maanantai 15. elokuuta 2016

Tyttökaveri

Perjantaina meidän kodin ruokailuhuoneessa näytti ihan siltä kuin "ennen vanhaan" eli Allun vielä eläessä. Se on hauska, miten ne on aina ne samat paikat, joissa oleskellaan, vaikka koirat vaihtuu.


Olohuoneessa kävi aivan samoin kuin ruokapöydän allakin, joku toinen vei jonkun toisen vakipaikan. Onneksi niitä vakipaikkoja olohuoneessakin on useampia, joten jokaiselle riitti jotain. Mies muuten sanoi, että meidän seuraava koira (Haa! Meille siis miehenkin mielestä tulee joskus seuraava koira!) pitää opettaa nukkumaan sohvalla samanlaisella, pienellä kippuralla kuin tämä vierailijakin nukkui. On mulla tässä onneksi muutama vuosi aikaa miettiä, miten kyseistä asiaa alkaa opettamaan...


Metsälenkillä iski pitkästä aikaa vahvana harmitus siitä, että Allun pentueet jäi yhteen ja niistä pennuista ei kukaan "jatkojalostanut" Allua. Siihen ihastui myöhemmin kyllä yksi kaverinkaveri ihan täysin ja olisi käyttänyt sitä nartulleen, mutta nartun luustokuvista paljastui D-lonkat ja pentusuunnitelmat tyssäsi siihen. Sitten oli vielä yksi narttu, jonka kanssa väliin jo vakavastikin puhuttiin, mutta nartun kasvattajan mielestä sillä ei pitäisi teettää yhtään pentuetta ainakaan nuorena ja nartun ehdittyä ns. kypsempään ikään ei sen omistajan elämäntilanne enää oikein sopinut pennuille (ja olikohan siinä vielä jotain muutakin?) ja jäi sekin narttu ilman pentuja. Miksi nää tuli mulle just nyt mieleen? No kun tää tyttökaveri oli jotenkin niin vanhaherra-Allun oloinen, että tuli hirveesti Allu mieleen. Miten helppo ja vaivaton koira se oli. Ei sillä, että nää nykyiset ois jotenkin vaikeita ja vaativia, mutta ne on erilaisia. Allu vaan oli Allu.




Lumes vähän ryvettynyt metsälutakoissa uiskentelusta...


3 kommenttia: