirien kanssa lenkillä ihanassa sumussa, joka tosin harmiksi oli jo vähän haihtumaan päin. Rokualla on aivan mahtavat ulkoilumaastot (myös asvaltoituja reittejä...)! Siellä näkyi niin rullaluistelijoita, retkeilijöitä, fatbike-pyöräilijöitä ja jotain enduropyöriäkin(?), sekä tietty meitä koiranomistajia.

Alueen linnunpöntöt olivat kaikki tälleen hassusti oksaan ripustettuja.

Mestalle olisi kelvannut vähän pidempikin aamulenkki...

Erämaahotellin ja kylpylähotellin välillä on joskus aiempina vuosina ollut junayhteys "minijunalla".

Olin ensimmäisellä lappalaiskoiraleirillä vuonna 2008 ja paikkana oli silloin juurikin tämä samainen Rokua. Käytiin tuolloin Allun kanssa vähän ihmettelemässä touhuja, mutta ei muistaakseni osallistuttu muuhun kuin yksiin tokotreeneihin. Sillä kertaa olin vasta ihan jälkijunassa liikenteessä ja lähin vapaa, koirat hyväksyvä majoitusvaihtoehto oli yli 20km päässä Rokualta. Tällä kertaa olin erittäin ajoissa liikenteessä ja varasin meille mökin jo alkuvuodesta, niin saatiin varmasti se, mikä haluttiinkin. Toinen leireilymme oli 2013 Keski-Suomessa Korpilahdella, jossa osallistuttiin niin moniin harrasteryhmiin, pääasiassa hakuun, kuin vain aika antoi myöten. 2014 leiri oli samaisella Matkailutila Surkeenjärvellä, mutta sääennusteessa oli pelkkää hellettä, joten jätimme leirin väliin.

Tämänkertaisella leirillä oli leireilyn lisäksi tarkoitus myös mökkeillä, jonka vuoksi en ollut kuin yhdessä harrasteryhmässä per päivä. Lumes ja Mesta olivat julkisissa esiintymisissään juuri kuten pitääkin, eli Team Vallattomat... Harrasteryhmissä olivat oikein edukseen, mikä oli ihan kiva juttu, kun olin mukana kouluttajanroolissa. Leirinäyttelyyn vetäisin ne extempore mukaan kirjaimellisesti ihan pystymetsästä ja siihen nähden meni ihan hyvin, että olivat irtokarvatuppoisia ja maassa makaamisesta roskaisia ja kumpikaan ei ole koskaan harjoitellut näyttelyjuoksua, ryhmässä juoksua, hampaidennäyttöä (muille kuin minulle), näyttelyseisomista jne. Kummastakin paistoi läpi sama evvk-asenne, mikä itsellänikin on kaikkiin näytelmiin. Eniten tämä näkyi liikkeissä, kun kumpaakaan ei kehäjuoksu huvittanut sitten tippaakaan, vaikka kehän vieressä tein molempien kanssa pari pikaista harjoituskierrosta ja ne meni ihan ok...

Hakutreeneistä eräs aloitteleva lapinkoira matkalla maalimiehen luo.

Hakutreeneistä eräs pidempään harrastanut lapinporokoira juuri saapumassa kohteeseen.

Takaakierto hypylle vasemman kautta, siksi viisto laskeutuminen.

Koirat olivat hyviä mökkeilemään. Ensimmäisen päivän Lumeksen piti vähän vahtia normaalia enemmän, jonka jälkeen tottui uuteen äänimaailmaan huomaten, ettei siellä vahdittavaa olekaan. Mökissa oli muualla laattalattiat, mutta yläkerrassa ja makuuhuoneessa järkyttävän liukas ja kynsirapiseva laminaatti, joita inhoan (parkettikin on satakertaa parempi). Koiria ei näkynyt haittaavan, mutta laitoin silti niille omat peittonsa lattialle, niin oli kivempi nousta ylös ja liikkua. Sateisina päivinä olin ihan onnellinen, että oltiin otettu ns. kunnon mökki, jossa oli tilaa levitellä kamppeita kuivumaan, oma sauna ja vielä kuivauskaappikin käytettävissä. Joskus on kiva maksaa extraa siitä, että saa elämään, tai leiriin, vähän luksusta!

Rappusia riittää...

On tänään onnenpäivä, ei murheestä häivää. On tänään onnenpäivä ja onnellinen oon!