Ei huolen häivää, päivä on huoleton...

Koirille kuuluu hyvää ja Lumeskin on ollut ihan normaali. Nyt on ollut kivoja kelejä ulkoilla metsässä ja pellolla, kun se vähäinen lumi, mitä on, kantaa koiria aika hyvin ja väliin minuakin. Molemmat nelijalkaiset ovatkin nelistäneet menemään kovaa kyytiä. Tulisipa vielä joku aurinkoinen päivä sellaisena päivänä, että ehdin valoisaan aikaan koirien kanssa lenkille, niin olisi parempi koiriakin kuvailla. Pilviset päivät ovat jotenkin hämäriä varsinkin mustien koirien kuvaamiseen.

Kertoilin toissapäivänä hieman (Allun ja) Lumeksen ja Mestan yhteiselosta ja mainitsin Mestan halusta hallita tiettyjä resursseja ja rajusta tyylistä leikkiä Lumeksen kanssa. Tuli mieleen, että nämä käsitteet voi ymmärtää myös aggressiivisena käytöksenä Mestan puolelta, mutta Mestan resurssihallinta ei ole aggressiota. Mestalla on ovela tyyli yrittää toteuttaa visiotaan tunkemalla paikalle "näennäisen ystävällisen oloisena", fyysisenä estämisenä, äkkiryntäyksinä, sinnikkyydellä, tilanteiden havannoilla jne. Alla kuvassa tyypillinen tilanne, jossa Lumes juoksee ja Mesta rynnistää täysillä päälle. Tässä kuvassa Mesta käy suu auki Lumeksen kaulukseen "kiinni", mutta yhtä usein se vain kehollaan törmää Lumekseen. Se ei ole leikkimistä, ei kurmottamista, ei härkkimistä, enkä pidä sitä puhtaana kiihtymisenäkään vaan jonkinlaisena "kiusantekona", jos nyt käyttää ihmismäistä termiä. Toisinaan Mesta katselee tyynen rauhallisena, kun Lumes juoksee täysillä ohi (pitäisi päästä palkkaamaan sitä enemmän näistä hetkistä), toisinaan taas "pitää esittää" ja tehdä tätä. Jos joskus kuulette karjahduksen "MESTA!!!!", ennakoin kuvan tilannetta.

Mestan ensimmäisenä vuotena olin huolissani, että on tämäkin lapinkoira, kun ei edes piehtaroi lumella, mutta oppi se onneksi senkin taidon. Yleensä Mesta kyllä piehtaroi lelujen ja luiden päällä, mutta tässä alla ihan aito ja naturel piehtarointitilanne. Tosin sellainen tarina tähänkin liittyy, että Mesta ei oikein ehdi keskittyä piehtaroimiseen, koska tekee sataa ja yhtä muuta asiaa, mutta jos pysähdyn, kuten tässä kuvaamaan lumesta nautiskelevaa Lumesta, se tylsistyy ja toteaa, että kai tässä sitten itsekin voisi vähän kieriskellä.

Ne meni jo, minä oon vasta ojan tällä puolen...

Ensin on toisella hyvä ilme ja toisella ei...

...ja sit sillä toisella on hyvä ilme ja toisella ei...

Milloinhan muistaisin vertailla vanhemmista kuvista nykypäivään tuota Lumeksen kuonon harmaantumisastetta?

Lumes on saanut viime aikoina entistä useammin juoksuhepuleita, siis niitä, että juostaan hepulissa eestaas tai ympyrää. Yksi treeneissä loppuleikkitilanteessa sattunut hepuli olisi videollakin, josko joku päivä laittelisin sen näkyville.

Halloota! Kuuluuko Kiinaan asti?